Umpilampi,
Impi Lempi Umpilampi
ja tiedä en
miks tuon nimen sain.
Enää en impi oo lain
kas kun sen yhden kerran sain,
ja aineistasi alkunsa sai lapsi
niin jäi impeys ja poikuuteskin, oi.
Daisarit sai käytön uuden
kun imetin lastamme
ajan kuukausia kuuden.
Hei tänään on nenäpäivä
vaihdetaan neniä jookos,
niin kuin se lasten leikki.
Ennenhän mekin sylkiä vaihdettiin
soli sitä kun pussattiin
ja merkkejä kauloillemme jätettiin.
Niin että frenditkin sen tiesi
ainakin pusukopissa on käyty.
Joo olihan se
melekonen koppi Trabantin etupenkki.
Kun lasit huurussa harrastettiin, hih.
Niin ne ajat muuttuu
ja jompi kumpi meistä
pelkästään katseesta jo suuttuu,
ja se en oo mie.
Mitä tehtäs
kun luulen ettet enään muista
esileikeistäkään mitään,
viettelyksen alkeista puhumattakaan.
Ollappa vielä SEXteen, eikun sixteen.
Rak
kaa
niiiiiiiii ?
Kiks ...
ei kun KISSSSSSS :-*
Impi Lempi Umpilampi
ja tiedä en
miks tuon nimen sain.
Enää en impi oo lain
kas kun sen yhden kerran sain,
ja aineistasi alkunsa sai lapsi
niin jäi impeys ja poikuuteskin, oi.
Daisarit sai käytön uuden
kun imetin lastamme
ajan kuukausia kuuden.
Hei tänään on nenäpäivä
vaihdetaan neniä jookos,
niin kuin se lasten leikki.
Ennenhän mekin sylkiä vaihdettiin
soli sitä kun pussattiin
ja merkkejä kauloillemme jätettiin.
Niin että frenditkin sen tiesi
ainakin pusukopissa on käyty.
Joo olihan se
melekonen koppi Trabantin etupenkki.
Kun lasit huurussa harrastettiin, hih.
Niin ne ajat muuttuu
ja jompi kumpi meistä
pelkästään katseesta jo suuttuu,
ja se en oo mie.
Mitä tehtäs
kun luulen ettet enään muista
esileikeistäkään mitään,
viettelyksen alkeista puhumattakaan.
Ollappa vielä SEXteen, eikun sixteen.
Rak
kaa
niiiiiiiii ?
Kiks ...
ei kun KISSSSSSS :-*
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mää tavaan tätä täällä... voi taivas... ihana!
Mullakin muuten nenäpäivä menossa *nauraa*
...ja, perhana - kaffe lopussa - pitää mennä kauppaan ;D
Runosi on kyllä mainioista mainioin *hih*
Oikeesti on maailmankaikkeuden ensimmäinen nenä-
päivä, radio Suomihan on toitottanu sitä jo al-
kuviikosta lähtien, tiedä oikeen sen merkitystä
sitten, mutta niin se vaan on. Ja toimittajat on
kulkeneet punasissa tekonenissä tänään, missä
sitten ovat kulkeneetkaan honisten.
Joku keräyshän se ainakin on.
En tiedä ihanuudesta, tää synty tuolla maailmalla
kulkiessa taas kerran autossa puhelimeen. Ja kun
tulin kotiin, niin naputtelin sen sitten tänne.
Huumorinkukka se kaanehin kukka, pakkohan sitäkin
on välillä viljellä, noitten itkuvirsien sijaan
niin luulen. Eihän näillä runollista arvoa ole
juurikaan, mutta kiva joskus yllättää jos ei it-
seään, niin vaikka Sinua :D
Näkkyy olevan parta seuraavana, mitähän sieltä
mahtaakaan löytyy.
Kai ne kahveet olet jo hörppinyt, luulen ma.
Rentouttavaa wekendiä ja kiitos Mys.
Pakko on mennä kohta saunaankin, joten jos tulee
katkos, niin tuun takasin. Siis lukemaan ja kom-
mentoimaan Sinun ja muidenkin runoja, heips.
Tämä syksy on erilainen kuin kaikki aikaisemmat.
Rakkaani, en todellakaan tiedä mitä se on
mutta syksyisten lehtien havina pihapuissa pistää rintaani
kuin poltettaisiin kuumalla raudalla,
ja iltaisin, kun sinä olet jo nukahtanut hellyttävään uneesi
tuhisten vieressäni
joku vietävä istuu rintakehäni päälle,
vasen käsivarteni puutuu.
Kuuletko, linnut visertävät?
