Ensiksi haluaisin tietää onko tosiaan syytä epäillä paniikkihäiriötä näiden perusteella:
- Kaupassa ollessa tulee aina pakottava tarve mennä vessaan, mutta kun pääsen kaupasta pois tarve on mennyt ohi. Usein tulee myös huono olo ja suurissa marketeissa alkaa huimaamaan ja tulee tosiaan hieman epätodellinen olo kuin olisi jossain ulkopuolella. Joudun usein rauhoittelemaan itseäni ja selviän pitämällä katseen maassa ja hengittämällä syvään. Minulla pitäisi aina olla kauppalista mukana, jolloin pystyn keskittymään hakemaan seuraavan tuotteen listasta. Lauantaisin jos erehdyn isoon kauppakeskukseen tekee mieli alkaa itkemään kun ahdistaa niin kamalasti, kun ihmisiä on niin valtavasti.
- Autossa ollessa ruuhkassa tulee nykyisin usein sellainen olo, että kuvittelen saavani sydänkohtauksen. Olen käynyt tuon takia lääkärissäkin, mutta sydän oli ok. Jos pystyn keskittymään esimerkiksi radioon niin kaikki menee hyvin.
- Ikävissä tilanteissa kuten jos riitelen poikaystävän kanssa tulee järjettömän huono olo ja sydän muljahtelee ilkeästi. Huono olo on siis sitä luokkaa että yökkäilen jo vessassa, mutta mitään ei kuitenkaan tule, samalla tulee myös jonkin asteista tärinää kuin olisin aivan jäässä.
Pystyn hyvin esimerkiksi pitämään esitelmiä (jos olen hyvin valmistautunut), olen erittäin sosiaalinen alle 5 hengen porukassa. Jos yli 5 henkilöä on keskittynyt siihen mitä olen sanomassa tulee epämiellyttävä olo, vaikka kaikki olisivat tuttuja, ja isossa porukassa olenkin useimmiten hiljaa. Esiintyminen on siis eri asia.
Sitten toinen kysymys olisi, että mitäs nyt pitäisi sitten tehdä?
Pystyn toki elämään suhteellisen normaalisti ja tosiaan rauhoittamaan itseni niin että selviän esim. sieltä kaupasta ulos. Mutta en oikein uskalla muuttaa elämässä mitään, kuten hakea uutta työpaikkaa tms. Lääkärille puhuminenkin tuntuisi aivan ylivoimaiselta, koska en halua että minulle vaan tungetaan lääkkeet kouraan ja sillä selvä, tai jos ei vaikka olekaan mitään ja jälleen kerran olen turhaan käynyt siellä lääkärillä.
- Kaupassa ollessa tulee aina pakottava tarve mennä vessaan, mutta kun pääsen kaupasta pois tarve on mennyt ohi. Usein tulee myös huono olo ja suurissa marketeissa alkaa huimaamaan ja tulee tosiaan hieman epätodellinen olo kuin olisi jossain ulkopuolella. Joudun usein rauhoittelemaan itseäni ja selviän pitämällä katseen maassa ja hengittämällä syvään. Minulla pitäisi aina olla kauppalista mukana, jolloin pystyn keskittymään hakemaan seuraavan tuotteen listasta. Lauantaisin jos erehdyn isoon kauppakeskukseen tekee mieli alkaa itkemään kun ahdistaa niin kamalasti, kun ihmisiä on niin valtavasti.
- Autossa ollessa ruuhkassa tulee nykyisin usein sellainen olo, että kuvittelen saavani sydänkohtauksen. Olen käynyt tuon takia lääkärissäkin, mutta sydän oli ok. Jos pystyn keskittymään esimerkiksi radioon niin kaikki menee hyvin.
- Ikävissä tilanteissa kuten jos riitelen poikaystävän kanssa tulee järjettömän huono olo ja sydän muljahtelee ilkeästi. Huono olo on siis sitä luokkaa että yökkäilen jo vessassa, mutta mitään ei kuitenkaan tule, samalla tulee myös jonkin asteista tärinää kuin olisin aivan jäässä.
Pystyn hyvin esimerkiksi pitämään esitelmiä (jos olen hyvin valmistautunut), olen erittäin sosiaalinen alle 5 hengen porukassa. Jos yli 5 henkilöä on keskittynyt siihen mitä olen sanomassa tulee epämiellyttävä olo, vaikka kaikki olisivat tuttuja, ja isossa porukassa olenkin useimmiten hiljaa. Esiintyminen on siis eri asia.
Sitten toinen kysymys olisi, että mitäs nyt pitäisi sitten tehdä?
Pystyn toki elämään suhteellisen normaalisti ja tosiaan rauhoittamaan itseni niin että selviän esim. sieltä kaupasta ulos. Mutta en oikein uskalla muuttaa elämässä mitään, kuten hakea uutta työpaikkaa tms. Lääkärille puhuminenkin tuntuisi aivan ylivoimaiselta, koska en halua että minulle vaan tungetaan lääkkeet kouraan ja sillä selvä, tai jos ei vaikka olekaan mitään ja jälleen kerran olen turhaan käynyt siellä lääkärillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.