En tiedä mitä tekisin. Menkat oli 5pvää myöhässä ja eilen tein raskaustestin. No positiivista se näytti, eli vahinko oli tässä tapahtunut. No minä olen aina halunnut lapsia ja olen aina ajtellut, etten koskaan voisi kuvitellakaan tekeväni aborttia. Nyt olen rakastunut ja mieheni on rakastunut. Tilanne on kuitenkin vaikea. Olemme molemmat opiskelijoita ja miehelläni on unelmissa perustaa oma yritys jossakin vaiheessa. Hänen mielestään vauvan tulolle on nyt huonoin mahdollinen aika. Hän on myös surullinen ja järkyttynyt, koska tämän todellakin pitäisi olla iloinen asia. Hän kuitenkin haluaisi, että lapsi olisi toivottu, ei vahinko. Minä olen 24v ja mieheni 25v, eli emme ole mitään ihan lapsosia. Abortti kuulostaa pelottavalta ja mitä jos en sitten tulekaan enää raskaaksi?? On kamalaa, kun minua vaan itkettää.. Olen yleensä aina ollut vahva, mutta nyt olen kyllä murenemassa. Koska minulle aina suurin unelmani on ollut perhe. Kumpa tietäisin mitä tekisin...
Iloinen asia onkin surullinen..
Miimiäinen
171448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
abortin teet, tulet varmasti katumaan sitä jälkeenpäin.
Itse olen joutunut synnyttämään kuolleen lapsen, raskausviikolla 26. Ikävä on valtava! Mikään maailmassa ei ole enää niin tärkeää kuin se että joskus saisimme nyytin kotiin saakka.
Miettikää tarkoin tilannetta. Ehkä tämä lapsi vain on tarkoitettu teille.
Miettikää nyt vai tarkasti päätöstänne. Mutta sen sanon että kun mahasi alkaa kasvamaan ja tunnet liikkeet, ja miehesikin tuntee vauvan liikkeet, niin voihan se vauva tullakkin ykkössijalle elämässänne, näin toivon.
Kaikkea hyvää teille.
-Kaarina-
Meillä sama juttu, tulin raskaaksi. olen juuri valmistunut, avopuoliso opiskelee vielä.... mutta se on vaan muutettava suunnitelmia. Jos ei nyt niin koska sitten? kahden vuoden päästä voi olla taas uusia asia edessä, eli ei nytkään hyvä hetki, eikä nyt, eikä nyt.
Mutta pitää ilman muuta olla valmis lapsen tuloon.
Onnea teille ja koittakaa löytää oikea ratkaisu. Voimia.
Maailmassa on paljon ihmisiä ketkä eivät voi saada lapsia. He olisivat maailman onnellisimpia saadessaan kuulla samanlaisen vastauksen kun sinä olet nyt saanut.
Te ette kuitenkaan ole mitään "teinejä enää" ja varmasti osaatte ajatella asiaa aikuisen silmin. Minusta teidän ikäisille ihmisille ei voi enää tapahtua "vahinkoa" :) Luulen että se on tarkoitettu teille. Olette nuoria kuten mekin (saman ikäisiä) ja teillä on elämä edessä, lapsi ei kuitenkaan sitä pilaa jos kerta toisianne rakastatte.
On aina iso asia kuulla että odottaa vauvaa..niin se oli shokki meillekkin, mutta muutaman päivän ajattelun jälkeen olin maailman onnellisin ja hymy näkyi varmaan pallon toiselle puolelle. Ajatus siitä että uusi ihminen kasvaa sisälläni oli jotain aivan ihanaa. Olen aina myös toivonut perhettä ja saada se vielä suhteellisen nuorena sillä nykyään on niin vaikeaa vanhemmalla ikää saada lapsia. Minulla on myös paljon ystäviä jotka mahdollisesti ei saa lapsia naistentautien vuoksi ja heitä ajatellessa en voisi kuvitellakkaan asiaa enää toisin.
