Onko totta

voi miljoona osuit naulankantaan.Nöyrästitäytyy tunnustaa että lähes kaikki nuo viat löysin itsestäni ja hajonneesta ihmis suhteesta. On tässä kasvamisen paikka mutta toivoa en ole menettänyt koska viat huomaan itsekin.Epäluuloisuus vaivasi, mutta ei aivan suotta sillä siihen oli kyllä syytäkin muutaman kerran mutta sitten epäluuloisuus jäyti silloinkin kun en tiennyt onko syytä.
Voi voi tätä ihmisen elämää, no onneksi on mahdollisuus ainakin yrittää kasvaa ihmisenä.
Luottamusta vaan on niin vaikea palauttaa.
Kaikesta huolimatta mukavaa päivää sinulle

naulankanta kirjoitti:

voi miljoona osuit naulankantaan.Nöyrästitäytyy tunnustaa että lähes kaikki nuo viat löysin itsestäni ja hajonneesta ihmis suhteesta. On tässä kasvamisen paikka mutta toivoa en ole menettänyt koska viat huomaan itsekin.Epäluuloisuus vaivasi, mutta ei aivan suotta sillä siihen oli kyllä syytäkin muutaman kerran mutta sitten epäluuloisuus jäyti silloinkin kun en tiennyt onko syytä.
Voi voi tätä ihmisen elämää, no onneksi on mahdollisuus ainakin yrittää kasvaa ihmisenä.
Luottamusta vaan on niin vaikea palauttaa.
Kaikesta huolimatta mukavaa päivää sinulle

Lue lisää

Ei se ole helppoa luottaa itseensä, mutta toivon että saat itseluottamuksen takaisin.

Itse seurustelin kolme vuotta komennusmiehen kanssa ja kyllä se itseluottamus oli joskus koetuksella. Kun oli ikävä ja mies meni työporukan kanssa sieltä komennustöistä ulkomaillekin. Koko ajan ei uskaltanut soitella, ettei olisi häiriöksi ja silti huoli ja pelko välillä, miten menee pitkät matkat ja mitä siellä tehdään.

Aika rankkoja ne oli ne vuodet. Nyt on onneksi työtä kotipaikkakunnalla. Yhdessä ollaan oltu nyt viisi vuotta.

miljoona kirjoitti:

Ei se ole helppoa luottaa itseensä, mutta toivon että saat itseluottamuksen takaisin.

Itse seurustelin kolme vuotta komennusmiehen kanssa ja kyllä se itseluottamus oli joskus koetuksella. Kun oli ikävä ja mies meni työporukan kanssa sieltä komennustöistä ulkomaillekin. Koko ajan ei uskaltanut soitella, ettei olisi häiriöksi ja silti huoli ja pelko välillä, miten menee pitkät matkat ja mitä siellä tehdään.

Aika rankkoja ne oli ne vuodet. Nyt on onneksi työtä kotipaikkakunnalla. Yhdessä ollaan oltu nyt viisi vuotta.

Lue lisää

ymmärsit mitä tarkoitin, juu elämä ei ole aina niin yksinkertaista. Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja leppoisaa syksyä "siippasi" kanssa

taidat olla joko yksineläjä tai katkera...ehkä kumpaakin :/

kamalaa jos tässä iässä joutuisi tuollaista hyväksymään silja K, minä en ainakaan halua uskoa että maailma niin paha olisi. Toki sellaista paljon on mutta ei likikään kaikki ihmiset käyttäydy noin toisiaan kohtaan.
Eiköhän vielä kuitenkin hyvä voita.

ei yksin kirjoitti:

taidat olla joko yksineläjä tai katkera...ehkä kumpaakin :/

Meitä ukkojahan on ny kaikenlaasia ja niin on naisiaki, eikä oliis hyviä jos ei oliis huonojaki.
Miten näin yksinkertaasesta asiasta pitää teherä aina niin helevetin vaikiaa ja monimutkaasta??
Näitä kirijootuksia täski alootukses ku lukoo niin tuloo sellaanen mieli notta se on ukkoo tai akka joku palakinto eletystä elämästä ja se on sellaanen lasinhauras se parisuhures, jota pitää pitää ku hormoonia johonaan pumpulihin käärittynä ja vääntää se sen tuhantehen solomuhun. Sellaasta tuhannen munan kutkuutusta jotta oikeen yökööttää.
Itte olin 25 vuotta naimisis, piru ku tuli väsyyneenä kuorma-autoolla, takana kaharenkin viikoon melekehen yhtäjaksoonen ajoputki, niin ei siinä kyllä joutavia kitinöötä enää jaksanu kuunnella. Eikä mun vaimoo sellaanen ollukkaa, se oli ihan pistämätöön työhommiis, eikä vihjaallu ikinä mitään. Sanoo suorahan sanoottavansa ja oli sitten hilijaa, sellaasta naista on vaikiaa löytää ja sillä mä oon ollu yksin, tai soon yksi syy.
Tua tammikuun kultaanen likka on sellaanen josta pirän palijon. Sellaanen päättäväänen olematta kuitenkaan paha. Nyky naiset on passattu ihan piloolle, jos ne kakun leipoo niin noon niin nuriin teheny ittesä notta ei niistä oo muutamahan tuntihin enää mihinkään. Mitä sellaasilla mitään teköö ku tuloo arki etehen.
Ne pitää olla suoraat sivuut parisuhteeski, soon aina elämäs, jos toiselle kumartaa niin jo toiselle pyllistää. Soon paree notta ei keikaroo kenenkään erees, on justihin oma ittensä ja lakkia ei trenkää ottaa muualla pois päästään ku kirkoos ja lakituvas. Sen verran oon maaliman maanteillä kiertäny notta, itte soon oma häntänsä elämäs nostettava ja puolensa pirettävä muutoon ei tuu ku paskaat silimille. Nöyrä voi olla mutta nöyristellä ei trenkää, ei kenekään erees ja ennen henki lähtöö ku mies lähtöö.
En tierä osaasinko sitten olla vaimoovainaalle se "hyvä mies" ja pojalle "hyvä isä" Sen kuitenkin tierän notta mun sakkini ei oo trengänny ikään kulukeella olla eikä oo loppunu ruoka kaapista eikä liioon rahat lompsasta, sen verran oon nojaannu työhommiis "länkiini"
Notta on jos ei oo ny hyviä miehiä, mutta ainaki sellaasia sierettäviä kuitenkin.
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta.

kaikki emme sentään ole tuollaisia. On se nyt itselläkin parempi olla kun tietää, että toinen voi luottaa, oli se toinen sitten vaimo tai vaikka työnantaja, siitä toisesta puhumattakaan.

puuhella kirjoitti:

kamalaa jos tässä iässä joutuisi tuollaista hyväksymään silja K, minä en ainakaan halua uskoa että maailma niin paha olisi. Toki sellaista paljon on mutta ei likikään kaikki ihmiset käyttäydy noin toisiaan kohtaan.
Eiköhän vielä kuitenkin hyvä voita.

Lue lisää

Jep! Maailma on sellainen kuin sen itse kokee.
Pessimistille paha, positiiviselle siedettävä...
jos ei peräti elämisen arvoinen!

Akaton mies kirjoitti:

Meitä ukkojahan on ny kaikenlaasia ja niin on naisiaki, eikä oliis hyviä jos ei oliis huonojaki.
Miten näin yksinkertaasesta asiasta pitää teherä aina niin helevetin vaikiaa ja monimutkaasta??
Näitä kirijootuksia täski alootukses ku lukoo niin tuloo sellaanen mieli notta se on ukkoo tai akka joku palakinto eletystä elämästä ja se on sellaanen lasinhauras se parisuhures, jota pitää pitää ku hormoonia johonaan pumpulihin käärittynä ja vääntää se sen tuhantehen solomuhun. Sellaasta tuhannen munan kutkuutusta jotta oikeen yökööttää.
Itte olin 25 vuotta naimisis, piru ku tuli väsyyneenä kuorma-autoolla, takana kaharenkin viikoon melekehen yhtäjaksoonen ajoputki, niin ei siinä kyllä joutavia kitinöötä enää jaksanu kuunnella. Eikä mun vaimoo sellaanen ollukkaa, se oli ihan pistämätöön työhommiis, eikä vihjaallu ikinä mitään. Sanoo suorahan sanoottavansa ja oli sitten hilijaa, sellaasta naista on vaikiaa löytää ja sillä mä oon ollu yksin, tai soon yksi syy.
Tua tammikuun kultaanen likka on sellaanen josta pirän palijon. Sellaanen päättäväänen olematta kuitenkaan paha. Nyky naiset on passattu ihan piloolle, jos ne kakun leipoo niin noon niin nuriin teheny ittesä notta ei niistä oo muutamahan tuntihin enää mihinkään. Mitä sellaasilla mitään teköö ku tuloo arki etehen.
Ne pitää olla suoraat sivuut parisuhteeski, soon aina elämäs, jos toiselle kumartaa niin jo toiselle pyllistää. Soon paree notta ei keikaroo kenenkään erees, on justihin oma ittensä ja lakkia ei trenkää ottaa muualla pois päästään ku kirkoos ja lakituvas. Sen verran oon maaliman maanteillä kiertäny notta, itte soon oma häntänsä elämäs nostettava ja puolensa pirettävä muutoon ei tuu ku paskaat silimille. Nöyrä voi olla mutta nöyristellä ei trenkää, ei kenekään erees ja ennen henki lähtöö ku mies lähtöö.
En tierä osaasinko sitten olla vaimoovainaalle se "hyvä mies" ja pojalle "hyvä isä" Sen kuitenkin tierän notta mun sakkini ei oo trengänny ikään kulukeella olla eikä oo loppunu ruoka kaapista eikä liioon rahat lompsasta, sen verran oon nojaannu työhommiis "länkiini"
Notta on jos ei oo ny hyviä miehiä, mutta ainaki sellaasia sierettäviä kuitenkin.
terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta.

Lue lisää

tekis mieli muuttaa Pohjanmaalle :). Vaikka tuskinpa ne kaikki miehet sielläkään tommosia on.

onko totta että en löydä sellaista miestä, joka ei petä tai valehtele? Onko todellakin liikaa vaadittu,että voi olla avoin ja rehellinen,puolin ja toisin ja kunnioittaa toisiaan. Jos alkoholistien ym. joukosta pitää kumppania etsiä,lienee paras jäädä vanhenemaan yksin. Olen Oulusta,ilmoittaudu mies joka tunnet täyttäväsi toiveeni, haluan tavata sinut!

51-v nainen kirjoitti:

onko totta että en löydä sellaista miestä, joka ei petä tai valehtele? Onko todellakin liikaa vaadittu,että voi olla avoin ja rehellinen,puolin ja toisin ja kunnioittaa toisiaan. Jos alkoholistien ym. joukosta pitää kumppania etsiä,lienee paras jäädä vanhenemaan yksin. Olen Oulusta,ilmoittaudu mies joka tunnet täyttäväsi toiveeni, haluan tavata sinut!

Lue lisää

olen.
Minä vain en löydä naista joka ei kapakoissa tai baareissa viikonloppuja viettäisi.
Itseäni kun nuo paikat ei kiinnosta,enkä hae sitä perjantaipulloa,vaan näin syksylläkin vietän viikonloput mökkeillen yms, nyt äsken tulin mökiltä kun huomenna on pojan kihlajaiset ja morsiammen vanhemmat on pyytäneet kihlajais kahville.
Ei ole helppoa löytää naista joka ei aina jossain kissanristiäisissä ravaisi, tunnen muutamia joiden pitää aina olla siellä missä muutkin ihmiset kokoontuu

51-v nainen kirjoitti:

onko totta että en löydä sellaista miestä, joka ei petä tai valehtele? Onko todellakin liikaa vaadittu,että voi olla avoin ja rehellinen,puolin ja toisin ja kunnioittaa toisiaan. Jos alkoholistien ym. joukosta pitää kumppania etsiä,lienee paras jäädä vanhenemaan yksin. Olen Oulusta,ilmoittaudu mies joka tunnet täyttäväsi toiveeni, haluan tavata sinut!

