Joskus tulevaisuudessa

keinot tulevaisuus tuo tullessan.

mukaisia miehiä lastensuojeluun, se vain pitäisi tapahtua nopeasti, että saisivat työkokemusta ja pääsisivät sitä myöten päättävään asemaan. Ne tapaukset, joita olen nähnyt ovat vain sellaisia hipsuheikkejä, että maha kuralla hyppäävät kun tantta napsauttaa.

Muuten tämä brezhneviläinen salailupolitiikka tuntuu tulleen lastensuojelussa tiensä päähän. Ei lasten ja perheiden kohtelu voi jatkua enää kauan näin kaikkien ihmisoikeuksien vastaisella linjalla. Nythän tiivistäen sanottuna vain pieni osa huostaanotoista on tarpeellisia ja samaten vain pieni osa sijoitetuista lapsista on päässyt kotiaan parempiin tai edes kotia vastaaviin olosuhteisiin sijaishuollossa.

Kun muut hallinnonalat - terveydenhoito ja koulu - eivät pysty rahan puutteen takia hoitamaan omaa osuuttaan, ne siirtävät lapset lastensuojelun kontolle, halusi sossu sitä tai ei. On vaikea ymmärtää, miksi sosiaaliviraston johtajat ovat sietäneet tilannetta tällaisenaan ja miksi edes sossujen ammattiliitto ei ole puuttunut siihen, että heidän jäsenensä joutuvat monesti työssään rikkomaan voimassa olevia maan lakeja.

130.000 lasta elää EU:n köyhyysrajan alapuolella, mikä ei ole voinut olla vaikuttamatta siihen, että heistä osa on siirretty lastensuojelun kautta oloihin, jotka ovat Englannin sijaishuoltopaikkoihin verrattuna brittien minimitason alapuolella. Eivät ole häävejä entisetkään lastensuojelulaitokset ja kuten eilisessä ohjelmassa lääninhallituksen edustaja totesi, että yksityisiä paikkoja perustettaessa "ei olla osattu vaatia niiltä sitä tasoa, mitä lapsille tulisi tarjota". Voi elämän kevät!

Kaikki, jotka last.suojelun nykytilasta jotain ymmärtävät, kiljuvat riemusta lasten puolesta, jos asioihin aletaan saada vähitellen korjausta. Kaikki muut paitsi sijaishuollosta leipänsä ansaitsevat pentit ja liisat, jotka kauhusta jäykkänä pelkäävät, että jos oikeudenmukaisuus pääseekin huostaanotoissa vallalle, he jäävätkin nuolemaan näppejään.

Onhan se tietysti heistä ihan kamalaa, jos lasten ja nuorten terveydenhoito saadaan vastaamaan tarvettaan, koulutkin saisivat rahoitusta perusopetuslain mukaisen erityisopetuksen järjestämiseen, ammattitaitoisia sossuja olisi joka kylässä riittävästi ja heillä myös muita resursseja käytössään tarjota sitä tarvitseville perheille sellaista apua, joka tosiaan auttaa heitä ja estää huostaanoton. Se nyt olisi kaiken huippu, jos huoltajan sairastuessa saataisiin perheille edes tilapäistä kodinhoitoapua, niin sekin vähentäisi lasten sijoituksia merkittävästi.

Miksi sijaishuolto ei vanhempien haukkumisen sijasta keskity kouluttautumaan vaikka vanhusten hoitoon, sillä vanhusten huollon työntekijöistä tulee olemaan pulaa tulevina vuosina. Tietysti heistä pitäisi kaikki epäinhimillinen aines ensin karsia pois joillain tiukoilla testeillä, koska iso osa on sellaista porukkaa, joita minä ainakaan en laittaisi muun elollisen kanssa touhuamaan kuin korkeintaan kalankasvatukseen.

jämäköitä ja oikeuden- kirjoitti:

mukaisia miehiä lastensuojeluun, se vain pitäisi tapahtua nopeasti, että saisivat työkokemusta ja pääsisivät sitä myöten päättävään asemaan. Ne tapaukset, joita olen nähnyt ovat vain sellaisia hipsuheikkejä, että maha kuralla hyppäävät kun tantta napsauttaa.

Muuten tämä brezhneviläinen salailupolitiikka tuntuu tulleen lastensuojelussa tiensä päähän. Ei lasten ja perheiden kohtelu voi jatkua enää kauan näin kaikkien ihmisoikeuksien vastaisella linjalla. Nythän tiivistäen sanottuna vain pieni osa huostaanotoista on tarpeellisia ja samaten vain pieni osa sijoitetuista lapsista on päässyt kotiaan parempiin tai edes kotia vastaaviin olosuhteisiin sijaishuollossa.

Kun muut hallinnonalat - terveydenhoito ja koulu - eivät pysty rahan puutteen takia hoitamaan omaa osuuttaan, ne siirtävät lapset lastensuojelun kontolle, halusi sossu sitä tai ei. On vaikea ymmärtää, miksi sosiaaliviraston johtajat ovat sietäneet tilannetta tällaisenaan ja miksi edes sossujen ammattiliitto ei ole puuttunut siihen, että heidän jäsenensä joutuvat monesti työssään rikkomaan voimassa olevia maan lakeja.

130.000 lasta elää EU:n köyhyysrajan alapuolella, mikä ei ole voinut olla vaikuttamatta siihen, että heistä osa on siirretty lastensuojelun kautta oloihin, jotka ovat Englannin sijaishuoltopaikkoihin verrattuna brittien minimitason alapuolella. Eivät ole häävejä entisetkään lastensuojelulaitokset ja kuten eilisessä ohjelmassa lääninhallituksen edustaja totesi, että yksityisiä paikkoja perustettaessa "ei olla osattu vaatia niiltä sitä tasoa, mitä lapsille tulisi tarjota". Voi elämän kevät!

Kaikki, jotka last.suojelun nykytilasta jotain ymmärtävät, kiljuvat riemusta lasten puolesta, jos asioihin aletaan saada vähitellen korjausta. Kaikki muut paitsi sijaishuollosta leipänsä ansaitsevat pentit ja liisat, jotka kauhusta jäykkänä pelkäävät, että jos oikeudenmukaisuus pääseekin huostaanotoissa vallalle, he jäävätkin nuolemaan näppejään.

Onhan se tietysti heistä ihan kamalaa, jos lasten ja nuorten terveydenhoito saadaan vastaamaan tarvettaan, koulutkin saisivat rahoitusta perusopetuslain mukaisen erityisopetuksen järjestämiseen, ammattitaitoisia sossuja olisi joka kylässä riittävästi ja heillä myös muita resursseja käytössään tarjota sitä tarvitseville perheille sellaista apua, joka tosiaan auttaa heitä ja estää huostaanoton. Se nyt olisi kaiken huippu, jos huoltajan sairastuessa saataisiin perheille edes tilapäistä kodinhoitoapua, niin sekin vähentäisi lasten sijoituksia merkittävästi.

Miksi sijaishuolto ei vanhempien haukkumisen sijasta keskity kouluttautumaan vaikka vanhusten hoitoon, sillä vanhusten huollon työntekijöistä tulee olemaan pulaa tulevina vuosina. Tietysti heistä pitäisi kaikki epäinhimillinen aines ensin karsia pois joillain tiukoilla testeillä, koska iso osa on sellaista porukkaa, joita minä ainakaan en laittaisi muun elollisen kanssa touhuamaan kuin korkeintaan kalankasvatukseen.

19.9.2002 10:56:36

Perhekoti kullan kallis
Perhekodit tarjoavat huostaanotetuille lapsille uuden mahdollisuuden. Yksityisen perhekodin pyörittäminen voi olla joillekin pelkkää bisnestä, ja silloin lapsen etu unohtuu.

Joka päivä neljä lasta otetaan huostaan jossain päin Suomea. Sylivauva, jonka äidin ryyppyputki on jäänyt päälle. Kymmenvuotias, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Murrosikäinen, jota kiireiset uravanhemmat eivät osaa kasvattaa.
Kunnan sosiaalityöntekijä etsii lapselle uuden kodin, uuden mahdollisuuden. Mutta toteutuuko lapsen etu sijaisperheessä, perhekodissa vai laitoksessa?

Moni sosiaalityöntekijä arvostaa pientä, kodinomaista, vanhempien pyörittämää ammatillista perhekotia. Valintaa vaikeuttaa, että myös monet sijaisperheet ja laitokset kutsuvat itseään perhekodiksi. Lisäksi osalla perhekodeista on laitoslupa.

»55 paikkaa on suurin perhekoti, johon olen törmännyt», kertoo Tampereen laitoshoidon tarkastaja Matti Virtanen.

Kun Ojantakasen perhekodissa Pulkkilassa surmattiin äskettäin työntekijä, kahvipöydissä poristiin, ovatko kaikki perhekodit ongelmanuorten pesiä. Nimestä huolimatta Ojantakanen on 15 hoitopaikan laitos.
Oikea nimike ei sekään kerro aina totuutta.

»Monet sijaisperheet ovat ammattimaisempia ja hoitavat vaikeampia tapauksia kuin perhekodit. Osa perhekodeista taas on laitosmaisempia kuin kodinomaisimmat laitokset», Virtanen vertaa.
Ammatillinen perhekoti on idealtaan sovellettu versio sijaisperheestä ja laitoksesta.

Ammatillisuus tarkoittaa, että ainakin toisella vanhemmista on sosiaalialan koulutus, sijaisperheessä riittää sopivuus. Perhekodissa vanhemmat asuvat ja työskentelevät vuorokauden ympäri lasten kanssa.

Valtaosa yksityisistä perhekodeista toimii moitteetta. Poikkeuksia on, ja paha kello kuuluu kauas.

