Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kun elämä satuttaa

    Outoa. Asiat, joiden tietää kuuluvaan elämään, meidän jokaisen, pystyvät satuttamaan niin vietävästi.

    Miksi sydän tuntee tunteita, joita en halua..vaikka järki sanoo ettei ole syytä jäädä tuleen makaamaan?

    Miksi ensirakkauden likainen loppu kaksi vuotta sitten satuttaa vieläkin? Vaikka elämä on jatkanut eteenpäin, uusi kumppani löytynyt rinnalle niin silti? Silti puristava tunne valtaa rinnan ja pala nousee kurkkuun kun asiaa ajattelee? Tai miks ala-asteella lausutut haukkumat tuntuvat vieläkin? Miksi 5 vuoden takainen moka hävettää vieläkin?

    Ja koko ajan pää tietää, että kaikki tämä on turhaa, sillä se on vain elämää. Ilman pettymyksiä, sattumuksia ja sydänsuruja on aika mahdoton elää elämäänsä.

    Taidan olla vain liian herkkänahkainen...
    3824
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    tapahtuu koko ajan.Sairastuu parantumattomasti,läheinen kuolee ym.

    Äänestä

    et varmaankaan ole viellä kovin vanha.tunteitahan pitää ihmisellä olla, mutta ei kannate nuin "pieniä" asiota mietiskellä ja murehtia. nautit vain nykyisestä hetkestä ja poikakaverista. voin aika varma olla, että tulevaisuudessa tulee viellä isompiakin murheita eteen, jotka on vain kestettävä...sydän surut tekevät pahan olon tunteen varmaan kaikkille joskus...

    Äänestä

    herkkänahkainen vaan herkkä. Toivottavasti et annakaan elämän kovettaa liikaa.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Take giant step kirjoitti:

    Outoa. Asiat, joiden tietää kuuluvaan elämään, meidän jokaisen, pystyvät satuttamaan niin vietävästi.

    Miksi sydän tuntee tunteita, joita en halua..vaikka järki sanoo ettei ole syytä jäädä tuleen makaamaan?

    Miksi ensirakkauden likainen loppu kaksi vuotta sitten satuttaa vieläkin? Vaikka elämä on jatkanut eteenpäin, uusi kumppani löytynyt rinnalle niin silti? Silti puristava tunne valtaa rinnan ja pala nousee kurkkuun kun asiaa ajattelee? Tai miks ala-asteella lausutut haukkumat tuntuvat vieläkin? Miksi 5 vuoden takainen moka hävettää vieläkin?

    Ja koko ajan pää tietää, että kaikki tämä on turhaa, sillä se on vain elämää. Ilman pettymyksiä, sattumuksia ja sydänsuruja on aika mahdoton elää elämäänsä.

    Taidan olla vain liian herkkänahkainen...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu