Hei, miten miehenne osallistuvat raskauteenne? Vai osallistuvatko mitenkään. Nyt en tarkoita sitä että mies tulee kaksi kertaa raskauden aikana mukaan ultraääneen iloitsemaan tulevan pienokaisen kuvasta. Olen itse hieman pettynyt mieheni panokseen tämän raskauden aikana. Tuntuu että häntä ei kiinnosta vaikka minulla olisi kuinka rankkaa selvitä raskauden kanssa arjesta. Tuntuu ettei ole hänen huolensa jos minulla on huono olo. Kantavatko miehenne kortensa kekoon raskauden osalta mielestänne ja antavat itsestään yhtä paljon? Olisi kiva kuulla mielipiteitänne ja kokemuksia miehen roolista raskauden aikana. Onnellista odotusta kaikille!
Miten miehet
osallistuvat
9726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä mies on ollut esikoisen odotusaikana ekassa neuvolassa ja rakenneultrassa. Niin ja toki synnytykset on ollut mukana.
Muuten olemme eläneet ns. normaalisti. Se mitä olen oksentanut ja voinut pahoin niin olen oksentanut ja voinut pahoin. Ei mies päätäni pöntön yläpuolella ole kannatellut tai hyysännyt. Enkä osaa kuvitella, että hän olisi kiikuttanut minulle aamuisin jukurtteja sänkyyn, että ei tulisi niin paha olo noustessa. En ole sellaisia odottanut ja lähinnä naureskellut, kun jotkut ns. superisät tekevät.
Selkäni on joka raskaudessa seisomatyön takia ollut sen verran kovilla, että mies on hoitanut kotona sitten imuroinnut, kun oma selkäni on alkanut siitä vihoitella. Se on ollut itsestään selvää, ei kenenkään selkää kiusata tahallaan jos toinenkin voi imuroida. Toistaiseksi tässä kolmannessa raskaudessa selkä on vielä kestänyt imuroinnin, mutta toisaalta olenkin nyt kotiäiti enkä seiso työpäiviä jalkojeni päällä.
Meillä siis eletty ihan normaalisti lähtien siitä, että raskaus ei ole sairaus. En ole odottanut mitään erikoiskohtelua tai sitä että mies laulaisi ja juttelisi vauvalle mahaan. Suuremmin mies ei kyselekään, että mitä neuvolassa ja mitä ultrassa oli. Joskus olen asiasta maininnut niin hän on sanonut, että luottaa siihen että minä kerron oleellisen ja näin on tehtykin. Mies ei myöskään ole tunnustellut vauvan liikkeitä vatsan läpi kuin ihan kerran pari.
Isäni mies on mahtava. Touhuaa ja tekee lasten kanssa paljon kaikenlaista ja mielellään. Eli tämä odotusajan neutraalius ei ole mitenkään yhteydessä siihen mitä hän on isäni lapsilleen.
Tämä tyyli sopii meille. Toiset äidit ehkä tykkää lässyttävästä ja paapovasta miehestä. Minä elän normaalia elämää eikä mies lässytä ja paapo minua muutenkaan. :)
Meillä myös näin ja hyvin sujuu. Toki välillä hormoonit hyrrää ja miettii että miksei tee niin ja näin mutta sitten tajuaa että kyllähän se mies on mukana siellä koko ajan.
Ottaa päähän kun neuvolassakin kysyi että "kohteleeko miehesi sinua kuin jumalatar".. Siis tässä minä vietän ihanaa äitiyslomaa(esikoista odotan), saa olla rauhassa, ei tarvii katsoa kelloa, voin nukkua vaikka 12 asti, aika riittää mainiosti..pitäsikö mun vielä vaatia mieheltä että hän lähtee 10-12 tunnin työpäivän jälkeen katsomaan vauvatarvikkeita. Mulla on ollut koko päivä aikaa katella niitä.. Toki välillä teemme yhteisiä kauppa reissuja mutta kyllä mä pystyn ihan itsekin siihen ja voidaan sitten katsella kotona mitä kaikkea on tullut ostettua. =)
Mulla muutamia tuttuja jotka ilman minkäänlaista häpeää makoilevat sohvalla aamusta iltaan ja vaativat sitten kun mies tulee kotiin että nyt alkaa hemmotteluhetki..hierontaa, vauvapuhetta..
Sitten jos on esim. just selkäkipua tai kyseessä riskiraskaus niin tottakai sitten pitää suunnitella uudestaan mutta muuten odottaja voi elää aika normaalisti. Olin muutama vuosi sitten vakavassa onnettomuudessa ja silloin oli kyllä mies vierellä koko ajan mutta nythän on kyseessä ilon asia ja onnellinen odotus niin en taatusti halua että mua kohdellaan nyt samalla tavalla kuin silloin.
Toki raskaus on molempien juttu mutta mielestäni alkaa mennä pikkasen överiksi että mies pitää olla mukana koko ajan ja niin super kiinnostunut potkuhaalareiden väristä tai miten hyvin imukyky toimii vaipoissa Tasaarvo ei ole mielestäni sitä että mies rupeaa omien töiden lisäksi tekemään kaikki se mitä me naiset hoidetaan paljon paremmin.(pientä ironiaa tossa jos joku ei ymmärtänyt).=D TOTTAKAI saa olla erimieltä!!
Itse olen jopa yllättynyt kuinka hyvin mieheni on tukenut ja osallistunut.
mm. yleensä hirveätä nurinaa aiheuttanut siivous ja muut kotityöt tekee pienestä vinkistäkin. Ja alkuraskauden pahoinvoinnin aikana käytti koiran yksin ym...