- -
Tänään
kun kävelin pihassa
askeleeni johtivat navetan taakse,
sinne, mihin olemme heittäneet kaikkea vanhaa,
joutavanpäiväistä roinaa, ja kas
olin jo unohtanut -
Hitto soikoon, kun pistää!
Tekee kipeää tämä työläs hengittäminen.
Katselen levollisia kasvojasi vierelläni
sinä nukut rauhallista unta,
hymyilen.
Tekisi mieleni silittää kasvojasi aivan hiljaa,
mutta en jaksa nostaa kättä.
Itkettää.
Katselin vanhan Trabantin raatoa,
muistelin
kuinka joskus suutelimme,
silloin kun vielä jaksoimme vääntäytyä
kummallisiin asentoihin
pienessä kopissa -
ja nyt en saa edes kättäni liikkeelle
hyväilläkseni kasvojasi,
katselen uurteitasi ja ajattelen
että sinunkin peltisi
ovat vähän ruostuneet.
Heh.
Huokaan hiljaa, käännän kylkeä
oksat raapivat ikkunaan
tuuli ulkona yltyy.
Rakkaani, siinä oli jotain niin kovin hellyttävää.
Kurkistin sisälle ohjaamoon, penkeistä saumat olivat auenneet
vuosien saatossa, vuodenaikojen ja säiden vaihteluissa
mutta - näkevätkö silmäni oikein.
Penkin alta pilkistivät ruusunpunaiset rintaliivisi.
Naurahdan -
ja rintaan koskee.
Äkkiä minusta tuntuu
että haluaisin herättää sinut.
Äkkiä niin monenlaiset muistot ja asiat
ryntäävät mieleeni.
En ole ollut sellainen mies
jota toivoit.
Mustasukkaisuuteni.
Nyt vasta ymmärrän, kuin äkillinen valo
paljastaisi niin monet ilkeät sanani ja asenteeni:
kuinka paljon olenkaan rikkonut sinua vastaan rakas!
Tuhansia muistikuvia tulvahtaa!
Voiko se olla tottakaan -
ja tällainen mieskö minä olen ollut?
Näen itseni kuin uusin silmin
ja rintaani sattuu.
Haluaisin herättää sinut, pyytää anteeksi
ja kertoa, kuinka paljon rakastan
sinua.
Haluaisin selittää, että olen rakastanut aina
ja kaiken aikaa
mutta kun tämä pelkoni, voi sentään, kirottu miehinen pelkoni
sai minut käyttäytymään hullusti.
Ymmärräthän?
Lupaan olla parempi,
sanon että aloitetaan alusta.
Onhan se mahdollista vieläkin, onhan?
Katselen kasvojasi, voi kuinka kaunis
sinä oletkaan, yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen
ja oikeastaan nyt
vielä kauniimpi kuin ennen.
Mitä -
suulakea pistelee, sänky keinuu
vaikka on paikallaan, tuulen kohina ulkoa
syöksähtää korviin
ja pistää ne suhisemaan.
Ooo.
Rintakehäni päälle syösyy norsulauma
enkä saa happea, auta minua
kultaseni.
Mutta en saa ääntäni kuuluville.
Ymmärrän.
Kaikki mitä on sanottu
on sanottu
eikä uusille sanoille
ole enää aikaa.
Piste.
Sen tahtoisin vielä kertoa:
Trabantin etupenkille
oli tehnyt pesänsä pikkulintu,
katselin pientä kotisoppea, siivekkäiden turvapaikkaa
ja mielessäni suutelin sinua jälleen
niin kuin ensikertaa.
- -
Rakkaani, kuuletko kuinka
miljoonat pienet linnut visertävät?
Trabantin ympärillä
tuoksuu kukkaketojen paljous,
siinä on ikuinen, kuihtumaton kesä.
- - -
TERVEHDYS lindalinda.
Oikein hyvää viikonloppua sinne kosken partaalle, viilentyviin vesiin - vaikka koski ei vissiin jäädy talvellakaan - lämmittäköön itse elämä RAKKAITA sydämiänne.
-parta
siis - en voi ohittaa tätä runoryöpsäystäsi
mitenkään sanomalla siitä vain jotain, jotain - en.
Käyn saunassa välillä ja tulen sitten uudelleen,
koska tuossa on NIIN paljon sellaista, joka suo-
rastaan huutaa vastaamaan runolla. Luen sen nyt
pikaisesti ja kehittelen saunassa jotain vasti-
netta, tulos on sitten mitä on.
Olet mainio, kertakaikkisen mainio.
