Minulla oli kun en saanut kun yhden pojan.
Olis mennyt useampikin,tytön tyllerökin.
Olis mennyt useampikin,tytön tyllerökin.
Elämäsi suurimpia petymyksiä
Otto-Vaan
19943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuohon näköönkin kun tulee kirj virheitä.
ole itse valittavissa, montako lasta
haluaa ja saa...
Mutta poikahan tuo tytön jne...
Olisitko itse ollut valmis suurempaan
peerheeseen?
Ole siitä kiitollinen, että olet pojan isä,
että olet ylipäätän saanut lapsen alulle!!!!
Tuosta viestistä.Että olet pojan isä.että olet
ylipäätään saanut lapsen alulle.
Epäiletkö isyyttäni?Postin kantajaa vai mittarin
lukijaa arvelit ehdottaa?
tusina, mutku ei oisi ollu kaikille leipää.
Oisi pitänyt löytää hirmu rikas mies jolle oisin saanut tehä tusinan katraan, ja sitten hoijellu heitä vain kotona, se oisi ollu miun juttu :)
Mutta nyt vihdoin, Hyviä öitä Sinulle, ja kaikille myös; nukkukaa hyvin.
Suur perheet ennen,Yli kymmenen penskaa telmi
useammassa perheessä.Mun naapureissa oli monella
neljätoista ja silleen.Kouluunkin kun mentiin niin
seitsämän lasta samasta talosta pituus
järjestyksessä marssi meijän mökin kulmalle ja minä
tuppauvun siihen sitten vielä mukkaan.
Ennen ei rahassa mitattu näitä asioita niin kuin
nykyään.(kondomit oli kaukana apteekissa)
Haikailin vielä tyttöä mutta sain poikia. Olisi mennyt vielä tyttökin kuopuksena.
Lapsia vaan tulee, jos ei ehkäise. Auna se ei ole niin kivaakaan.
Meillä päin ukot neuvo tyttö talon isäntää
laittamaan kirveen sängyn alle niin tulee poikia.:)
Minullekkin tuli poika, poika ja taas poika.
Jokainen yhtä rakas. Ehdottomasti!
Nyt tuli tyttö jälkipolvena ja ensimmäisenä.
Sanonta pojat tuo tyttöjä pitää paikkansa :)
Mukavina miniöinä, kuin pieninä alkuina.
Kun jo on kolme pojan poikaakin.Olis vaan ollut kiva
kun olis ollut sillon ennen useampi tepsuttelija.
Kaikkein ihanimmat asiat elämässäni on lasteni syntymät. Molemmat ovat poikia ja olivat aivan ihania pieninä ja nyt he ovat aivan ihania isoinakin vielä.
Minulla on vain yksi sisko ja olisin halunnut lapsena ollessani pikkuveljen. Siskollani on kolme poikaa. Meillä kaikki äitini lapsenlapset ovat poikia (siis viisi ihanaa poikaa - nyt jo aikuisia nuoria miehiä). Minun toinen poikani syntyi viidentenä ja äitini ja siskoni olivat katselleet kaupungillä pikkumekkoja ja he kertoivat, että kyllä ostavat valmiiksi sellaisen, JOS vaikka olisin saanut tytön. Onneksi eivät ostaneet, kun sain pojan vain viisi kuukautta myöhemmin (5/1986), kuin siskoni sai kolmannen poikansa (1/1986).
Äitini huokaili onnellisena mummona, että kyllä tytöilla saa poikia. Toivottavasti saamme siskoni kanssa joskus lapsenlapsia - olkoon sitten tyttöjä tai poikia - jokainen on lämpimästi tervetullut. Olisin minäkin kyllä halunnut kolmannen lapsen ja mieluummin tytön, vaikka kyllä pikkupojatkin ovat olleet niin suloisia ja rakkaita ihan jokainen. Olen saanut olla täti kolmelle pikkupojalle ja äiti kahdelle, ja vieläkin siskoni aikuiset pojat ja omat poikani ovat niin kivoja... ja rakkaita ♥
Pojan perhe on puolen kilometrin päässä omasta
asumuksestani.Koulut ja päiväkodit on ja
lähellä.Lasten kanssa oloa tulee paljon enämpi kuin
silloin oman ollessa alle koulu iän.
Esim.tälläkin viikolla olleet flunssa
ssa,kuinkas muuten kun ukin luo sitten päiväksi ja
osan illaksikin.