Lapsen saaminen on ainutkertaista ja tulevaisuutta ei voi koskaan ennustaa, joten tämän asian vuoksi sinuna en enää miettisi jos kerta olet aina halunnut perustaa perheen. Tulevaisuus kuvat eivät kaadu vaikka lapsi tuleekin. Minäkin olen 25v ja ajtellut että jossain vaiheessa perustan yrityksen..nyt minulla on aikaa nauttia tulevasta vauvasta ja miettiä suunitelmiani. Mikään ei voisi olla siihen parempaa aikaa kun miettiä tulevaisuutta hoitaessa ihanaa pikkuista vaavia :)
Uskon että sisimmässänne kumpikin toivoitte tätä lasta jos kerta ette ole käyttänyt ehkäisyä. Olette vaan nyt lievässä järkytystilassa mutta kuitenkin olette asiasta onnellisia. Tuokaa tunteet pintaan ja nauttikaa asiasta! Teistä tulee nyt perhe :)
Olkaa onnellisisa ja antakaa pikkuiselle elämä!!
Onnea! Terkuin Tuleva äippä treeltä!! :)
Kiitos kaikille jotka vastasitte, täällä mä nyt taas vollotan täyttä päätä... Tilanne on niin vaikea. Tunnen kipua vatsassa ja tiedän, että siellä joku oleskelee. Haluaisin pitää siitä kiinni..
kadut aborttia jälkikäteen, jos sellaisen menet tekemään.
Tyypillistä ajattelua on tuo, että ei ole sopiva aika. Millon on opiskelut kesken, talo rakentamatta, firma perusteilla, uusi työpaikka.... Entä sitten kun on talo rakennettu, firma perustettu ja työpaikka olemassa? Niistä ei voidakaan jäädä pois, koska pitää se talolaina maksaa ja firmaa pyörittää ja töissäkin tarvitaan.
Nämä on näitä ikuisia selityksiä, joita monet pyörittelee päässään. Jos alkaa odottaa oikeaa aikaa niin sitä ei ehkä koskaan tulekaan.
Minä uskon, että tämä lapsi on teille tarkoitettu. Olette kuitenkin jo tuon verran vanhoja, että en käsitä miksi pitäisi tuon ikäisen siirtää juttuja. Ja eihän se lapsentulo niitä miehen työkuvioita jarruta.
Minä odotan kolmatta ja tämä on ns. vahinko. Tuli vähän sählättyä. Itse olin heti maailman onnellisin tästä, koska mies ei olisi kolmatta lasta meille hankkinut ilman tätä. Häneltä kesti kaksi päivää sopeutua ajatukseen ja sen jälkeen mikään ei ole eronnut kahden aiemman lapsen odotuksessa. Eli mies odottaa tätä siinä missä noita kahta aiempaakin. Kaikki kolme lastamme ovat toivottuja. :)
Tsemppiä jatkoon! Ennen kuin huomaattekaan niin olette molemmat ihan tärinässä onnesta ja ihmettelette, että miten saatoitte ajatellakaan mitään muuta vaihtoehtoa.
Lapsen saaminen ja yrityksen perustaminen ei mitenkään poissulje toisiaan. Kuten edelliset kirjoittajatkin, olen samaa mieltä siitä, että sinä itse tulisit varmasti katumaan, jos raskauden keskeytät. Kenties miehesikin!
ole. Ei kaikki tarvi aina olla viimeistäö piirtoa myöten suuniteltu. Ja kaikkein vähiten voi suunitella sitä, että milloin lapsi syntyy, koska niitä toivottuja lapsiakaan ei kaikki saa ja vielä harvempi siinä aikataulussa, kuin on "suunitellut."
Mikä estää teillä sen, että lapsi ei voisi syntyä nyt? ei ainakaan opiskelu, eikä haave yrittäjyydestä, eikä raha.
Nämä kaikki ovat vain teko syitä joita pystyy kyllä järjestelemään paljon helpommin, kuin sitä milloin lapsi tulee.
Todella moni pystyy hoitamaan opiskelun vaikka lapsi/lapsia onkin varsinkaan miehen opiskelua ei lapsi hidasta.
Itsekkin olen opiskellut ja perustanut yrityksen vaikka lapsia onkin. Eikä kaduta yhtään, että tein asiat erijärjestyksessä, kuin "suomalaisesa unelmassa".