Voin kuvitella Sinut tuota kirjoittamassa tuossa
pöydän ääressä miettimällä, hymyilemällä.
Ja sitten kietaiset hiuksiasi korvan taakse -
mietintää, mietintää ja taas kynä soljuu
paperilla vinhaan. Sinä hymyilet ja katsot,
ajatus siirtyy Trabanttiin ja nuoruusvuosiin.
Ah !
Pakko mennä saunaan ja katsoa sitä ennen, mitä
tuo toinen viestisi pitääkään sisällään.
Mutta palaan " nuoruusvuosiimme " ehdottomasti.
Kiitos parta.
Ainiin, ei se koski jäädy edes 30:n asteen pakka-
sella. Tule katsomaan se joskus talvellakin.
San hänel et mää voin hakke hänet mukaa ko tuun niil suksil järven yli *nauraa*
eiks se ollut niin, että Sulle tulee liikaa kier-
too sitä kautta, muistelen * nauraaaaa *
Kysys hänelt iha itse, mää luule et soon paree
niin. Kyl maar mies puhhuu osaa, ko ossaa kirjot-
taakkin.
Vai vielä suksil, pitkä o matka ja monta aavaa
järven ylitte, mut teretulemast yhes tai yksin.
Oottelemisiin.
Todellakin
tässä syksyssä on jotain erilaista.
Ainakin se,
että Sinä haet miehenä aina syyn
jostakin muualta kuin itsestäsi, virheistäsi.
Sanot että syksyisten lehtien havina
pistää rintaasi, mutta erehdyt jälleen.
Pisto jonka tunnet,
on omatuntosi rakkaani
omatuntosi kunhan vain voisit sen myöntää.
Se on äärettömän vaikeaa
tiedän !
Siksi olen niin usein yrittänyt auttaa Sinua,
avaamaan silmäsi ja sydämesi minulle
ja erityisesti itsellesi.
Et tiedäkkään
kuinka seurasin tänään askellustasi pihassa,
kun alustin pullataikinaa.
Kyyneleet vierivät poskilleni
ja kipu sisälläni yltyi
mitä kauemmaksi kävit.
Kun näin Sinut Trabantin raadon luona
muistin nuoruutemme suloiset hetket
ne hetket siinä uuden uutukaisella etupenkillä.
Kun nahka tuoksui
ja Sinun partavetesi tuoksu jäi kasvoilleni
kaulalleni,
rintojeni päälle.
Pullataikinaan puran sen kiihkon
jotka muistot nuoruudesta herättävät,
ja suuremmin se
minkä olemme menettäneet.
Kuljet takaisinpäin pää alas painettuna,
pyyhin kyyneleet kasvoiltani
enkä aio näyttää Sinulle murtumistani.
Toivon vain enemmän kuin mitään
että tänä iltana rakkaani,
lakkaisit vain katsomasta untani
koskettaisit.
Ja jos vaikka nukahtaisinkin ennen Sinua,
herättäisit tuntemaan rakkauden
koska emme ole voineet sitä mitenkään unohtaa.
Se on vain jossain lokeroituneena
ollut aivan liian kauan,
eikö niin ?
Et todellakaan ole ollut sellainen mies
jota toivoin ja johon rakastuin silloin joskus.
Mutta tiedä
Sinun mustasukkaisuutesi on turmellut paljon
paljon enemmän kuin itse ymmärtää saatat.
Yritän antaa kaiken yhä uudelleen anteeksi
mutta minunkin kestävyydellä on rajansa,
jota Sinä et valitettavasti jaksa ymmärtää.
Kyllä,
juuri sellainen Sinä olet ollut.
Mutta jos viimeinkin
ymmärrät rikkoneesi minua vastaan
olet jo saavuttanut jotain,
hyvin paljon rakkaani.
Kyllä minullakin on pelkoja
paljonkin
mutta Sinä olet halunnut olla niillekkin sokea.
Enkä tiedä
onko mahdollista aloittaa alusta enää
en ainakaan osaa vastata siihen nyt.
Mutta se pikkulinnun kotisoppi
Trabantin etupenkillä,
ajattele
se on kuin symboli jostakin uudesta
elämän synnystä ja tulevaisuudesta.
Tulevaisuutemme rakas,
en tiedä missä ja mitä se on
mutta kukkaketojen tuoksun haluaisin
tuntea sylissäsi Trabantin etupenkillä vieläkin.
Älä anna minun nukahtaa tänään,
sulje suuni suudelmalla
ja jätä kaulalleni se sama polte
jonka silloin vuosikymmeniä sitten
jätit sykkimään erotessamme.
