Olemme molemmat kauriita minä ja äitini . Kamalaa on kun kumpikaan ei anna periksi riidan tultua väliimme. Millä ihmeen ilveellä saan sanottua äidille ,että voisi antaa edes joskun periksi ainakin silloi kun tietää olevansa väärässä mutta ei. Minäkään en anna anteeksi ja näin meidän suhde kylmenee pikku hiljaa kokonaan. Antakaa nyt ihmeessä joku neuvoa mitä tehdä. Kiitollinen Kauris
Vihainen Kauris
Äiti ja lapsi
51358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
äidiltäsi sitä minkä tiedät turhaksi, äitisi on vanhempi ja sillä oikeudella kuvittelee olevansa oikeassa.
Minä ainakin teen näin, ajattelen että minäpä fiksumpana annan periksi vaikka olenkin oikeassa. Tiedän siis olevani fiksumpi kuin änkyrä sukulaiseni.
Tekstisi oli kuin suoraan mun suustani. Meillä ollaan myös äitini kanssa kauriita ja yhteen otot on usein aika rajuja. Teini iässä ollessani varsinkin! Meillä tapellaan aina ihan loppuun asti, nykyään kun ollaan vähän "aikuisempia" niin äitini tajuaa luovuttaa jossain välissä (mutta minä en), jolloin saadaan yleensä riitä loppumaan.. Minkä ikäinen itse olet?? Tää on mielenkiintonen aihe...
Dr. Philin sanoja lainaten: "Haluatko mieluummin olla oikeassa vai onnellinen?"
olla aina oikeassa :)
kun olen kanssa kaurisjäärä niin joskus saatan jopa sortua väittämään sitkeästi vastaan, vaikka tiedän olevani väärässä. Ihan vaan siitä vääntämisen ja vänkäämisen ilosta ;)))
Kauriille kuulemma tyypillinen piirre moinen juttu?