Kiitos paljon kannustuksesta! Kumpa vaan osaisin selittää miehelleni nämä asiat? Koska ainahan tekosyitä riittää. Ymmärrän kyllä miestänikin, mutta kyseessä on iso asia ja en tiedä kannattaako tällaista lahjaa heittää pois. Koska meidän lähipiirissä on lapsettomuutta ja olen nähnyt kuinka se sattuu.
Sinä et selkeästi itse sitä halua ja miten ihmeessä voisit elää asian kanssa, jos tekisit nyt abortin, koska miehesi ei ole varma sopiiko tämä hänen aikatauluunsa. Entä jos eroatte? Sitten sinulla ei ole miestä eikä lasta. Tai jos ette saakaan enää lapsia. Sinusta tulee katkera loppuiäksesi.
Kaikesta kirjotitamasti kuultaa se, että et itse tahdo sitä.
Ja sanon tämän kaiken siis ihan hyvällä. :)
Sanoinkin miehelleni jo eilen, että jos käykin niin että teen abortin ja en saa enää lapsia sen jälkeen koskaan. Niin luultavasti tulen vihaamaan häntä. Mutta kuitenkin haluan ottaa mieheni huomioon ja tehdä päätökset yhdessä. Enkä tosiaan halu yksinhuoltajaksi, vaikkei siinä mitään vikaa ole. mutta toiveeni ja unelmani on perhe. Kuinka siis kääntäisin mieheni pään??
mies huomioon, mutta vielä hienompaa ottaa itsensä ja lapsensa. Todellinen rakkaus ei kaadu lapsen tulon, vaan pikemminkin päin vastoin. Uskoisin, että viimeistään, kun lapsi on syntynyt miehesi tajuaa, että lapsi on todellakin lahja eikä mikää "toivomisen" tulos.
Nainen kokee nämä asiat herkemmin, kuin mies hänelle lasta ei vielä välttämättä ole olemassa, koska hän ei vielä huomaa mistään, että uusi elämä on saanut alkunsa. Jos teidä on nyt vaikeaa keskustella asiasta niin voisit vaikka pyytää häntä lukemaan näitä vastauksia niin saisi uutta näkökulmaa asioihin.
Aika harva kuitenkaan katuu, että on antanut lapsensa syntyä vaikka tilanne olisi näyttänyt alkuunsa kuinka toivottomalta hyvänsä.
Nyt teillä on monta kuukautta aikaa järjestellä asiat mallilleen ja odoas vaan niin alkaa odotus tuntua pitkältä ja lapsi toivotulta.
Toivotan teille onnellista odotusta!
Hei, sulla samankaltainen tilanne kuin mulla tossa keväällä - tuntui, että vauva tulee pahimpaan mahdolliseen saumaan. Ja tulikin tavallaan, jouduin jättämään työpaikan vaihdon todelliseen unelmaduuniin ja mies oli TODELLA PALJON vauvan tuloa vastaan. Ainoa kommentti jonka sain olin että hoidellaan asia pois päiväjärjestyksestä ja äkkiä. Pyysin sit kuitenkin miettimisaikaa ja kun mieheni näki että tuhersin itkua ja asia on mulle vaikea ja tärkeä, niin lopulta miehenikin oli sitä mieltä, etten kestäisi vauvasta luopumista. Tuosta on nyt kulunut 8 kk ja vajaan neljän viikon kuluessa on meillä sitten viimeistään nyytti talossa. Melkein heti, kun päätös oli selvillä, miehenkin näkemykset vauva-asiaan alkoivat muuttua ja nyt hän odottaa vauvaa ihan yhtä innolla kuin minäkin. Siitä alkoi suunnittelu ja mies halusi muuttaa isompaan asuntoon samantien, on nyt remontoinut innolla tulokkaan huonetta ja laitellut vauvalle tavaroita valmiiksi. Kaikki ne uhraukset, jotka silloin tuntuivat valtavilta on nyt menettäneet merkityksensä.
