Eli siinä kävi kuten kerettiin jo pelätä, kyllä nyt rupeaa jo tuntumaan et kaikki toivo on nyt heitetty pois..Nii turta ja tyhjä olo ei enää edes kyyneltä tuu, kun itkeny nii paljo on vaan nii paha olla..Mies lähti heti ajeleen eikä oo näkyny, ollu monta tuntia jo pois..Pelottaa ja sekavat tunteet on. Onko kukaan kokenu näin montaa keskenmenoa, silti joskus on tärpänny ja saaneet vauvan?!En jaksa enää uskoa että me enää yritetään tai ei yritetä vauvvaa..
9 km
tina78
131756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
taitaa mun teksti olla sen verran sekavaa nyt! Eli se tapahtui tänään..Nyt on niin sekavat tunteet et en ees muista vkoja paljo oli, et kunha täs pari päivää menny, jospa sen sit tajuais kunnolla jne..
Onko sulla joku ystävä tai perheenjäsen, jonka kainaloon voit nyt käpertyä? Jos ei ole, niin hae apua terveydenhuollosta. Tarvitset tukea ja lohtua. Kerroit siis miehellesi ja hän lähti luotasi pois? Varmaankin hän tarvitsee hetken asian käsittelemiseen. Älä jää yksin nyt, vaan soita jollekin ja pyydä apua.
Yhdeksän keskenmenoa on paljon. Olen itse saanut yhden. Maailma romahti silloinkin. En tiedä, miten neuvoa tai lohduttaa muuten kuin sanomalla, että älä jää yksin ja muista hakea apua. Sitä on saatavilla. Joku päivä aurinko paistaa vielä.
Halaus ja rutistus:)
Onko sulla joku ystävä tai perheenjäsen, jonka kainaloon voit nyt käpertyä? Jos ei ole, niin hae apua terveydenhuollosta. Tarvitset tukea ja lohtua. Kerroit siis miehellesi ja hän lähti luotasi pois? Varmaankin hän tarvitsee hetken asian käsittelemiseen. Älä jää yksin nyt, vaan soita jollekin ja pyydä apua.
Yhdeksän keskenmenoa on paljon. Olen itse saanut yhden. Maailma romahti silloinkin. En tiedä, miten neuvoa tai lohduttaa muuten kuin sanomalla, että älä jää yksin ja muista hakea apua. Sitä on saatavilla. Joku päivä aurinko paistaa vielä.
Halaus ja rutistus:)
Hei!
Itselläni oli muutama päivä sitten ultra, jossa selvisi, että lapseni oli kuollut kohtuun. Minulla on yksi onnistunut raskaus jo takanani.
Olo oli kamala enkä voinut kuin itkeä, kun näin siinä kuvaruudulla sen pienen kuolleen ihmisen.
Olen samaa ikäluokkaa kanssasi ja minulla on siis yksi onnistunut raskaus ja yksi keskenmeno. Minulle kerrottiin, että noin joka kolmas raskaus menee kesken. Se on aivan kamalan suuri määrä!
Kuitenkin kolme perättäistä keskenmenoa on kuulemma jo hyvin harvinaista ja silloin pitäisi alkaa tutkia elimellisiä syitä. Jos sinulla on tosiaan takana 9 keskenmenoa, niin kyllä lääkärin olisi pitänyt jo tutkia asiaa tarkemmin.
Voin kyllä uskoa tuon olevan tuskaa ja epätoivoa. Kaikilla on oma tapansa reagoida asiaan, esimerkiksi lähteä ajelemaan autolla päämäärättömästi, mutta Sinä kyllä tarvitset nyt erityistä tukea. Itse huomasin, kun aloin puhua lähipiirissäni asiasta, että kyllä yllättävän monella on asiasta kokemusta.
Kesken menee vielä suurempi osuus kuin tuo joka kolmas. Nimittäin yli puolet hedelmöittyneistä munasoluista kuolee miltein heti, ehtimättä edes kiinnittyä. Jokainen syntymään päättyvä raskaus on ihme.
Oon tosi pahoillani, koita jaksaa vaikka elämä todella kolhii. Uskon hyvin jos et enää jaksa uskoa siihen että joskus olisi paremmin. Itselläni takana kymmenen keskenmenoa ja elämä tuntuu epäreilummalta kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Meillä pisin raskaus edennyt viikolle 13, ei yhtään onnistunutta raskautta. Keskenmenon jälkeen olo on tyhjä ja tulee hetki, jolloin ei enää pysty edes itkemään. Jokainen menetys tuntuu yhtä tuskaiselta ja sitä ei kukaan voi ymmärtää joka ei ole sitä kokenut. Tukea ja lohdutusta kannattaa hakea ystävistä ja läheisistä. Mies kokee asian tottakai raskaasti, täytyy vaan antaa hänelle tilaa surra omalla tavallaan. Pahalta tuntuu katsoa vieressä niitä joiden raskaus etenee toistuvasti ongelmitta kun itsellä siitä ei ole enää toivoakaan. Meillä ollut reilun puolen vuoden verran taukoa yrityksessä, sen verran koville otti viime talvena viimeisin keskenmenoni. Nyt taas uutta yritystä suunnitellaan yhdessä lääkärini kanssa...pahinta tietenkin peläten. Tutkimuksissa olen käynyt jo n. 3 v ajan ja mitään selitystä tai vikaa ei ole löytynyt. Luultavasti teilläkin tutkimuksia on jo tehty...onko jotain lääkitystä kokeiltu? Itselläni sellaiset lääkitykset että reppu saisi olla mukana apteekkireissulla, vaan eipä ole niistäkään apua ollut, ainakaan vielä.