Ei ole eroa tänään
ja uurteeni tuntevat yhä Sinun kosketuksesi
paljon suuremmin kuin sanoa saatan.
Et tiedä rakas, et tiedä !
***
Parta, saat aina minut rönsyämään, mutta ei se
ehkä ole kuitenkaan heikkouteni, ehkä
vahvuuteni.
Kiitän Sinua sanoistasi, palautteestasi.
Ja kaikilta muilta rakkailta ystäviltäni pyydän
anteeksi, että " iltalomani " netissä päättyy.
Joten, lupaan palata kaikille muille huomenna
kommentoimaan. En siis halua ketään teistä unoh-
taa, aika on vain rajallinen.
Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille ja lämmin
kiitokseni - olette ihania ja ajatuksissani.
Tämä syksy on erilainen kuin aiempamme.
Askaroin keittiössä,
katson askellustasi pihassa
kyyneleet poskillani vierien
kipu rinnassani yltyen.
Jäiset oksat piiskaavat ikkunaan,
ja viimeisten lehtien havina
on kesän hyvästijättö.
Kierrät Trabantin raatoa
käyden mielessäsi läpi varmaankin samaa
kuin minä
rakkauden hehkuvia ensihetkiämme siinä.
Olin niin nuori
ja sydän pamppaillen
lopulta viereesi uskaltauduin.
Kuinka ihana uuden nahan tuoksu !
En tiennyt,
kuinka monta tyttöä olit syliisi sulkenut
tai kuinka monelle kaulalle
olit tatuoinut huultesi jäljet.
Sillä ei ollut merkitystä silloin
ainoastaan sillä,
että herätit minussa naisen
vaativin mutta hellin käsin.
Kuinka paljon siitä olemmekaan menettäneet,
ja kuinka Sinä olet tänään kuin vieras
et mies johon rakastuin.
Toivon
että omatuntosi pistäisi viimeinkin,
ja myöntäisit rikkoneesi paljon minua vastaan.
Huomaan että palaat
pää painuksissa - miksi ?
Pyyhkäisen kyyneleet kasvoiltani.
Rakas
älä anna minun nukahtaa tänään
vaan jätä kaulalleni, huulilleni
se sama polte
kuin vuosikymmeniä sitten.
Tiedä
uurteideni alla
sykähtelee vielä kaipaava sydän
ja kosketuksen kieli puhuisi enemmän
kuin tuhat lausuttua sanaa.
-------
Halusin hieman hioa tuota eilistä, en ollut
siihen tyytyväinen, kun sen suoraan ruudulle kir-
joitin. Hieman hiottuna nyt.
Iltaa, yötä ?
Tervehdys joka tapauksessa partaseni.
http://www.youtube.com/watch?v=q3V9O_01Djw
*
Oikeastaan piti alkaa tehdä töitä olohuoneessa mutta käväisin palstalla, lukaisin runosi ja - tässä sitä ollaan. No, ei ne työt mihinkäs karkaa. Mutta kohta menen saunaan ja yritän sitte saada jotain tehtyä muutaman tunnin, yöllä ehkä palailen? Vaikka etukäteen en koskaan tiedä oonko palstalta vekka minuutin vai viikon, saapas nyt nähdä, HEI taas ystäväni.
justiisa. No en oo pahoillani ollenkaan vaikka
oletkin siinä.
Mutta tuo linkki * nauraaaaaaa *
Minunkin on ihan pakko mennä kohta, kun kuulemma
sauna olis saunojia vailla, joten on palattava.
Eläkä joka yö valvo, koeta nyt nukkuakkin
välillä. Ei ne työt todellakaan karkaa mihinkään.
Hellurei ja hellät tunteet, kunnes tapaamme jäl-
leen :))
Tuo ei ole ollenkaan kiva leikki,
että tämä tässä on polvi ja tästä eteenpäin tulee...
ja sitten ehkä .......;)
Ja tämä kukkula tässä on tis.. ja sille pitää tehdä ....;)
Tai voisihan se vaikka ollakin,
joskus ihan leikinpäiten, muttei jatkuvasti.
Sano hänelle, ettei enää kehtais sitä
laihialaista esileikkiä..
Ei sitä voi tähän edes laittaa, joku vielä loukkaantuu.
Mutta runosi kyllä hymyilytti,
tuttuja juttuja vähän joka tönössä,luulen mä.
Kiva, kun laitoit sen meille luettavaksi.
Minä olen hosunut taas siellä
ja täällä, mutta
kohta alan taas keskittymään olennaiseen.
