Hei, noin yhdeksisen kuukautta sitten kirjoittelin tanne palstalle miehen nihkeasta suhtautumisesta vauvauutiseen ja pohdiskelin abortin mahdollisuutta. Avioliitossa menee aina vain paremmin ja nyt meilla on ihana pieni vauvakin, syntyi pari viikkoa sitten. Kannatan edelleenkin jokaisen itsemaaraamisoikeutta, eli niille joille abortti tuntuu oikeimmalta ratkaisulta, sen hyvaksyn. Itse en halunnut sita lopulta tehda ja talla hetkella koko ajatus itkettaa hirveasti (hormonienkin ansiosta), jos olisin abortoinut tuon elaman joka nyt tuhisee pinnasangyssaan. Terveiset ja tsempit kaikille ratkaisuihin katsomatta!
Terveiset
Merijaan
2225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä kirjoitinko sinulle ja jos niin mitä, mutta sen tiedän että raskauden keskeyttäminen jonkun toisen mieliksi on aina tuhoisaa. On hienoa että pidit oman pääsi!
Leveä hymy pienelle tuhisijallesi, älä mieti mennyttä vaan nauti tästä hetkestä, suunnittele onnellista tulevaisuutta.
***
Itselläni on kahden sukulaisperheen kautta samantyylinen kokemus asiasta. Toisessa perheessä oli jo kolme lasta ja taloudellinen toimeentulo melkoisen niukka ja avioliitossa vaikea vaihe meneillään. Perheen äiti ja isä olivat tehneet jo aborttipäätöksen, mutta onneksi oli olemassa sukulaisnainen, joka keskusteli heidän kanssaan asiasta...
Abortinteko peruttiin lopulta määräpäivän aamuna ja sen sijaan alettiin valmistautua neljännen lapsen tuloon. Lopulta syntyi suloinen poika. Aborttisuunnitelmistaan perheen vanhemmat eivät enää halua kuullakaan, vaikka joskus kauhistelevat niitä itse, oma-aloitteisesti! Häpeän tunne on heille vaikea asia! Muuten perhetilanne on paljon parempi, alkoi itseasiassa perantua melkoisen pian abortin perumisen jälkeen... syystä tai toisesta...
Toinen, joka oli todella lähellä abortoida (ensimmäisen) lapsensa, on serkkuni. Hänkin päätti kuitenkin lopulta toisin ja nyt hänellä on suloinen pikkupoika, joka on hänelle (ja isäpuolelle) tärkeintä koko maailmassa! Aikaisempi abortinsuunnittelu aiheuttaa hänellekin pahoja omatunnontuskia ja syyllisyyttä... toisinaan vieläkin.
Täytyy sanoa, että usein itsekin- katsellessani noita suloisia lapsia, heidän elämänintoaan ja touhujaan- ajattelen, mitä me kaikki olisimme heissä menettäneet, jos heidät oltaisiin abortoitu (ilman pakottavia syitä!). En ihmettele yhtään, että se riipaisee vanhempiakin syvältä ja kipeästi..!
Onnea vauvan syntymän johdosta ja kykyä iloita itselle oikeasta päätöksestä ( ja vähemmän niitä kyyneliä)! :)