Olen FtM. Välttelen kaikkea naisellisuuteen liittyvää. En pystyisi varmaan kasvattamaan hiuksistani edes hieman pitempiä oikean pitkistä puhumattakaan, vaikka pitkät ja puoli pitkät hiukset miehillä näyttää hyvältä. Useita esimerkkejä olisi muitakin.
Käytökseni aiheuttaa närää naispuolisissa tuttavissani. En tiedä kumman puolen pitäisi tässä olla ymmärtäväisempi: minun, sillä naisellisuus kuuluu jokaisen miehen elämään jossain määrin, eikä useita stereotypisia naisellisuus esimerkkejäkään voi "naisellisiksi" enää kutsua (kuten sisustaminen tai ruuanlaitto ym.),
vai heidän, sillä olen saanut tarpeekseni naisellisuuteen liittyvistä asioista tässä elämäni aikana. Ja koska olen vielä ilman hormooneja, välttelen kaikkea mikä saattaisi yhdistää minut muiden silmissä naisellisuuteen. Ymmärrettävää vai ei?
Mietin vaan että onko muilla transmiehillä ja transnaisilla samankaltaisia kokemuksia?
Käytökseni aiheuttaa närää naispuolisissa tuttavissani. En tiedä kumman puolen pitäisi tässä olla ymmärtäväisempi: minun, sillä naisellisuus kuuluu jokaisen miehen elämään jossain määrin, eikä useita stereotypisia naisellisuus esimerkkejäkään voi "naisellisiksi" enää kutsua (kuten sisustaminen tai ruuanlaitto ym.),
vai heidän, sillä olen saanut tarpeekseni naisellisuuteen liittyvistä asioista tässä elämäni aikana. Ja koska olen vielä ilman hormooneja, välttelen kaikkea mikä saattaisi yhdistää minut muiden silmissä naisellisuuteen. Ymmärrettävää vai ei?
Mietin vaan että onko muilla transmiehillä ja transnaisilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varmasti kaikilla on ollut samanlaista, mutta myöhemmin sukupuolinen ehdottomuus tasaantuu.
Ainakin semmoinen on, etten voinut vielä monta vuotta RLE:n jälkeenkään pitää kauluspaitoja, kun ne olivat minusta liian miehekäs vaatekappale. Nykyisin olen tosin jo vapautunut siinä suhteessa. Hiuksiani en ikinä leikkaisi lyhyiksi, vaikka voisinkin luottaa että menisin silti läpi. Miesten kenkiäkään en halua käyttää, mutta toisaalta ehkä tässä isompi tekijä on esteettinen kuin sukupuolinen. Maiharit ovat minusta esimerkiksi sopivan sukupuolineutraalit.
Siinä kai ne miehisyyden välttelyjutut jotka on jääneet pidemmäksi aikaa henkiin. Muuta ei tule just nyt mieleen. Mutta muistan että kun yritin sulautua vielä massaan ja esittää miestä, välttelin neuroottisesti kaikkea mahdollisesti naiselliseksi luokiteltavaa, mukaanlukien ruuanlaitto ja puutarhanhoito.
Kyllä tuollaisia fiiliksiä löytyy varmaan aika monelta. Sitä yrittää kieltää itseltään kaiken tyttömäisen vaan siksi, että pitää 'todistella' ympäristölleen ja itselleen olevansa riittävän mies. Mutta varmaankin tuo helpottaa aika paljon sitten kun on diagnoosi kädessä ja hoidot menossa, koska silloin ei tarvitse 'vakuuttaa' ainakaan enää ketään sellaista, jolla on valta mahdollisesti pilata mahdollisuutesi prosessiin! Tottakai senkin jälkeen vielä tuollaisia fiiliksiä jossain määrin on, mutta kyllä hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen loppujen lopuksi ymmärtää sen, ettei tarvite todistella kenellekään mitään ja että ei tarvitse vastata mitään stereotypiaa ollakseen mies.