SOON moro;)
Höh, no ei ookkaan eikä siinä nyt ole ihan kaikki
totta. Mutta ihan kivaa joskus heittääntyä tälle
hulluttelulinjallekkin, vaihtelu virkistää.
Heh " tämä kukkula tässä on tis " jne
perkule, jos ukolle täytyy kädestä pitäen sanoa
ja näyttää, niin pahasti on pielessä. Ja onko
siinä enää mitään järkeäkään sillon, ei kai.
Se on hyvä, jos hymyilytti - se on täyttänyt sil-
lon tarkoituksensa.
Niin olen itsekkin mennyt ja tullut maailmallakin
eikä tänne ole sen vuoksi ollut juuri aikaa.
Nyt venyykin täällä olo väkisin, kun on tullut
noita kommentteja lisää ja muidenkin runoja pitää
ehtiä kommentoimaan vielä.
Kiitos Mar, hymyntäyteistä illan jatkoakin.
Mitäs tää nyt oli...
Enpä ollut uskoa silmiäni.. :)
Yllätit niin että olisin tipahtanut lattialle
ellen olis jo istunut :)
Juu,this is a humor... :)
että yllätän positiivisesti, jos niin vois sanoo.
Onneks Sääki sit istusis, ettet vallan pepulles
puronnu, sanosis Turkkulaine - kait.
Thanks.
Nyt alkaa urakka, kun pitää vastata parralle ru-
nolla, huoks. Mut mielusti toki sen teen.
Mukavata ehtoota sinne jonnekkin,
t. linda
sinusta paljon kertoo se. Enemmän arvaatkaan kuin.
kukahan se Sinäkin mahdat olla ?
Viime aikoina putkahdellut kummallisesti näitä
salaisia kommentoijia, joista kuten Sinustakin
saa käsityksen, kuin tuntisimme toisemme.
Ei sillä tietenkään ole mitään merkitystä tässä.
Pääasia lienee kuitenkin, että olet sanasesi
sanonut.
Kummasti tuo viimeinen lauseesi mietityttää
minua, ei voi mitään.
Kiitän kommentoinnista, toivottaen hyvää huomenta
ja uutta päivää.
Tässä on tyyliä!!! Hienoa!!!
ja tietenkin: Peace:D
sitä mieltäkö olet, höh.
Minusta tuntuu, että pitänee vaihtaa vallan runot
näihin hömpänhömppiin, kun ne huomioidaan näämmä
aina enämpi, kuin nuo sydänverellä kirjoitetut.
Ei vaan, tulee mitä tulee ja ihan oikeesti on
kiva vaan joskus hullutellakkin.
En ymmärrä kyllä Sinnuukaan, tyyliä - ugh !
Mutta kiitos huomiostasi ja antoisaa
viikonvahdetta Sinulle.
Love, Love and Love
Siinähän tuo oli koko romanttinen ja pikkasen hassun hauskakin kuvauksesi nuoruusajan tempauksista.
Eihän se ihme ollut, jos Trabantin "klasit" huuruun menivät siinä "kuumuudessa". Nuoruusaika, ihanin aika! Ne muistot palaa usein minunkin mieleeni. Aika oli toinen kuin nyt, mutta jollakin tapaa silloin oltiin enemmän romanttisia. "Kun suukon annoit tanssilavan luona" ja "pääsiskös saatille" heh...´
Ihanan hauska lukunautinto, tuli taatusti omat vastaavat muistot nuoruuden ajoilta mieleen,
hymyilyttääkin se muistojen kirjo. Vaan kyllä ne pusut ja halit jos muutkin maistuu vieläkin, sanonko että paremmalle kuin hunaja ikään ;)
Ei kun "It`s now o never." Elvistä siteeraten :)
Kiitos lindalinda1, terv. -mer-
mutta vaikka tämä ketju alkoikin huumorilla, niin
se jatkui kyllä totisemmalla pohjalla ihan äp:n
vastarunosta ja omasta vastineestani sille.
Ja koska en ollut tyytyväinen tuohon, kylläkin
jo toissapäivänä kirjottamaani enkä eilen, niin
toin parannellun version siitä tänään - ihan vaan
koska se aiempi häiritsi omaa silmää.
Mutta sanoppa muuta, kyllä ne pusut ja halit tä-
näkin päivänä maistuu.
Ja Elvis, ah !
Me ollaan tuon äitiparran kanssa sellaisia rön-
syilijöitä aina, tai kaiketikin Hän, ja minä oon
siinä vanavedessä yltynyt samanmoiseksi, heh.
Kiitos Mer vierailustasi, oli ilo jälleen lukea
palautettasi.
Rauhallista iltaa ja hyvää yötä,
t. linda