Voiko vl-anopin ja ei vl-miniän suhde onnistua?
Millaista käytöstä v-anoppi odottaa miniältä?
Olis kiva vaan tietää....
Millaista käytöstä v-anoppi odottaa miniältä?
Olis kiva vaan tietää....
Anoppi ja miniä?
Pipsa Pippuri
10742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä varmaankin, jollet mene hänen kanssaan yhteen, sehän Suomessa on nykyisin mahdollista, mutta uskon sen, ettei anoppisi halua naida sinua.
Jos taas menet tai menit naimisiin Hänen poikansa kanssa, sinä olet emäntä teillä ja Hän vieras, vaikkakin sukua, mutta pidä ohjat, kunnioita Häntä, mutta älä loukkaa jonninjoutavalla.
Pidät oman linjasi ja jos vielä olet uskossa ( seurakunnasta viis ) näytä se hänelle ja kaikki tulee menemään loppujen lopuksi parhain päin, se on myös anopin etu.
Rauhaa
ei rauha vastaa. Ei vähääkään.
Vai onko se vaan pilaa?
Riippuu heidän luonteistaan ja tietysti myös siitä, kuinka tiukkapipoinen vl anoppi
on.
Vl-anopin ja ei-vl-vävyn suhde ainakin toimi ihan hyvin. Vävy eli kunnollisesti ja molemmat käyttäytyivät ystävällisesti, ja se yhtälö toimi. Maantieteellistä välimatkaa tosin oli.
On tosi hyvät välit vl-anopin ja vl-appiukon kanssa:) Kaikesta voidaan oikeastaan puhua, ja hauskaakin on jos jokin naurattaa:)
Meillä ei kai kukaan odota yhtään mitään, on kai jo vuosien saatossa tullut selväksi, että me ollaan tällaisia, ja muuksi ei muututa. Pappa välillä kutsuja seuroin laittelee, mutta ei sekään enään häiritse.
Usko tuskin on se oleellisin asia voiko ihmissuhteet onnistua. Oleellisempi on se minkälaiset sosiaaliset taidot molemmilla, mitä ihmistyyppiä kumpainenkin edustaa ja kuinka hyvällä itsetuntemuksella ja arvostuksella kukakin on varustettu. Vaikka molemmat olisivat vl-taustaisia, se ei silti takaa että kanssakäyminen olisi kitkatonta.
Jos anoppi on osannut jo luopua terveellä tavalla vanhemman roolistaan lapsensa suhteen ja jättää tilaa seuraavalle polvelle kokeilla omia ratkaisujaan, ongelmia harvemmin ilmenee. Samoin jos miniä osaa kunnioittaa miehensä kotioloja ja jättää samalla tavalla tilaa ihmisille, eiköhän toimeen jotenkin tulla. Olen saanut seurata joitakin hankalanoloisia suhteita tuttavapiirissäni. Yleensä perusongelma on ollut ylihössöttävä anoppi, joka ei ole osannut suhtautua lapseensa aikuisena ja itsellisenä. Irtaantuminen ja äidin oma itsenäistyminen lapsestaan on jäänyt tapahtumatta. Eräässä muussa tapauksessa miniä tuntui olevan valittettavan kova ja asenteellinen miehen vanhempia kohtaan. Miniä arvosteli melkoisen monesta asiasta ja piirteestä miehensä vanhempia sekä miehelleen että omille ystävilleen ja osoitti vanhemmille selvästi etteivät olleet tervetulleita vierailuille. Käyttäytyminen oli hyvin primitiivistä ja sen todistaminen aiheutti katselijassa ja kuuntelijassa myötähäpeää.
Eikähän kaikki ole hyvässä ja pahassa mahdollista.
ja ollaan omasta mielestä niin hyviä, että itessä ei ole vikoja eikä virheitä, on turha odottaa asiaan parannusta.
Tavallisesti, jos miniä osaa käyttäytyä oikein, jaksaa anoppikin sen taidon.
Eikä sido miestään liikaa, niin että miehellä ei ole mitään sanmista oman kotiväen kanssa.
Niin että, miniän kotiväkeen hoidetaan vaan suhteita oikein, mutta toisin päin voi suhteet olla ihan miten sattuu. Hällä väliä tyyli, että miten miehen kotiin päin on suhteet.
Ja anopin ja miniän suhde säilyy hyvänä, jos miniä ei yritä mennä anopin ja miehensä väliin jos heillä on jotakin tärkeitä asioita.
Poikahan on kuitenkin edelleen omien vanhempien poika.
Hyvä ja viisas miniä osaa arvostaa tätäkin puolta.
Miniähän on kuitenkin yleensä äitinsä kanssa, keskustelee puhelimessa ja hoitaa omaan kotiin päinihmis-suhteita.
Miksi mies ei sitten sais tehdä niin?
Appivanhempien mieltä pahoitetaan turhan usein näillä asioilla.
Ja omienkin vanhempien mieliä loukataan usein sillä, että omat lapset saattaa unohtaa täysin omat vanhemmat, ja olla vaan sen toisen kotiin yhteydessä.
Ja ymmärtäväisiä kavereitakin on niin paljon, että se oma äitikin voi olla vaan tiellä jos soittaa. Ja voi saada vastaukseksi, että en minä osaa puhua sinun kanssa.
Mistä tämä kertoo, tuskin ainakaan voi heti suoralta kädeltä sanoa, että uskossa on vikaa.
Vaan tässä on enemmän kysymys henkisestä epäkypsyydestä.
Pitäisköhän nuoria vähän opettaa, että sais näihinkin asioihin enemmän tasapainoa ja henkistä kyspyyttä, että miten vanheneviin vanhempiin tai appivanhempiin pitäis osata suhtautua.?
Olis hyvä, että asia toimis toisinkn päin, että appivanhemmat ja omat vanhemmat arvostais nuoria.
Mutta johtuiskohan nämä ongelmat siitäkin, että
monesti kun sukupolvi vaihtuu, tilanteetkin muuttuu.
Ja tulee niin paljon uusia asioitakin, että vanhemmista ihmisistä saattaa tuntua, että ei meinaa oikein kunnolla perässä pysyä.
Ja nuorista voi tuntua, että se vanhempi sukupolvi ei mitään ymmärrä.
Mikä siis neuvoksi? Sanokaa te viisaammat.
Eli miniän olisi aina vaan alistuttava olemaan anoppinsa tossun alla?
Miksi appivanhempia pitää kunnioitaa jos hekään eivät pysty kunnioittamaan lastaan ja miniöitä/vävyjään ja antamaan heidän elää omaa elämäänsä?
Jotenkin vaan on alkanut tuntua että ei-lestadiolaiset ovat aina väärässä ja itse vl:ät eivät tee mitään väärää....
Mulla ei koskaa oo menny eikä mee anopin kans hyvin.Heti ekan kerran ku avasin heijän ulko-oven ni sieltä tuli päätöntä juttua ja sama rata jatkuu vaikka ite oon soittanu ja äitini on soittanu hänelle.joten se siitä hyvästä suhteesta..:(
Tiedän varsin hyvin että ihmisiä on erilaisia ja kaikkein kanssa pystyy tulemaan toimeen, vaikkei heistä pitäisikään. Itse en todellakaan tiedä onko anoppini käytöksessä syy uskonnosta, luonteesta vai mielenterveyden ongelmista. Se mitä olen vanhoillislestadiolaisten opeista kuullut ja lukenut, tukee sitä että uskonnolla on suuri osuus hänen käyttäytymisessään.
Itse olen alussa yrittänyt käyttäytyä häntä kohtaan neutraalisti ja en puuttunut millään lailla mihinkään ja oletin että myös meidän annetaan elää niinkuin elämme ja uskoa miten uskomme, koska mielestäni se on jokaisen oma asia ja siihen ei ole kenelläkään puuttumista.
Kuuluuko uskoonne se, että nuoremmille saa sanoa miten vaan, saa luennoida huorelämän viettämisestä yms. mieltä pahoittavasta ja nuorempien vaan pitää olla hiljaa sanomatta omaa näkökulmaansa asiaan. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta ovatko lestadiolaiset vaan aina oikeassa? Minä en hyväksy ajatus maailmaa, että heidän uskonsa on ainoa oikea....