Muistan nuoruudesta väittämän, että ei saarnamies itse saarnojaan keksi, se tulee Jumalalta, saarnamies on välikäsi.
Epäilen. Sitäpaitsi puhuja yleensä käyttää vanhoja tutuksi tulleita voimakkaita faaseja korostaakseen vaikutustaan. Aina ei tahdo mennä perille.
Epäilen. Sitäpaitsi puhuja yleensä käyttää vanhoja tutuksi tulleita voimakkaita faaseja korostaakseen vaikutustaan. Aina ei tahdo mennä perille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin minäkin ymmärsin että saarna tulee suoraan jumalalta.
Kuitenkin joitakin saarnamiehiä on esim. toruttu hempeähenkisyydestä tai muuten yhtäkkiä väärällä tavalla saarnaamisesta.
Eikö se enää ollutkaan Jumalan suusta tulevaa sanaa?
Ihminenkö se sittenkin sanoo mikä saarnamiehen sana on Jumalan sanaa ja mikä ei?
Ihan sekoa.
Siellä paasaa ylimielinen saarnamies. Itkee, jotta saa mummutkin itkemään. Mistä lie puheetkin tulee. Paha on kotiin mennä murhemielellä.
Vastaan otsikkoosi. Riippuu puhujasta. Jos puhuja pysyy raamatussa ja eikä ala omiaan värittämään, saarna on aivan ok. En minä kyllä saarnaajaan tulloin usko, vaan uskoni vanhvistuu suhteessa jumalaan. Ei saarnaajan tarkoitus ole vahvistaa seurakunnan uskoa itseensä. Hoopon itsestään tekee, jos sitä yrittää.
Hyvä saarnaaja osaa aukilukea tai pohdiskella vaikeaselkoisiakin raamatunpaikkoja ilman että huomio kiinnittyy häneen itseensä. Mitä enemmän sisältö on pääroolissa ja saarnaaja sivussa, sen parempi.
Luulenpa että kyllä saarnaaja on omien lahjojensa varassa saarnatessaan, niin kovalta kuin se ehkä kuulostaakin. Saarnaamaankin voi oppia. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Hyvä valmistelu on kaiken a ja o.