Voimia sulle, itseltäkin tuli itku kun tätä kirjotin ja sun kirjotustas luin...tuntuu ihan hirveeltä. Jokainen menetys on liikaa. Yhden tai kaksi keskenmenoa pystyy vielä ymmärtämään että niin joskus käy, mutta yhdeksän ei ole enää normaalia eikä sitä pitäisi kenenkään joutua kestämään... :(
Anna itselles ja miehellesi aikaa surra, mutta yrittäkää vielä pitää toivoa yllä mikäli oman vauvan vielä haluatte ja voimia riittää. Toipukaa kuitenkin ensin rauhassa ja tukekaa toisianne!
jolla oli 11 keskenmenoa, ja sitten saivat 4 lasta, ja sitten erosivat....
http://www.apu.fi/ihmiset/article118462-1.html
Kolmen keskenmenon jälkeen pääsee tutkimuksiin.
Pahoitteluni :(
Itse olen joutunut synnyttämään enkelipojan rv 30
Mut mitään vikaa meissä kummassakaan ei ole lääkäri tokas vain et huonoa tuuria vaan teillä matkassa.Nyt sano meille et kannattas ehkäsyä rueta miettiin! Sanottiin et meil on ollu välillä mut minkä takia me sitä tarvitaan ku lapsia halutaan ollaan kysytty lääkkeistä mut eipä nuo näytä meille niitä tarjoovan en tiijä miksi ollaan työssä käyviä ihmisiä molemmat eikä muutenkaan mitään ongelmia elämässä kuin nuo lukuisat keskenmenot!!Tällä hetkellä on viha tunteena tästä kaikesta, neuvolan tätiki oli ihmeissään kun taas jälleen kerran soitin miten oli käyny ja mitä sanottiin naistenpolilta et ehkäsyä! Se oli heti et ei kyl teijän pitäs niitä lääke hoitoja kokeilla nyt..Mieski tuli takas ajelultaan sit sillon illal, ja vaan huusi mulle, olin sit vkolopun pois kotoa ja tuli nyt vasta, kun se tuntu niin pahalta kuunella toisen huutamista ja syyttelyä..
Ihmettelen kyllä ettei teille ole mitään lääkitystä kokeiltu. Itselleni aloitettiin Primaspan ja Lugesteron julkisella puolella 3 keskenmenon jälkeen. Sitten kyllästyin hitaaseen toimintaan, koska keskenmenoja tuli toisensa perään koko ajan ja heiltä keinot loppuivat joten menin yksityiselle. Nyt käytössä ollut yksityiselle mentyäni clomit, primaspan, lugesteron, metforem ja klexane. Gonal aloitetaan sitten jos nyt clomeilla ei onnistuta. Mitään vikaa ei meilläkään ole todettu, paitsi että pco on alkanut kehittyä näiden yritysvuosien aikana ja vaikeuttaa nykyään raskaaksi tuloa. Ylipainoinen en kuitenkaan ole. Tämähän on vähän koekaniinina olemista, mutta itse olen ollut valmis kaikkia lääkityksiä kokeilemaan. Vielä vaan ei ole tärpännyt näiden lääkkeiden aikana niin tehosta en tiedä.
Neuvoisin kyllä ehdottomasti hakeutumaan toiselle lääkärille, jos mahdollista rahallisesti niin yksityiselle.
Miehesi reaktio kyllä yllättää, itse varmaan en kestäisi enää keskenmenon jälkeen sitä että toinen syyttelee ja huutaa, siinä koetellaan kyllä suhdetta jo ihan tosissaan.
Vähän nyt heräs kysymys että mistä miehesi sitten syyttelee? Ei kai keskenmenosta kuitenkaan?
Huusi ja haukku mut ku taas meni kesken.. Et lähinki sit pois ja olin yötä pois kotoa..Sitä mekin ollaan ihmetelty ettei lääkkeitä olla vielä saatu huom!!! Saatu kokeilla..Kunhan jälkitarkastus on niin aijon kysyä sillon taas jälleen kerran et millonka ja jos ei vieläkään nii vaihetaan lääkäriä!!
Minun entisellä työkaverilla on tullut 11 keskenmenoa ja sen jälkeen terve tyttö joka on nyt päiväkodissa. Ystävälleni sanottiin sairaalassa 3 keskenmenon jälkeen ettei he voi saada lapsia ja hänellä on 7kk. ikäinen tyttö. Keskenmeno kokemukset on kyllä raskaita. Itselläni todettiin tammikuussa johdun ulkopuolinen raskaus ja sekin tuntuu jo niin pahalta. VArsinkin kun nyt taas tietää ettei kaikki ole kunnossa, kun kipuilua on alkanut tulemaan. Odotan vaan et saisin alkaa taas yrittämään lasta, mutta pakko antaa elimistön ensin selviytyä tästä ja levätä. Loppuvuodesta voisi alkaa yrittämään taas uudelleen.