Jotenkin vaan jotain tuntuu uupuvan,se tyttö kai.:)
Tulihan näitä neljä kaks ja kaks, vuorotellen :) Lastenlapsia nyt kuusi. Vanhalla iällä tämä nuorimmainen, joka nyt tekee "pesäeroä" kotiin.
Elämää ympärillä hiljaiselon jälkeen.
Mutta mikä on se suurin pettymys-. Se on tämä, kun sitä yhteistä vanhuutta ei sitten tullutkaan ...
lajittelemasta pettymyksiäni. Haluan jättää ne taakseni ja unohtaa. Voin kuitenkin todeta, että kaikki unelmani eivät ole toteutuneet. Yksi niistä oli suuren perheen äidin rooli.
Totesin, että tässä asiassa laatu korvaa määrän omalla kohdallani ja niin ilmeisesti sinullakin. ;))
Ehkä sinä saat niitä tytöntylleröitä vielä polvellesi iso- tai viimeistään isoisoisänä. ;))
Kiva kun joku muukin ajattelee kuten minä. En suostu ajattelemaan pettymyksiäni haluan pitää ne unholassa.
Joskus olen ihmetellyt ihmisten tarvetta ns. käsitellä, analysoida, surra, rypeä, murehtia, terapoida, puida, vaihtaa pettymyksiään...Itse ajattelen niin, että ne ovat tapahtuneet ja kirpaisseet, ehkä opettaneet ja sillä siisti. Ajattelen myös omista pettymyksistäni niin, että aina ei voi voittaa ja että ei täällä elämässä kukaan pumpulissa elä ja eteenpäin vaan.
Joskus, harvoin kuitenkin on pakko kirota, itkeä, huutaa, v...lla ja vetää pää täyteen, mutta kyllä se siitä sitten yön yli nukkumisen jälkeen on jo sulateltu ja alkaa uusien parempien projektien aika.
iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä tarjoaa kuin miettiä ja kerätä turhaksi pettymysten taakaksi itselleni ja läheisilleni sitä, mitä ilman olen jäänyt. Tietysti surut on surtava ja pettymykset käsiteltävä - aikanaan.
Iloitaan siitä, että meidän maljamme ovat puoliksi täynnä. ;))
laitto miettimään. Pitää näin rehellisesti tunnustaa, että yksi poika saatiin aikaiseksi ja ollaan kiitollisia siitäkin. Totta on sekin, että haaveet oli korkeammalla, eli 2-3 lasta, mutta kaikki ei mene, niin kuin meinaa ja kiitollinen pitää olla siten, että toisilla ei ole sitä yhtäkää, vaikka tietysti onneahan sitä toivoisi kaikille.
Jatkuvasti märehditä.Tämä aihe vaan putkahti
jotenkin illalla esiin,kun pojat viikon
päivittäisen oleskelun jälkeen ovat pari päivää
kotonaan oman isin ja äiskän hoivissa.
Kyllä kuulemma ei toistaiseksi ainakaan lisää pieniä
tilata,niin vaan sanottiin kun on ehdotettu tytön
tilauksen alulle "pistämistä".
Yksi poika on ja päätä pitempi minua ja miniäkin
on samaa mittaa.Missi tyyppiä ja liikunnallinen,
viime vuosituhannella taitoluistelun Suomen
mestari.*kehuu*
Saa sitten nähdä kerkiääkö vielä isoisoisäksi.:)
Hyvällä alulla jo on kun kuusivuotiaalla pojan
pojalla jo toinen tyttö ystävä menossa ja oli
kotoa salakuljettanut esikouluun sormuksen,olisi
halunnut kihlata nykyisen tyttöystävän.:)
Tossa heitelläänkin tytön vanhempien kanssa joskus
että mitäs me sukulaiset.:)))
Niin ne nuoret on nykyään aikavia,ei ainakaan
ukkiinsa ole tullut.;)
Ps.Onkohan housukankaassa jokin vika kun "tytöt" ei
nykyään enää istukkaan polvella.
repliikkiäni piikiksi mihinkään suuntaan, enkä kuvitellut pettymystäsi elämää järisyttäväksi.
Hyviltä kuulostavat mahdollisuutesi iso-isoisäksi pääsemisestä. Kyllä pienet ihmiset osaavat olla ihania. Sinä olet mielestäni tosi rikas mies, kun läheisesi ovat rakkaita ja elävät lähelläsi!