Tarina kertoo maataloustyöntekijästä ja autoilijasta, jotka halusivat perustaa perhekodin kerrostaloon. Lääninhallitus myönsi luvan. Hakijoilla ei ollut päivänkään kokemusta lastensuojelusta.

»Muutama vuosi sitten perhekoteja syntyi kuin sieniä sateella. Homma karkasi osittain käsistä valtakunnallisesti», sanoo Juhani Santala, Ammatillisten perhekotien liiton puheenjohtaja.

Lue juttu kokonaisuudessaan Suomen Kuvalehden 38/2002 sivuilta 34-41.

perhekodeista näin: kirjoitti:

19.9.2002 10:56:36

Perhekoti kullan kallis
Perhekodit tarjoavat huostaanotetuille lapsille uuden mahdollisuuden. Yksityisen perhekodin pyörittäminen voi olla joillekin pelkkää bisnestä, ja silloin lapsen etu unohtuu.

Joka päivä neljä lasta otetaan huostaan jossain päin Suomea. Sylivauva, jonka äidin ryyppyputki on jäänyt päälle. Kymmenvuotias, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Murrosikäinen, jota kiireiset uravanhemmat eivät osaa kasvattaa.
Kunnan sosiaalityöntekijä etsii lapselle uuden kodin, uuden mahdollisuuden. Mutta toteutuuko lapsen etu sijaisperheessä, perhekodissa vai laitoksessa?

Moni sosiaalityöntekijä arvostaa pientä, kodinomaista, vanhempien pyörittämää ammatillista perhekotia. Valintaa vaikeuttaa, että myös monet sijaisperheet ja laitokset kutsuvat itseään perhekodiksi. Lisäksi osalla perhekodeista on laitoslupa.

»55 paikkaa on suurin perhekoti, johon olen törmännyt», kertoo Tampereen laitoshoidon tarkastaja Matti Virtanen.

Kun Ojantakasen perhekodissa Pulkkilassa surmattiin äskettäin työntekijä, kahvipöydissä poristiin, ovatko kaikki perhekodit ongelmanuorten pesiä. Nimestä huolimatta Ojantakanen on 15 hoitopaikan laitos.
Oikea nimike ei sekään kerro aina totuutta.

»Monet sijaisperheet ovat ammattimaisempia ja hoitavat vaikeampia tapauksia kuin perhekodit. Osa perhekodeista taas on laitosmaisempia kuin kodinomaisimmat laitokset», Virtanen vertaa.
Ammatillinen perhekoti on idealtaan sovellettu versio sijaisperheestä ja laitoksesta.

Ammatillisuus tarkoittaa, että ainakin toisella vanhemmista on sosiaalialan koulutus, sijaisperheessä riittää sopivuus. Perhekodissa vanhemmat asuvat ja työskentelevät vuorokauden ympäri lasten kanssa.

Valtaosa yksityisistä perhekodeista toimii moitteetta. Poikkeuksia on, ja paha kello kuuluu kauas.

Tarina kertoo maataloustyöntekijästä ja autoilijasta, jotka halusivat perustaa perhekodin kerrostaloon. Lääninhallitus myönsi luvan. Hakijoilla ei ollut päivänkään kokemusta lastensuojelusta.

»Muutama vuosi sitten perhekoteja syntyi kuin sieniä sateella. Homma karkasi osittain käsistä valtakunnallisesti», sanoo Juhani Santala, Ammatillisten perhekotien liiton puheenjohtaja.

Lue juttu kokonaisuudessaan Suomen Kuvalehden 38/2002 sivuilta 34-41.

suhteen käsistä jo muutama vuosi sitten, niin missähän se mopo mahtaa tällä hetkellä olla?
Ei sitä ainakaan ole pysäytetty mitenkään, painettu kaasua korkeintaan.

perhekotien perustamisen kirjoitti:

suhteen käsistä jo muutama vuosi sitten, niin missähän se mopo mahtaa tällä hetkellä olla?
Ei sitä ainakaan ole pysäytetty mitenkään, painettu kaasua korkeintaan.

Silminnäkijä ohjelmassa hyvin tuskastuneelta ja voimattomalta.
Sieniä on noussut kuin sateella ja enemmänkin
ja ilmeisestikin
jos ei ole lääninhallituksissakaan erikseen painotettu Lastensuojelulaitosten valvontaa ja seurantaa
niin eihän valvontatyöhön ole tietenkään
millään tavoin lisätty virkamiesten määrää
tai koulutettu heitä erikseenkään
tähän bisnesseurantaankaan!
(On vain panostettu näiden kuppiloiden valvontaan....)


Kyllä Lääninhallituksissa pitäisi virkamiesten olla tietoisia näistä triplaantuneista kodin ulkopuolelle tehdyistä lasten ja nuorten sijoituksista
ja sitä myöten myös vähintäänkin tuplaantuneesta työmäärästä valvonnan ja seurannan suhteen! Puhumattakaan siitä että kyseessä on vain aina ememmän ja enemmän tuottoa tavoitteleva bisnes!