Eihän se mies voi täysin ymmärtää millaista on olla raskaana mutta oma mieheni on kyllä tukenut niin kotitöissä kuin toiminut hyvänä kuuntelijana ja hemmotellut mut melkein piloille.
Meidän suhteessa minä olen omasta mielestäni joutunut liikaa tekemään yksin. No ymmärrettävää on ettei mies ole päässyt halumisistaan huolimatta mukaan ultriin jne.. (työesteet.) Olen kyllä joutunut hankkimaan vaaville itse kaiken tarvittavan ja mies ei mitään ole sen eteen tehnyt. Olen valmistellut ja hankkinut tietoa vauvasta ja tarvikkeista. Ostanut rattaat sun muut. Olen useamman kerran maininnut ja toivonut miestäni osallistumaan, mutta hän vain ei taida osata/ ymmärtää tarpeeksi. Lapsivakuutusta varten vein melkein väkisin häneltä parisataa euroa.
Vieläkin mies paljon töissä ja ollut öitä poissa töiden takia. Han on pallo hukassa ja ehkäpä nämä asiat sujuvat loppujen lopuksi paemmin kun itse tekee kaiken työn.
Minua ihmetyttää joidenkin naisten asenne. Ihan kuin raskaus olisi vain naisen asia ja kaikki siihen ja vauvaan liittyvä ei olisi miehen vastuulla laisinkaan. Miksi on naisen tehtävä kantaa vastuu mm.vauvan tarvikkeista sekä muista tärkeistä seikoista joita tulee ottaa huomioon ennen vauvan syntymää ja syntymän jälkeenkin. Miksei mies ole se joka huolehtii että vaunut tulee hankittua ja myös muu tarpeellinen. Nainen tekee jo paljon kantaessaan vauvaa vatsassaan yhdeksän kuukauden ajan puhumattakaan synnytyksestä ja vastasyntyneen hoidosta. Tasa-arvo on kaukana tästä. Tottakai nainen on jo biologisista syistä se joka kantaa vauvaa mukanaan raskausaikana mutta miksei näitä muita asioita joihin mies ihan oikeasti voisi osallistua voi siis jättää miehen vastuulle. Onko naisen huolehdittava kaikesta ollakseen äiti?
no sanoppa tuo mun miehelle..
Me odotetaan ihan yhtä paljon tätä tulevaa vauvaa ja mieheni haluaa osallistua myös odotusaikana (miten mies nyt voi osallista) vauvaan liittyvään. Yhdessä käydään vertailemassa hankintoja ja tekemässä niitä. Hän ei jäisi pois mistään hinnasta. Me ollaan tehty nämä reissut lähinnä viikonloppuisin, koska minunkin mieheni tekee pitkää päivää töissä. Alkuun kärsin pahoinvoinnista ja oksentelusta melkein kolme kuukautta. Olin kuitenkin itse päivät töissä ja illat mies vaati minun lepäämistä. Hän hoiti kodin siivoukset ja ruuan laitot, mielellään ja oma-aloitteisesti.
Nyt huonot olot helpottaneet, yhdessä tehdään niin kuin ennenkin. Paljon varmasti tulee hoidettua vauvaan liittyviä asioita yksin, kun jään kotiin päivisin. Siihen on kuitenkin vielä pari kuukautta. Ultrissa ja ekassa neuvolassa mies oli myös mukana. Oli hiukan pettyneen oloinen, kun sanoin ettei seuraavilla neuvolakäynneillä tarvitse tulla. Jokaisen neuvolan jälkeen haluaa kuitenkin kuulla, mitä siellä oli.
Iltasin mieheni HALUAA viettää laatuaikaa pikku tyttönsä kanssa, tunnustelee pitkään pienen potkuja, laulaa ja juttelee hänelle. Minä en ole mitään tästä kohtelusta vaatinut häneltä, vaan hän haluaa kohdella minua kuin jumalatarta :o)
Miehiä on monenlaisia, minun on harvinaisen herkku tapaus, samanlainen hemmottelia tuo oli jo ennen masuvauvaa. Saattaa tietysti vaikutusta olla silläkin, että me haaveiltiin ja tehtiin tätä murua kolme vuotta. (lopulta koeputkihedelmöitys toi meille onnen).
Mun mielestä mieheltä voi myös vaatia hieman erityiskohtelua raskaudenaikana!!!
Mun mies on kyllä tukenut mua kaikin tavoin ja tekee kaiken kotona jos vaan vähänkään vihjaisen että paha olo tai väsyttää. Mulla on ollut aika rankkaa tää odotus ja kyllä on mies koittanut helpottaa oloa kaikin tavoin. Välillä kyselen että miten jaksaa tällasta mutta kuulemma mielellään auttaa yms. ja on ihan innoissaan vauvasta.
tulevana isänä olen huomannut sellaisen asian, että isän läpikäymistä asioista ja tuntemuskista ei puhuta oikeastaan yhtään. tottakai ymmärrän, että raskaus ei ole meille mitenkään fyysisesti rasittavaa. en tässä vähättelekkään naisten läpikäymää rasitusta. tosin miehiä ja naisia ei voi tässä asiassa verrata. ja tietenkin olen tukena ja turvana koko raskauden ajan. se kuuluu tehtäviini. ihmetyttää vain miesten sivutus koko asiassa. tiesittekö, että miehetkin käyvät läpi hormonaalisia muutoksia raskauden aikana?