Senkin haluan vielä sanoa, ettei se vauvan tulo maailmaa kaada, elämä sopeutuu siihen yllättävän hyvin ja kyllä te nuorina ihmisinä vielä saatte opinnot päätökseen ja sen yrityksenkin perustettua. Ehdottomasti kuitenkin suosittelen sinulle, että tilaisit ajan neuvolaan ja menisit sinne juttelemaan asioista vielä ihan ammatti-ihmisen kanssa. Minä kävin, ja jotenkin sekin sai ajatuksia järjestykseen silloin. Toivon teille kaikkea hyvää ja tietysti voimia päätöksentekoon!
Teillä on monta pitkää kuukautta aikaa järjestää aikatauluihinne ja perheeseenne tilaa ottaa vauva vastaan. Voi olla, että keväällä huomaattekin, että vauva on tulossa juuri oikeaan saumaan.
Lapsi ei estä opiskelua. Hidastaa se voi, varsinkin äitinsä opiskeluja, mutta toisaalta hän voi toimia pikku motivaattorina. Eli tulee käytettyä kaikki opiskeluun varattu aika oikeasti tehokkaaseen opiskeluun ja tulosta syntyy yllättävän nopeasti.
Heissan!
Mieheni on perustanut juuri firman ja samalla ostettiin oma talo, jonka remontti on ihan vaiheessa. Sitä oikeaa hetkeä odotettiin 4 vuotta ja kummasti ne asiat menee kohdalleen, vaikka nytkään ei muka ollut vielä oikea aika lapselle. Nyt on molempien mielekästä ahertaa töissä, jotta saadaan tulevalle lapselle hyvä elämä. Elämällä on viimein tarkoitus!!!
Ja mies jo haaveilee tulevasta lapsesta firman jatkajaa :0) Tsemppiä teille!
Valitettavasti en minä, eikä kukaan muukaan voi päättää pidättekö te tämän lapsen vai ette. Se on teidän päätös. Kerron nyt kuitenkin hiukan omia ajatuksiani ja oman tähän astisen kokemukseni...
Itse sain just opiskelupaikan, muutettiin mun takia uudelle paikkakunnalle ja hepsan keikkaa, tulinkin vielä kaupan päälle raskaaks. Miehellä on vielä vähän omia opintoja jäljellä ennen valmistumistaan. Molemmille on ollu aina selvää, että lapsia perheeseen tulee, muttei vielä.
Neuvolassa on oltu kannustavia. Sanottu, että tän ikäisenä (minä 22, mies 27, suhde yli 4v)on hyvä aika perustaa perhe ja että opiskella ehtii myöhemminkin. Perheetkin on ollut ihan innoissaan. Ja mieskin on pikku hiljaa innostunut. Kokeilee vatsaa, huolehtii mun syömisestä ja katselee vauvalle pottaa ja jakkaroita kaupassa.. :)
Vaikka välillä miettiikin, että millainen vanhempi itsestä tulee ja osaako sitä kasvattaa lapsestaan kunnon ihmisen, niin oon ihan varma, että kaikki menee just niinkun on tarkoitettu(iloineen ja suruineen).
Lapsi on kuitenkin lahja. Ja kukaan ei voi ennalta tietää, pystyykö enää toista lasta saamaan. Ei voi olla edes itsestään selvyys, että niitä koskaan tulee saamaan. Oon alkanut miettimään, että jos meillä olisi ollut "varmempi" ehkäisy, koska se oikea aika sitten lapsille olisi ollut? Koska sitä olisi ollut valmis vanhemmaksi? Eka opiskelut, sitten töiden teko ja uralla eteneminen - vierähtää äkkiä se 10 vuotta... On oikeastaan loppujen lopuksi paljon mukavampi, että vauva tuli yllätyksenä(ei vahingossa)!
Itke niin paljon kuin itkettää ja puhukaa miehesi kanssa molempien tunteista, peloista ja iloista. Vauva on kuitenkin omanlaisensa stressi/"järkytys" ja alkuraskauden huonovointisuus ja väsymyskin saavat mielen herkäksi. Muista myös ajatella positiivisia asioita: lapsi saa rakastavat vanhemmat ja on varmasti toivottu, vaikkei siltä nyt heti tuntuisikaan. Elämä ei pysähdy siihen kun vauva syntyy. Sen jälkeen todellakin voi vielä perustaa yrityksen, opiskella ja tehdä töitä.
Ihan satuttaa sisältä päin ja tulee ahdistava olo yksin kotona kun muistaa että muutama viikko sitten olin itse samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Meillä opiskelut korkeakoulutasolla aluillaan ja kumpikaan ei vauvaa vielä halunnut (minä 20v ja poikaystäväni 21v).
Minä toivuin tilanteesta muutamassa päivässä sen verran että tiesin että aborttia en halua tehdä, mutta poikaystävän mielestä abortti taas olisi ainoa oikea vaihtoehto. Jouduin asiaa itkemään joka ikinen päivä ja poikaystävältä pyysin ja rukoilin ja anelin että suostuisi pitämään vauvan, mutta päätös pysyi negatiivisena. Minusta näytti siltä että hän todella ajattelee vain että mitä nopeammin eroon vauvasta niin sen parempi ja elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Jouduin reilun viikon jälkeen tekemään itseni takia raskaan päätöksen... päätin että aborttia en tee vaikka se maksaisi meidän suhteen. Ajattelin että ehkä poikaystävän silmät aukeavat kun hän joutuu ottamaan huomioon sen että vauva todella syntyy, joko meidän lapsena tai yksin minun. Näin myös kävi. Hän joutui ajattelemaan vihdoin vauvaa jonain joka todella on olemassa eikä vain roskana joka heitetään roskikseen. Muutaman päivän oman rauhan ja miettimisen jälkeen hän ilmoitti haluavansa minut ja lapsen mieluummin kuin menettävänsä minut.
Olen sitä mieltä että et voi suoranaisesti kääntää miehesi päätä tässä asiassa, voit vain kuunnella omaa sydäntäsi ja sitten toivoa että miehesi ymmärtää tilanteen ja käsittää että abortti tappaisi sinut... voi olla että joudut jollain tavalla konkretisoimaan lapsen tuloa (esim. niinkuin itse tein tai odottamalla kunnes ultrat, neuvolat, potkut yms tulevat) ennen kuin mies uskaltaa ajatella lapsen tuloa vaihtoehtona.
Täytyy sanoa että meillä ei vieläkään helppoa asian kanssa ole, poikaystävä kaipaa paljon tukea, neuvolat yms ovat todella vaikeita hänelle (käy silti niissä mukana) ja joskus kuulen edelleen ikäviä, piikitteleviä kommentteja vauvan tulosta. Sinun siis pitää olla valmis olemaan paljon miehesi tukena etenkin aluksi. Eilen poikaystäväni antoi ensimmäisen pusun masulle ja kysyin häneltä tietysti heti hämmennyksissäni että "toi oli eka pusu, oliko se vahinko vai...?" mikä oli ihan tyhmää ja tähän hän ei mitään sanonut. Tuntuu että kyllä hän vauvasta tykkää mutta kokee jotenkin tosi vaikeana sen myöntää itselleen ja muille...aika auttaa. :)
Älä huoli, olen varma saat asiat järjestykseen. Mieti ihan rauhassa ja anna itsellesi ja miehellesi aikaa. :)
Hei kaikki ja kiitos vastauksista. Nyt vähän jo helpottaa, enkä jatkuvasti itkeskele. Päätimme mieheni kanssa, kun minulla on terveydenhoitajan käynti keskiviikkona(keskustelua vain) niin nyt emme keskustele vauvasta vaan kumpikin voi selvittää päätään. Mieheni sanoi, että hän ei ole vielä päättänyt mitään, eli ei ole ehdottomasti heti abortin kannalla. Itselläni tunteet vaihtelee hetkittäin laidasta laitaan. Keskiviikona illalla sitten nostetaan kissa pöydälle(tai vatsa ;) ja keskustellaan mitä tehdään. Mieheni eniten taitaa pelätä sitä, että kun vauva ei ole toivottu niin se vaikuttaa lapseen. Itse olen asiasta eri mieltä. Eihän lapselle koskaan tulla toitottamaan, että sinä et ollut toivottu. Maailmassa on varmasti paljon lapsia ja aikuisia joita ei ole etukäteen suunniteltu ja varmasti ovat kunnon kansalaisia. Ja jos lapsi päätetään pitää, niin se ajatuksena varmasti muuttuu hyvinkin toivotuksi :)