Tässä päättämättömän surkimuksen tarina:
Olen periaatteessa kihloissa miehen kanssa, vaikken sormusta ole enää pitänytkään aikoihin. Koko ajan olen ollut ihastunut naiseen, vaikka mitään ei välillämme olekaan toteutunut, ei edes puhuttu asiasta (ainakaan vielä.) Tiedän, etten taas ole ollut ihastunut oikealla tavalla tähän mieheen, en tuntenut, mitä pitäisi tuntea. Nuoruuden itsensä etsinnässä kai sekaannuin asiaan..Välitän hänestä paljon hienona ihmisenä, ystävänä. En usko, että olen ollut ihastunut muihinkaan miehiin, joita olen aikoinani tapaillut. Olen ehkä ollut viehättynyt, aina kun joku pitää minusta. Mutta moniin naisiin olen ollut ihastunut elämäni ajan, ehkä jopa rakastunut. Tiedän että järkevintä olisi erota viimeistään nyt, henk. koht. en enää edes tunne olevani asiassa mukana. Mutten tiedä miten uskaltaa muuttaa elämänsä?
Tilanne ahdistaa, olen umpikujassa. Mies haluaa tietää, mikä hänen asemansa on..asiasta on niin vaikea keskustella. En halua enää mitään fyysistä läheisyyttä, en tunne parisuhteeseen kuuluvaa jännitettä. Vain ystävyyttä. Riudun, ajatellen koko ajan naista johon olen ihastunut...Oli miten oli ajatus valaisee päiviäni kaiken vyyhdin keskellä. Joo..oli vain pakko purkaa sydäntä :’)
Olen periaatteessa kihloissa miehen kanssa, vaikken sormusta ole enää pitänytkään aikoihin. Koko ajan olen ollut ihastunut naiseen, vaikka mitään ei välillämme olekaan toteutunut, ei edes puhuttu asiasta (ainakaan vielä.) Tiedän, etten taas ole ollut ihastunut oikealla tavalla tähän mieheen, en tuntenut, mitä pitäisi tuntea. Nuoruuden itsensä etsinnässä kai sekaannuin asiaan..Välitän hänestä paljon hienona ihmisenä, ystävänä. En usko, että olen ollut ihastunut muihinkaan miehiin, joita olen aikoinani tapaillut. Olen ehkä ollut viehättynyt, aina kun joku pitää minusta. Mutta moniin naisiin olen ollut ihastunut elämäni ajan, ehkä jopa rakastunut. Tiedän että järkevintä olisi erota viimeistään nyt, henk. koht. en enää edes tunne olevani asiassa mukana. Mutten tiedä miten uskaltaa muuttaa elämänsä?
Tilanne ahdistaa, olen umpikujassa. Mies haluaa tietää, mikä hänen asemansa on..asiasta on niin vaikea keskustella. En halua enää mitään fyysistä läheisyyttä, en tunne parisuhteeseen kuuluvaa jännitettä. Vain ystävyyttä. Riudun, ajatellen koko ajan naista johon olen ihastunut...Oli miten oli ajatus valaisee päiviäni kaiken vyyhdin keskellä. Joo..oli vain pakko purkaa sydäntä :’)
Vastaukset 5
Vanhimmat
(En väitä että olet sellainen) mutta tiedät varmaan että on olemassa ihmistyyppi, joka ei ole oikein koskaan tyytyväinen esim. olemassa olevaan parisuhteeseen.
Mieluiten halutaan elää koko ajan joko fantasia/haaveilu/ihastumisvaihetta tai ainakin alkurakkauden huumaa - hyvin lyhyellä syklillä.
Siihen liittyy myös kuvailemaasi "riutumista" ja suorastaan itsesääliä - vaikka ne molemmat ovat itseaiheutettuja.
Eniten kirjoituksessasi tökkäsi kyllä kohta jossa "Välität miehestäsi paljon hienona ihmisenä, ystävänä"...En kyllä itse haluaisi olla ystäväsi...(got the point???)
No, roikota miestäsi mukana nyt niin kauan että hän totaalisesti hermostuu ja saamme ehkä lukea tapauksestanne iltapäivälehden etusivulta...
Onnea valitsemallasi tiellä!
