"Hoidon puute pakottaa masentuneita eläkkeelle
Pitkäaikaisen hoidon puute ajaa masentuneita ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajan Pekka Saurin mukaan masentuneet saavat pika-apua vaivaansa, mutta pitkäaikaista hoitoa ei ole riittävästi tarjolla."
Pitkäaikaisen hoidon puute ajaa masentuneita ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajan Pekka Saurin mukaan masentuneet saavat pika-apua vaivaansa, mutta pitkäaikaista hoitoa ei ole riittävästi tarjolla."
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vikaa on sekä hoidon tasossa että kuntoutujissa!
Helppo ja lokoisa elämä kiinnostaa liian montaa suomalaista.
Tahdosta,hoitaa tunnollisesti / riippuvainen asia. Kellään ei oo aikaa, tahtoa, Ps. eikä taitoa.
Masennuksen edistymistä, sen tuskaa,ahdistusta ja loppumattomuuden tunnetta, ei tiedosta muut kuin potilas.X.
Siis ei lääkärikään, eikä kukaan kirjanoppinut, jollei ole itse sitä läpikäynyt.
Eikö eduskunnalta/ edustajille annettu kysely viime keväänä osoittanut sen että siellä ei ole mitään tietoa masennuksesta ja sen hoidon tarpeellisuudesta ? ( 5%, tai sinneppääin)
Koekaniinin osasta päästävä ?
Mikä on lääke.
Vähänkin toipuneiden on pyrittävä antamaan tietoa eteenpäin/ ylöspäin.
Ja hakeuduttava niihin piireihin 7 ryhmiin / koulutuksiin, jota on tarjolla. > Oma apu paras apu
Entäs se työpaikkakiusaamispuoli asiasta?
Masennus on yleinen "diagnoosi", jota käytetään, kun
a) työpaikkakiusattu pitää jollain verukkeella saada sairaslomalle toipumaan (ja usein kelan päivärahalle, koska toipuminen ei tapahdu ihan yhtäkkiä ja sitäpaitsi sairaslomalla voi olla vain oman, ei jonkun toisen sairauden vuoksi) ja
b) työpaikan esimiehet ja työterveyshuolto pitää saada vapautettua vastuusta puuttua asiaan, koska diagnoosilla lyödään lukkoon tulkinta, jossa ihmisen ongelmat johtuvat hänestä itsestään tai yksityiselämästään, ei työpaikan ihmisistä.
Työpaikkakiusattu pystyisi käymään töissä tai palaamaan nopeasti takaisin töihin, jos ongelman aiheuttajaan puututtaisiin. Eli potkut tai hoitoonohjaus työpaikkasadistille olisi se parempi ratkaisu, koska muutkin työntekijät hyötyisivät siitä, että työpaikan ilmapiiri paranee. Kiusaamisen aiheuttama stressi ilmenee useimmiten muissakin ihmisissä, mutta ei ehkä yhtä voimakkaasti kuin pääuhrissa.
Jos ongelmaan ei löydy oikeaa ratkaisua ja jollei uhri suostu häneen kohdistuneisiin toimenpiteisiin (siirto toiseen tehtävään, lääkkeillä huumaaminen "työkykyiseksi"), "tauti" pitkittyy, uhri ei pääse uuteen työpaikkaan, varsinkin jos on ikää ja kukapa mielenterveysongelmaiseksi leimautunutta ottaisikaan töihin? Pienillä paikkakunnilla jutut leviävät ja PAISUVAT, uhri saa siis kaksoisrangaistuksen sijasta kolmois- ja nelinkertaisen rangaistuksen siitä, että hänestä juorutaan entistä laajemmin ja hänen työnsaantimahdollisuutensa sabotoidaan.
Tällaisessa tilanteessa on sitten "kätevää" käyttää tekaistua diagnoosia eläkkeenkin perusteena, varsinkin jos eläkepäivät olisivat muutenkin jo lähellä. "Hoidon puute" selittyynee osin sillä, että näille ihmisille riittää hoidoksi se, että heidän ei tarvitse enää kärsiä lisää heihin kohdistuvaa törkeää mielivaltaa. Lääkehoito tms. olisi pikemminkin puoskarointia. Ei kai kukaan syö buranaakaan, jos työkaverilla on pää kipeä??? Potilas saattaa kyllä myöntyä lääkehoitoon lääkärin painostuksesta, mutta jättää lääkkeet syömättä kokonaan tai pari kertaa kokeiltuaan.
Helppo ja lokoisa elämä kiinnostaa monia suomalaisia - saisi kiinnostaa vieläkin useampaa! - varsinkin jos sitä vertaa painajaismaiseen aivopesuun ja paineen alla elämiseen, joita meille tarjoavat käyväksi elämänmalliksi työpaikan luonnevikaiset ja raukkamaiset työkaverit, esimiehet ja saamattoman kuhnurin asemassa loisiva työterveyshuolto. Liikaa on sen sijaan niitä suomalaisia, jotka suostuvat rapauttamaan oman mielenterveytensä ja lopulta fyysisenkin kuntonsa henkisen terrorin alla!!!
Jos ihminen on oikeasti masentunut, ei hän hae "tekomasennuksella" helppoa ja lokoisaa elämää. Oletko kenties itse ollut koskaan masentunut? Siis todella masentunut?
Ei pidä sekoittaa masennusta alakuloisuuteen, tylsyyden tuntuun, kun mikään ei huvita. Sellaisia päiviä on jokaisella joskus, mutta ne eivät ole masennusta.