Lue lisää

löytyvän kunnollisiakin, sillä tuskinpa tässä yli 20v olisi naimisissa oltu ja valehtelulla tai pettämisellä pärjätty.

Mettäläinen kirjoitti:

löytyvän kunnollisiakin, sillä tuskinpa tässä yli 20v olisi naimisissa oltu ja valehtelulla tai pettämisellä pärjätty.

ulkopuolisen silmissä. Henkinen väkivalta on moninverroin pahempaa kuin fyysinen. Jälkiä ei näe kukaan, vain itse kärsit. 30 v aviossa olleena tiedän.

ei enää tunne tarvetta ja haluakaan sitoutua. Monilla on takana avioliitto, jossa jompaa kumpaa sitoutuminen alkoi ahdistaa. Ei sellaista halua kokea uudestaan. Eikä näillä vuosilla yhteistä perhettäkään enää perusteta, niin miksi ottaa riskiä. Tietysti pelkkä seurustelukin edellyttää jonkin asteista sitoutumista, mutta sen nyt ei luulisi olevan ylivoimaista.

tanssiva_tamma kirjoitti:

ei enää tunne tarvetta ja haluakaan sitoutua. Monilla on takana avioliitto, jossa jompaa kumpaa sitoutuminen alkoi ahdistaa. Ei sellaista halua kokea uudestaan. Eikä näillä vuosilla yhteistä perhettäkään enää perusteta, niin miksi ottaa riskiä. Tietysti pelkkä seurustelukin edellyttää jonkin asteista sitoutumista, mutta sen nyt ei luulisi olevan ylivoimaista.

Lue lisää

Kun olis vain joku,joka pitäis hiljaa sylissä, ja katselis taivaalle. Vois vaikka nähdä vielä yhden tähdenlennon. Ja vois toivoa, vielä vanhanakin jotain tännekin, ihan itselle.

tanssiva_tamma kirjoitti:

ei enää tunne tarvetta ja haluakaan sitoutua. Monilla on takana avioliitto, jossa jompaa kumpaa sitoutuminen alkoi ahdistaa. Ei sellaista halua kokea uudestaan. Eikä näillä vuosilla yhteistä perhettäkään enää perusteta, niin miksi ottaa riskiä. Tietysti pelkkä seurustelukin edellyttää jonkin asteista sitoutumista, mutta sen nyt ei luulisi olevan ylivoimaista.

Lue lisää

jää suppeaksi jos aina pelkää entisten kokemuksien toistuvan.
Jos huonot kokemukset toistuvat, ja suhteet kariutuvat aina uudelleen, - olisi kai korkea aika vilkaista omaan peiliinkin..

rakkaus löytyisikin viidensadan kilometrin päästä ja sun täytyis, kun kerran haluisit antaa kaiken, muuttaa pois lastesi, ystäviesi ja kotisi luota! Etkö sillon miettisi kuitenkin kahdesti? Etkö tuntisi pettäväsi perheesi? Etkö tajuaisi, että tulisit rakkaudenkohteestasi huolimatta ikävöimään perhettäsi, ystäviäsi ja tuttuja kulmia?
Tää on se asia, jonka tähden rakastuminen on jopa pelottavaa. Lapset, vaikka aikuisia ovatkin, on mulle hyvin tärkeitä ja mä ikävöin niitä usein. Jos välimatka olis vielä pitempi, ei kovin usein nähtäis. Ystäviä jäi jo entiselle paikkakunnalle, ja vaikka kuinka sovittiin, että tapaillaan, ni kyllä se on harvinaista herkkua, kun kaikilla on kuitenkin omat aikataulunsa ja näinkään kauas ei lähdetä milleen pikavisiitille. En luopuis enempää, en edes rakkauden tähden, Nim. "rakkaus on ylimainostettua" :))

tanssiva_tamma kirjoitti:

rakkaus löytyisikin viidensadan kilometrin päästä ja sun täytyis, kun kerran haluisit antaa kaiken, muuttaa pois lastesi, ystäviesi ja kotisi luota! Etkö sillon miettisi kuitenkin kahdesti? Etkö tuntisi pettäväsi perheesi? Etkö tajuaisi, että tulisit rakkaudenkohteestasi huolimatta ikävöimään perhettäsi, ystäviäsi ja tuttuja kulmia?
Tää on se asia, jonka tähden rakastuminen on jopa pelottavaa. Lapset, vaikka aikuisia ovatkin, on mulle hyvin tärkeitä ja mä ikävöin niitä usein. Jos välimatka olis vielä pitempi, ei kovin usein nähtäis. Ystäviä jäi jo entiselle paikkakunnalle, ja vaikka kuinka sovittiin, että tapaillaan, ni kyllä se on harvinaista herkkua, kun kaikilla on kuitenkin omat aikataulunsa ja näinkään kauas ei lähdetä milleen pikavisiitille. En luopuis enempää, en edes rakkauden tähden, Nim. "rakkaus on ylimainostettua" :))

Lue lisää

nuorimmaisen reilun kahdensadan km. päähän.

Lapset ovat jo aikuisia, nuorin 22v.
Joten he ovat jo nuoria aikuisia ja ns. omillaan.

Olen niin onnekas, että rakkauteni on pysynyt edelleen rinnalla ja omalta kohdalta voin sanoa, että tuli palaa edelleen vain hänelle.

Jos ajattelen elämääni ilman nykyistä vaimoa(??!!!), niin pahoin pelkään, etten voisi löytää samaa latausta, kuin hänelle.

Ainoastaan voisin(kuvitella) eläväni parisuhteessa, joka perustuisi ystävyyteen, samansuuntaisin arvomaailmoin ja elämän asentein.

En usko, että voisin rakastua niin voimakkaasti uudelleen, että sen voima veisi kontrollin. Uskoisin hakeutuvani lojaaliin molempia kunnioittavaan yhteiselämään, sillä 'minut on luotu' parisuhteessa eläjäksi.

Olen saanut niin hyvän elämän nykyisen vaimon keralla, että kyynisyys ei löisi läpi, vaikka jostain syystä yhteinen taival päättyisi.

Suru olisi syvä ja sen kestoa ei voi tietää.
Kuitenkaan, mikään, vaikka kuinka epämiellyttävä asia olisi eron syynä, ei saisi uskoani toiseen ihmiseen horjumaan, sillä kaikki elämääni vaikuttaneet ihmiset, ovat olleet luottamuksen arvoisia, eikä kukaan ole käyttänyt 'hyväuskoisuuttani' väärin, vaan metsä on vastannut, kuin olen itse huutanut, tai sanoisin mieluumin; kuiskannut.

Kuiskaus siksi, että huuto on niin voikakas ilmaisu, että sen voima saattaa ohjata liikaa, eikä herkyys ja vapaaehtoisuus toteutuisi vastaanottajassa,(metsässä=Ihmisessä).

Ei rakkaus ole ylimainostettua, mutta sanana sen käyttö on kokenut inflaation.

Minä antaisin henkeni lasteni edestä, mutta myös vaimoni edestä, jos sillä keinoin heidän eloonjääminen onnistuisi.
Ei viisisataa, ei edes viisituhatta kilometriä ole rakkauden mittana 'mitään', jos rakkaus on rakkautta eikä sanahelinää, epäaitoa tunnetta tai itsekästä vastatekojen odotusta tmv.

"rakkaudelle liikaa ei antaa voi ainoakaan
sen tuntea sain".

Rakkaus lapsiin on yksi esimerkki pyyteettömästä rakkaudesta.
Sinäkin rakastat heitä ehdoitta, ja luovut mahdollisuudestasi rakastua aikuiseen.

Eikö siinä ole paradoksi?
Lapsesi varmasti tahtovat äitinsä parasta ja toivovat, että saisit kokea rakkautta. Sellaista rakkautta, jota lapsen ja aikuisen välillä ei voi eikä saa olla.
Sukupuolten vetovoimaa ja sen antamaa nautintoa.

Pelkkä irtosuhderakastelu ei ole sinne päinkään.
Onko juur kummoisempaa kuin itsetyydytys.

Äläs sano edes hymy suupielissä, että "rakkaus on ylimainostettua", usko pois.:))