aina ei oo kiva olla ihastus. =(

Niin, tästähän mäkin kirjoitin:/ Pelkäänpä että oon ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen...

Mesessä blokkaaminen vois olla ihan hyvä vaihtoehto tai sitten kerro vaan suoraan sille et miten asiat on.

Toivottavasti tuo ratkeaa jotenkin..

Mulla oli kauan kauan sitten samanlainen tilanne, tosin me ei missään mesessä yms. juteltu. Olin 16v ja tavallaan hyvin viaton, tyhmä ja aika onneton seurusteluasioissa. Pidin tästä pojasta todella paljon, KAVERINA. Liikuttiin samoissa porukoissa ja viihdyin juuri erityisesti tämän pojan kanssa, koska hän oli hauska ja uskalsi nolata itsensä.

Ulkonäöltään poika kuitenkin, ihan rehellisesti, etoi mua. En ikinä ole sen näköisistä jätkistä välittänyt, mutta kaverisuhteessa se ei haitannut yhtään.

Farssiksi koko jutun teki se, että tämä poika ja hänen kaverinsa "tappelivat" musta. En ollut kiinnostunut kummastakaan, mutta näköjään tytön mielipidettä ei kysytä. Jonkin aikaa tuli liirumlaarumia ja iskuyrityksiä, todella onnettomia juttuja esim. varusteiden koosta. Ihan oikeasti, ei kiinnostanut, mutta olin liian hienovarainen sanoakseni sen ääneen.

Menin sitten lopulta luovuttaneena treffeille pojan kanssa, kun ajattelin, että voisihan sitä kokeilla. Heti samana iltana mut esiteltiin vanhemmille ja kaikkea. En ole ikinä missään ollut niin hiljainen ja tönkkö. Yritin sen jälkeen ottaa etäisyyttä, ei auttanut.

Vaikeaksi tilanteen teki lopulta se, että sain poikaystävän muualta ja tämähän oli lopulta pakko kertoa roikkujalle. Kerroin asian hyvin kauniisti ja kiltisti, pyysin, että oltaisiin vielä ystäviä ja niin päin pois. Joo, eipäs mennytkään niin hyvin.

Roikkuja pisti kavereitaan soittelemaan mulle haukkumispuheluita (kuulin, kuinka hän itse itki taustalla ja sanoi, mitä pitää vielä lisätä). Muutakin kiusantekoa oli, en enää muista, mutta pistin välit kokonaan katki. Niin, ja hänestä minä olin käyttäytynyt kuin k*sipää, vaikka olin todella yrittänyt hoitaa asian kauniisti.

Pari vuotta myöhemmin (kun minä ja silloinen poikaystäväni [joka muuten myös roikkui mussa jonkin aikaa, mutta se on jo toinen tarina] olimme jo eronneet ja olin löytänyt uuden miehen) satuin tämän roikkujan kanssa samaan työpaikkaan töihin. Ajattelin olla se "aikuisempi" ja kävin juttelemassa iloisesti niitä näitä ja hänkin vaikutti taas ihan mukavalta. Paitsi että muilta työkavereilta kuulin, kuinka hän haukkui ja solvasi mua sitten selän takana ja yritti mustamaalata, huoritteli yms.

Vaihdoin työpaikkaa, muista syistä, mutta sattumalta silti joskus on tullut kaupungilla nähtyä. Enää tämä poika ei edes moikkaa, yrittää vaan esittää jotain ja leveillä tyttöystävänsä kanssa. Luuleekohan, että olisin mustasukkainen tai jotain? :) Koko pelleilyn alkamisesta on nyt aikaa 8 vuotta, olen jo naimisissa ja odotan esikoistani, mutta edelleen tämä poika (tai mies kai hän jo on) on katkera siitä, että jätin hänet, vaikka eihän me oikeastaan edes seurusteltu.

Vastaavien tilanteiden varalle olen todennut, että kannattaa sanoa asiansa SUORAAN. Ei niistä roikkujista muuten pääse. Ja jos tilanteen päästää liian pitkälle, niin kuin minä päästin, siinä on sitten ystävyys pilalla. Itse etäännyin tämän takia koko teiniajan porukasta ja se harmittaa yhä. Eli SANO SUORAAN! Ystävyys saattaa mennä, mutta jos se menee, se olisi joka tapauksessa ollut mennäkseen. Helpommalla pääset, jos selvität tilanteen ajoissa, etkä jää odottamaan, josko se toinen tajuaisi vihjeet.

joo mun täytyy miettii et mitä teen.. niille treffeille en ainakaan oo menossa. Mut joo täytyy siis miettii et sanonko suoraan vai lakkaanko vain kommunikoimasta ym. : ((((