Masennuksen oireet ovat moninaisia: ruokahaluttomuutta, liiallista syömistä, unihäiriöitä eli nukkuu liikaa tai liian vähän, ilottomuutta, toivottomuutta tulevaisuuden suhteen, jaksamattomuutta ym. ym. ja em. oireet eivät kestä päivää tai kahta, vaan ovat pitkäaikaisia. Niitä on aika vaikea teeskennellä niin, että se menisi läpi ihan eläkkeeseen saakka.
Tavalliset terveyskeskuslääkärit eivät välttämättä osaa auttaa tarpeeksi masentunutta potilasta. Kokeillaan ensin yhtä, sitten toista lääkettä, jos ensimmäinen ei ole auttanut tai sopinut. Pelkkä lääkitys ei poista masennuksen syytä, vaan siihen pitäisi saada terapiaa, jossa luotettavan ihmisen kanssa voi käydä läpi elämäänsä. Hoito on pitkää, jopa useamman vuoden kestävää, eli kerran, kaksi terapeutilla käynti ei riitä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että avun olen saanut yksityiseltä sektorilta, joka ei todellakaan ole halpaa. En kuitenkaan kadu yhtäkään senttiä, joka siihen on mennyt. Jos en olisi hakeutunut yksityiselle psykiatrille ja sitä kautta terapiaan, en olisi se ihminen, joka olen tänä päivänä.
Terapia on raskas hoitomuoto, sillä ei terapeutti kenenkään ongelmia ratkaise. Itse se on tehtävä ja usein olisi mieluummin ajattelematta niitä asioita, jotka masennukseen ovat johtaneet. Mutta kun sille tielle uskaltautuu, käy asioita läpi niin, että ryömii suunnilleen pohjamudissa, jossain vaiheessa alkaa eheytyminen tai parantuminen (miten vain haluat sitä nimittää).
Masennuksen suhteen tässä maassa olisi vielä paljon tehtävää, että avuntarvitsijat löytäisivät avunantajat.
pitäisi olla alan ammattilaisia juuri masennukseen keskittyneitä !! Näin näkisin tätä kautta hoitoajankin ehkä lyhenevän kun olisi taitava nopeasti asian "sisään menevä opas". Millainen hoitomuoto silloin olisi paras ja sellainen ettei se kuitenkaan tehokkuudellaan musertaisi potilasta? Auttaisiko hypnoosi siinä mukana jolla samalla kokoajan rauhoitettaisiin kärsivää !?
Olen itsekin kokenut kolmannen sektorin toiminnan merkittäväksi omalla kohdallani.
Ikävä puoli on vaan se, että moni ei jaksa taistella kiusaajaa vastaan, koska kiusaaja on yleensä hierarkiassa ylempänä.
Pitäisikö kiusaajien perustaa omat muilutusjoukot kiusaajia varten, kun työ- tai kouluyhteisöissä ei muuten näytetä otettavan vakavasti kiusaamisongelmaa!
Ensimmäiset kuolemantoiveet mulla oli jo 11-vuotiaana!
Nykyään psykoosin jälkeen olen ikävä kyllä vähän jämähtänyt kuntoutujan rooliin, joka on minusta aika helppoa ja lokoisaa elämää varsinkin, jos toimeentulo/talous on kunnossa.
estämiseksi, mutta milloin oivaltaa itse että nyt olen menossa pahaan suuntaan, olen sairastumassa ja nämä ovat oireita? Usein sitä masentuu hetkeksi elämässään mutta että pysyvästi! En ole ihan varma onko minunkaan diagnoosini loppujen lopuksi ihan oikea eli masennus, mutta lääkitys on kuitenkin sopinut minulle ja olen jaksanut sen voimin edetä päivästä toiseen. Olen alkanut epäillä ettei se masennus ole ainoa joka vaivaa!Mutta nyt minun onkin helpompi paneutua siihenkin asiaan, tosin itsekseni ilman apua, kirjoja ja täällä lukemista, mietteitä eri kohtaloista ja mistä ne johtuvat!
Oletko työelämässä vai sairaslomalla?
tosin lääkkeet siihen auttaa ja se että osasin hakea apua kun tajusin että huh nyt mentiin ja kovaa kohti vakavaa sairastumista ellen tee jotain ja pian !
olen, mutta en silti ole varma onko syy/vika itsessäni.
Itsetuntoni on työnantajan puolesta ajettu alas.
Voi olla, että mieltäni järkyttäneet jutut ovat jo aikaisemin syntyneitä, mutta en ole vain huomannut niitä.
Jo n.10v. sitten sairastin masennusta, enkä haluaisi joutua yhtä pitkään kierteeseen, josta tsemppaamalla pääsin pois...
Juttu meni vain niin, että koko ajan sain olla itseni kanssa varpaillani ja "jouduin" tsemppaamaan ylimääräistä, jotten joutuisi vastaavanlaiseen tilanteeseen, jossa olin jo aikaisemmin ollut.
kovin on pienet resurssit terapiassakaan ryhtyä kokonaisvaltaiseen "lämpöhoitoon" sisäisesti jotta toisen olo olisi mahdollisimman otollinen ja avautunut vailla pelkoja ja salaisuuksia. Olen jo aiemminkin täällä maininnut että jos rakkaus ja muut tekijät synnyttävät kehossamme eri aineita ne olisivat omia itse kehitettyjä ja ne voisivat itsessään hoitaa noita haitallisia liikaa olevia aineita ja "kemiaa" tasapainoon. Mutta missä sellainen olisi tavallisille köyhille ihmisille sellainen täysihoitola jossa oltaisiin voimakkaasti ja lämmöllä läsnä paapoen ja tarkkaan kuunnellen ja keskustellen ,öisin vaikkapa hiuksia silitellen ja paljon muutenkin lähellä ollen!Hoito siinä sivussa, siis se muu!