Arto Virtasen hössötys

Kriitikko Arto Virtanen on joka suuntaan huitova hössöttäjä, kuin pahin norsu lasikaupassa. Muistissa ovat ovet paukkuen lähdöt milloin mistäkin lehdestä, kun hra kriitikkoa ei otettu todesta. Myös apurahalautakunnat ovat vuosien mittaan saaneet huitojasta tarpeekseen. Miehen kirjeet ja vuodatukset ovat jo vitsin aihe.
No, ei siinä mitään - voihan jokainen huitoa ja mellastaa miten haluaa, kun pelissä on omat apurahat ja arvostusta vaille jääneet kirjat ja kritiikkikyhäelmät. Harmillista vain on, että mies tekee edelleen kriitikon työtä ja joku voi ottaa hänet jopa todesta.
Tyypillistä Virtaselle on hirveä innostuminen milloin mistäkin kirjasta tai kirjailijasta. Sitä kestää aikansa ja ylisanat meinaavat loppua. Sitten on vuorossa jo toinen ja sama toistuu...
Kehuahan toki saa. Virtasen kehu on kuitenkin kuin Juudaksen suudelma. Hänen kehumisensa naurattavat ja kehun kohde saa siitä kärsiä. Nyt Virtasen kehut kohdistuvat Hannu Väisäsen uuteen kirjaan. Kehuilla ei ole mitään rajoja, ne ovat aivan ylenpalttiset. Maailmassa ei ole toista Väisäsen romaanin veroista jne.
Kuka tästä kärsii? Hannu Väisänen tietysti. Harmi.