Onhan luomumiehilläkin tälläisiä paineita olla tarpeeksi miehekkäitä ettei leimata homoksi, se on ihan verrattavissa tähän meidän paineeseen olla tarpeeksi miehekkäitä ettei kukaan leimaa feikiksi. Yritetään vaan hyväksyä itsemme sellaisina kuin ollaan, kyllä se itsetunto varmasti prosessin edetessä kasvaa =) Minulla auttoi jo se kun huomasin, että minua oikeasti kuunnellaan siellä tutkimuksissa objektiivisesti, eikä silleen niinkuin pelkäsin että suhtauduttaisiin kamalan epäilevästi ja alentavasti (tyyliin 'et sä mikään aito tapaus ole, jos pidät tästä ja tästä tyttömäisestä asiasta')
hyvä molemmista sukupuolista mikä itseään miellyttää. Itse olen 50 mies ja suurin osa vaatteistani on naisten puolelta, samoin kengät. Naisille tehdään tänä päivänä niin paljon ns. maskuliinisia vaatteita, oikeastaan ainut ero on materiaalien laadussa, paljon ihanampia ihoa vastaan verrattuna miesten vastaaviin (lumppuihin). Kengistä varsinkin nahkasaappaat on mun suosikkeja (matalat maskuliiniset korot) ja kesäisin mokkasiinityyppiset kengät kun eivät purista jalkapöydän päältä, avonaisemmat. Vaimoni jopa kannustaa ostamaan kauniita vaatteita ja kenkiä naisten puolelta menttaliteetilla mitä se muille kuuluu, pääasia että itse viihtyy. Eli sanoisin sulle että et sä vaatteilla ja muilla ulkoisilla asioilla tee itsestäs miestä tai naista, se on sisäsyntyista ja riippuu kumpi puoli on vahvempi. Kaikissa meissä on myös sitä vastakkaista sukupuolta, toisissa enempi ja toisissa vähempi. Se on edellytys vastakkaisen sukupuolen ymmärtämiseen.
Niin itse olen mies ja pysynkin miehenä vaikka feminiininen puoleni onkin aika voimakas muttei niin voimakas että haluaisin vaihtaa sukupuoltani tai olla transseksuaalinen. En myöskään ole täysverinen tiitti vaikka kotitossuni onkin balleriinat/korkkarit useimiten.
Tsemppiä sulle identiteettis löytämiseks...
Kukaps sitä nyt haluaisi sukupuoltaan vaihtaa tai olla transsukupuolinen. En minä ainakaan.
Otetaanpa pätkä edellisestä viestistä:
"muttei niin voimakas että haluaisin vaihtaa sukupuoltani tai olla transseksuaalinen."
Siis mitä oikein tarkoitit viestilläsi. Sukupuoltahan ei voi vaihtaa, se on jo jokaisella olemassa valmiina. Edellinen kirjoittaja kirjoitti vielä vanhalla termillä, mutta ajatus tuli esiin, vaikkakin tarkoitti lähinnä samaa asiaa. Mutta et siis halua olla myöskään transsukupuolinen. Mitä siis haluat olla.
Haluaminen on huono sana. Olen transtaustainen, mutten halua sitä erityisemmin. Kukapa sitä tauteja haluaa nykyisyyteen tai menneisyyteensäkään. Hyväksyn taustani, mutten HALUA sitä.
Eiköhän jokainen TS haluaisi olla sitä sukupuolta sitä mitä henkisestikin, mutta kun se ei ole mahdollista, niin pitää tyytyä korjaamaan ruumistaan enemmän henkistä puolta vastaavaksi.
Olen sitä mieltä että jokainen saa olla oma itsensä, pukeutua ja käyttäytyä aivan niin kuin itse haluaa. Muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää.
Olen MtF ja vastaavasti haluan pitää puolipitkiä tai pitkiä hiuksia, lyhyeksi leikattuja jouduin käyttämään ihan tarpeeksi. Jotenkin hämmästyttää nuo lällinaiset, jotka saavutettuaan määrätyn iän "joutuvat" leikkaamaan hiuksensa lyhyeksi, jopa hyvin miesmäisesti. Miksi, onko se jokin keskinäinen muotimääräys? Minä ainakin jaksan pestä ja hoitaa pidempiäkin hiuksia ja se antaa naisellisemman ulkonäön. Tuon muotijutun takia se myös nuorentaa, koska on totuttu että vain nuoremmat naiset ja tytöt pitävät pitkiä hiuksia.
Minä teen juuri ne kotityöt ja siten kuin on tarve. En ajattele mikä on "naisten tai miesten töitä". Olen elänyt jo melko pitkään täysin naisena ja elämä on löytänyt ne omat uomansa, ilman että koko ajan pitäisi miettiä mikä on naisellista tai miehekästä.