Nämä ovat minulle karmivia kokemuksia,
en pienestä normaalisti hätkähdä ja kummajaisiinkin uskon aika heikosti. Mutta haluan kertoa teille omia kokemuksiani, asuttuani vanhassa Lastensairaala- kerrostalossa josta oli tehty asuinkerrostalo.
Ehdin asua asunnossamme mieheni ja koiramme kanssa n. puolisen vuotta.
Muistan muuttopäivän elävästi.
Meillä oli tullut muutto kuormaan mukaan vain muutamia astioita ja patjat ja nukkumakamppeet sekä televisio.
Olimme levittäneet patjan lattialle ja mieheni nukahti vierelleni. Minä katselin televisiosta jotain komediaa.
Koiramme Nippe, nukkui toisella puolella olohuonetta patterin läheisyydessä, sillä siinä oli melko lämmintä.
Olin laittanut eteisen lamppuun roikkumaan kesällä markkinoilta ostettuja puisia perhosia. Jotka roikkuivat siimojen varassa.
Katselin rauhassa televisiota, kunnes koiramme yhtäkkiä alkoi tuijottaa eteiseen. Kohti kattoa.
Minä ajattelin että se näki kärpäsen tai jonkun muun ötökän. enkä välittäny siitä sen enempää.
Sitten nippe meni nuuskuttamaan eteiseen, häntä heilui ja hän käänteli päätänsä ja läähätti niinkuin joku olisi ollut eteisessä lässyttämässä koiralle jotain.
katselin nippeä hetken, ja komensin häntä vierelleni. Ei koira uskonut.
Nippe nousi seinää vasten tassuillaan ja nuuski kohti kattolamppua. Ja ulvahti välillä leikkisästi. Katsoin pöljänä koiraani.
Aikani komennettuani nippeä, hän tuli vierelleni nukkumaan. Heräsin yöllä siihen, niinkuin jokin hiljaa kävelisi vartaloni päällä. Luulin sitä nipeksi ja huusin kurkku suorana "nippe nyt jumalauta lopeta". Nousin ylös ja laitoin valot päälleni, mieheni ja nippe olivat ilmeisesti ulkona, sillä nippeä pitää käyttää monesti yössä pissalla.
Säikähdin ja puin ylleni ja juoksin pihalle pakkaseen. Mieheni piti minua tyhmänä. Ja jatkoimme uniamme.
Seuraava tapahtuma oli joskus n. 1 kk- myöhemmin tästä mainitsemastani.
Olimme mieheni kanssa kotona, ja meillä oli tuttava pariskunta kylässä. Siinä istuttiin kahvipöydässä ja poristiin niitä näitä, nippe kerjäsi pöydän vieressä makupaloja.
Kaikki havahtuivat siihen, kun toisesta päästä asunota kuului järkyttävää rapinaa.
Mentiin koko porukka kuuntelemaan kiinni olevan makuuhuoneen oven taakse. Makkarista kuului kauheaa rapinaa, niinkuin jotain paperikassia oltaisiin rutattu palleroiksi.
Avattiin ovi ja sellanen hahmo meni seinän läpi.
Kaikki vaan oltiin ja tuijotettiin hiljaa sitä seinää. Ja siitä ei enää puhuttu mitään sen jälkeen.
Toisella kertaa, katsoimme elokuvaa sohvalla.
Tunsin ihoani vasten kylmiä kosketuksia ja hönkäyksiä. Pistin ne ilmavirran piikkiin, mutta sitten aloin nostamaan sohvapöydältä pudonnutta kaukosäädinta lattialta, huomasin nokkani edessä menevän todella hiljaa sellasen vaalean savuisen hahmon. Miehenikin näki sen ja vilkaisimme toisiamme. Tuo hahmo meni hiljaa siten, että se tuli toisesta seinästä ja liukui television ohitse, ja meni läpi taas toisesta seinästä.
Säikähdimme ja olimme melko shokissa hetken ennen kuin tajusimme tapahtuneen.
Talossa kun otti valokuvia, näkyi ihan selviä hahmoja ja Isoja valkeita hahmo-palloja eli ns.orbeja.
Ovatko he kuolleiden lasten henkiä talossa`?
en pienestä normaalisti hätkähdä ja kummajaisiinkin uskon aika heikosti. Mutta haluan kertoa teille omia kokemuksiani, asuttuani vanhassa Lastensairaala- kerrostalossa josta oli tehty asuinkerrostalo.
Ehdin asua asunnossamme mieheni ja koiramme kanssa n. puolisen vuotta.
Muistan muuttopäivän elävästi.
Meillä oli tullut muutto kuormaan mukaan vain muutamia astioita ja patjat ja nukkumakamppeet sekä televisio.
