Minulla on ihana metsään hylätty maatiaiskissa löytärin kautta. Kissa sopeutui luokseni heti ja meille on muodostunut tiivis suhde. Rakastamme toisiamme (ainakin minä kissaani, mutta käytöksensä puolesta kissakin minua=)) ja nukumme aina yöt vierekkäin ja juttelemme ja vinkkailemme silmää ja puuhailemme ja leikimme yhdessä. Kissani osaa mököttää, jos olen liian kauan poissa ja minusta kissani lepyttäminen on ihanaa.
Kissani syö ihanasti ruokaa. Rakastan sitä massutusta mikä sieltä kupilta aina kuuluu. Kissani tulee monesti purisemaan viereeni, rakastan sen ihanaa hentoa kosketusta kun se kiehnää jalkojani vasten. Rakastan sen silmien siristelyä ja pieniä viiksiä. Rakastan katsoa, kun se pesee naamaansa, nuolee ensin tassuaan ja sitten hieroo silmiään ja poskiaan. Rakastan kissani turkkia ja sen miukunaa. Rakastan sen hyppyjä ja pomppuja ja tassujen viuhuntaa leikin tiimellyksessä. Kissani on minulle maailman rakkain olento ja hemmottelen sitä joskus liikaakin.
Tämä oli vain tällainen vuodatus. Rakastan vain kissaani niin paljon, että meinaan haljeta tästä tunteesta! :)
Yksi asia mitä en voi ymmärtää: miten noin ihana, rakas, kaunis ja täydellinen kissa on voinut joutua löytöeläinkotiin? Kissani ei ole laisinkaan karkailevaa sorttia. En usko sen karanneen. Kissani inhoaa ulkona olemista ja on ihkaoikea sisäkissa, oli jo minulle tullessaan selkeästi sisäkisu.
Kissani syö ihanasti ruokaa. Rakastan sitä massutusta mikä sieltä kupilta aina kuuluu. Kissani tulee monesti purisemaan viereeni, rakastan sen ihanaa hentoa kosketusta kun se kiehnää jalkojani vasten. Rakastan sen silmien siristelyä ja pieniä viiksiä. Rakastan katsoa, kun se pesee naamaansa, nuolee ensin tassuaan ja sitten hieroo silmiään ja poskiaan. Rakastan kissani turkkia ja sen miukunaa. Rakastan sen hyppyjä ja pomppuja ja tassujen viuhuntaa leikin tiimellyksessä. Kissani on minulle maailman rakkain olento ja hemmottelen sitä joskus liikaakin.
Tämä oli vain tällainen vuodatus. Rakastan vain kissaani niin paljon, että meinaan haljeta tästä tunteesta! :)
Yksi asia mitä en voi ymmärtää: miten noin ihana, rakas, kaunis ja täydellinen kissa on voinut joutua löytöeläinkotiin? Kissani ei ole laisinkaan karkailevaa sorttia. En usko sen karanneen. Kissani inhoaa ulkona olemista ja on ihkaoikea sisäkissa, oli jo minulle tullessaan selkeästi sisäkisu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnittelut - teille molemmille! Nyt on selvästikin molemmille käynyt hyvin :)
Kissat on kyl niin ihanii, kun niillä on niitä omia kissajuttuja. Ja siistejä, itse pitävät turkin puhtaana. Eivät syö paljoa, oppivat sisäsiisteiksi. Menevät omia menojaan, eivät tottele käskyjä. Mutta sitten, kun kaipaavat rapsutusta tai läheisyyttä, tulevat viereen.
rakastan myös omia kissojani yli kaiken. kaikkea mitä ap sanoi, niin olisi kuin minun suustani. aina aamuisin kun lähden töihin,toivottelen hyvät huomenet kissoilleni, ja jotenkin tuntuu, että ne ymmärtäisivät mitä sanon. saatan myös silitellä keskellä yötä kissojani kun nukkuvat mahan päällä. kissat ovat ihania olentoja..mitään en sen parempaa tiedä.