Pitäisi varmaan kuunnella omaa sydäntään. Järkisyitäkään ei pidä unohtaa. Sinulla ei ole suhdetta rakastamasi naiseen, eikä ole ollutkaan. Et voi puhua tunteistasi ihailusi kohteen kanssa. Entä jos olisit avoin miesystävällesi, hän varmaan ansaitsee vähintäänkin sen? Jos olet epävarma, ei varmaan kannata sitoutua sellaiseen, mitä voi joutua katumaan. Ehkä kannattaisi kääntyä terapeutin puoleen. Mielestäni puolisonvalinta on koko elämän tärkein asia. Yksin ei ole pakko tehdä päätöksiä, eikä voikaan, sillä kyllähän ainakin kumppaninkin mielipide on otettava huomioon.
Ihan totta puhutte, turha valittaa jos ei itse kuitenkaan tee mitään. Sitä ei vain aina suhteen alussa olen ihan varma tunteistaan ja suuntautumisestaan, ja odottaa että asiat alkavat tuntua siltä suurelta ja ihmeelliseltä.. Hyvää kesää kaikille rohkeille ja mukaville ihmisille!
...kieltämättä olin pyörtyä, kun luin muiden sinulle laittamia viestejä..en varmaankaan itsekään osaa auttaa juuri sinua..mutta olen kokenut täysin saman, vaikken ole koskaan elämässäni ollut arka, ujo tai halunnut loukata miestä, josta oikeasti todellakin pidän..mutta en rakasta!!
seurustelin vuosia itsekin miehen/miehien kanssa, ja vasta jälkeenpäin itsekin ymmärrän, etten ainoankaan miehen takia laittaisi henkeäni peliin (ehkä muutaman hyvänystävän ja isäni, mutta oman mieheni, rakkaani(?)!!!!) ...mutta on olemassa tässä maailmassa naisia, jonka vuoksi sen tekisin..
vuosi sitten olin ehkä samankaltaisessa tilanteessa kuin sinäkin, olin kuin ystävä miespuoliselle "kullalleni" ...joten keräsin kaiken itseeni ja yhtenä päivänä vain kuulema salamantavalla laitoin yht'äkkiä suhteeni poikki.. kesti kauan kerätä palasensa ja alkaa rakentaa uutta naista itsestään! masennuksen, kaaoksen, ajatuksien, muiden sanomisien ja kaikkien töidenkin keskellä vain huomasi ajatuksissaan "kiinnostuksen" (kamala sanavalinta, anteeksi!)..puroistakin tulee lopulta jokia ja meriä..minusta tuli kaiken tuon jälkeen lesbo, miehien piirittämä ja harvoille asiastaan kertova, mutta lesbo..iiik :)
....mutta miksi sitten erityisesti kirjoituksesi sattuu minuun..ehkä siksi, että olen sydämestäni ihastunut naiseen joka on miehen kanssa ollut/on kihloissa, mutta koska mies on tehnyt jo ennen meidän tapaamistamme hänen elämästään yhtä helv..tiä, on hän ilmeisesti myös eroamassa..me emme kai voi koskaan olla toistemme omia, sillä ystävyys olisi liian arvokasta menetettäväksi.. ja koska itse olen kannustamassa, auttamassa ja lohduttamassa häntä sydämestäni..se ei vain olisi reilua!!
jokainen tekee itse omasta elämästään unelmaa, tai piinaa... toisten ehdoilla(on olemassa VAIN yksi elämä kullekin(?)!!
toivon, että sinä jaksat rakentaa omaasi..(ja saisit siihen muiltakin rohkeutta)!!
pidämme aivan varmasti kaikki peukkuja.. eikä kukaan ole surkimus, et ainakaan sinä!!!
aurinkoa ja ihanaa kesää!!! ...ja toivottavasti laittoi muitakin ajattelemaan, etten aivan turhaan romaaniani kirjoittanut :)
hei! olisi ihana tietää, pelkästä uteliaisuudestani mistä päin Suomea olet?? ...ehkäpä/ ja onkin monia samassa maassa, samanlaisen harmin kohdannutta.. mutta minkäs me sille voimme!
aurinkoisen ihanaa kesää silti kaikille, muillekin kuin vain meille lesbonaisille! :)