Olimme levittäneet patjan lattialle ja mieheni nukahti vierelleni. Minä katselin televisiosta jotain komediaa.
Koiramme Nippe, nukkui toisella puolella olohuonetta patterin läheisyydessä, sillä siinä oli melko lämmintä.
Olin laittanut eteisen lamppuun roikkumaan kesällä markkinoilta ostettuja puisia perhosia. Jotka roikkuivat siimojen varassa.
Katselin rauhassa televisiota, kunnes koiramme yhtäkkiä alkoi tuijottaa eteiseen. Kohti kattoa.
Minä ajattelin että se näki kärpäsen tai jonkun muun ötökän. enkä välittäny siitä sen enempää.
Sitten nippe meni nuuskuttamaan eteiseen, häntä heilui ja hän käänteli päätänsä ja läähätti niinkuin joku olisi ollut eteisessä lässyttämässä koiralle jotain.
katselin nippeä hetken, ja komensin häntä vierelleni. Ei koira uskonut.
Nippe nousi seinää vasten tassuillaan ja nuuski kohti kattolamppua. Ja ulvahti välillä leikkisästi. Katsoin pöljänä koiraani.
Aikani komennettuani nippeä, hän tuli vierelleni nukkumaan. Heräsin yöllä siihen, niinkuin jokin hiljaa kävelisi vartaloni päällä. Luulin sitä nipeksi ja huusin kurkku suorana "nippe nyt jumalauta lopeta". Nousin ylös ja laitoin valot päälleni, mieheni ja nippe olivat ilmeisesti ulkona, sillä nippeä pitää käyttää monesti yössä pissalla.
Säikähdin ja puin ylleni ja juoksin pihalle pakkaseen. Mieheni piti minua tyhmänä. Ja jatkoimme uniamme.
Seuraava tapahtuma oli joskus n. 1 kk- myöhemmin tästä mainitsemastani.
Olimme mieheni kanssa kotona, ja meillä oli tuttava pariskunta kylässä. Siinä istuttiin kahvipöydässä ja poristiin niitä näitä, nippe kerjäsi pöydän vieressä makupaloja.
Kaikki havahtuivat siihen, kun toisesta päästä asunota kuului järkyttävää rapinaa.
Mentiin koko porukka kuuntelemaan kiinni olevan makuuhuoneen oven taakse. Makkarista kuului kauheaa rapinaa, niinkuin jotain paperikassia oltaisiin rutattu palleroiksi.
Avattiin ovi ja sellanen hahmo meni seinän läpi.
Kaikki vaan oltiin ja tuijotettiin hiljaa sitä seinää. Ja siitä ei enää puhuttu mitään sen jälkeen.
Toisella kertaa, katsoimme elokuvaa sohvalla.
Tunsin ihoani vasten kylmiä kosketuksia ja hönkäyksiä. Pistin ne ilmavirran piikkiin, mutta sitten aloin nostamaan sohvapöydältä pudonnutta kaukosäädinta lattialta, huomasin nokkani edessä menevän todella hiljaa sellasen vaalean savuisen hahmon. Miehenikin näki sen ja vilkaisimme toisiamme. Tuo hahmo meni hiljaa siten, että se tuli toisesta seinästä ja liukui television ohitse, ja meni läpi taas toisesta seinästä.
Säikähdimme ja olimme melko shokissa hetken ennen kuin tajusimme tapahtuneen.
Talossa kun otti valokuvia, näkyi ihan selviä hahmoja ja Isoja valkeita hahmo-palloja eli ns.orbeja.
Ovatko he kuolleiden lasten henkiä talossa`?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olisi uskottavampi jos saisimme nähdä ne valokuvat joita te olette ottaneet, mutta ymmärrän kyllä jos ette halua laittaa niitä valokuvia tähän sivustoon.
tietysti esim. paint-ohjelmalla voi kuvasta häivyttää tunnistetietoja. Tuossa keskustelussa "Willardin kummituskamerat 2" näkyy olevan ohjekin, miten mtv3.fi :n sisältämällä ilmaisella julkisella palvelulla voi kuvia lähettää.
Joo, tuohan on melkein kuin siita "Kummitussairaala"-leffasta. (En nyt muista kunnolla sen nimea - Stephen King:in kasialaa.)
Toisaalta hirveita tapahtui King:in leffassa, mutta teita nuo lapsihenget todennakoisesti vain "moikkailevat".
"Ovatko he kuolleiden lasten henkiä talossa`?"
Mistä niin päättelet? Tarinas perusteella teillä ei ole lapsia eikä talossa ole asunut lapsia? :)
Eikä noi karmivilta tunnu, ettehän te edes jutellut näkemistänne asioista tuttavienne kanssa enään näkemänne jälkeen :)
Vähä kyl ontu koko juttu...