Toisen palstan aiheena, mutta miksi ei täälläkin. Kun on ihastunut, tietää ainakin olevansa elossa.
Ihastumisen ihanuus ja
kamaluus??
61481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
always on my mind -ihastuminen, joka ei johda minnekään. Se on mulle niin rasittavaa ja raskasta, kun tämä tyttö seurustelee yhden pojan kanssa ja kertoo hänestä niin onnellisena eikä ikinä arvaa, että mäkin tykkään hänestä (tästä tytöstä).
Juu, minä oon ihastunu yhteen opettajaani. Hän on siis suurinpiirtein samanikäinen kuin minä. Ja aivan ihana, mutta sormus on nimettömässä.
Saattaa olla lesbokin, on niitä harvoja, joista ei ota selvää.
Mutta onpa ihana unelmoida ja huokailla yksinään! Pitää vaan olla varovainen, ettei ota liian vakavasti, sillon menis kyllä elämä pilalle.
Mutta joo, tiedostan, että tämä on vaan kaukoihastuminen, enkä tunne häntä yksityishenkilönä.
Mutta jos ihastukseni luet tätä ja tunnistat itsesi, niin tiiät varmaan kuka täällä kirjoittaa. Eiköhän siitä valuvasta kuolasta tunneilla voi jo jotain päätellä:)
Kun jostain syystä ihastuu johonkin ihmiseen, on se kuin ihme tai lahja. Kun se haalistuu tai menee ohi, miettii syytä siihen, mikäli se ei ole aivan selvä. Oliko syy minussa: vaadinko, odotinko liikaa, käyttäydyinkö itse huonosti, annoinko itsestäni mitään tai liian vähän, kyllästyinkö liian nopeasti ja syitä on monia? Ainakin minä mietin näitä ja paljon muutakin.
se syy.
saa suutani auki enkä kehtaa sanoa yhtään mitään, eikä se toinenkaan sano mitään. Muutakin surullista siinä kyllä varmasti on. Ainakin kun sitä miettii yksinänsä. Eipä ihme, etten ole löytänyt vielä ketään.
alkaaa se kamaluus tästäkin menetyksestä, jos alkaa. Uusia ihmisiä tulee aina. Ja uusi on aina uusi.