en enää ajattele sinua
sinulla on elämäsi
minulla omani
miksi enää muistelisin
kauniita käsiäsi
kynsiäsi ihollani
pitkiä hiuksiasi
valumassa kasvoilleni
ei kiinnosta enää
ei kannata
pärjään hyvin yksinäni
ilman pehmeitä huuliasi
ilman sileää ihoasi
minulla menee hyvin
tosi hyvin
olen päässyt yli sinusta
elämä jatkuu
missähän olet
mitähän touhuat
miltähän näytät
juuri nyt...
sinulla on elämäsi
minulla omani
miksi enää muistelisin
kauniita käsiäsi
kynsiäsi ihollani
pitkiä hiuksiasi
valumassa kasvoilleni
ei kiinnosta enää
ei kannata
pärjään hyvin yksinäni
ilman pehmeitä huuliasi
ilman sileää ihoasi
minulla menee hyvin
tosi hyvin
olen päässyt yli sinusta
elämä jatkuu
missähän olet
mitähän touhuat
miltähän näytät
juuri nyt...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen huomannut saman.
Vaikka päättää tekevänsä lopun muistelemisesta,
se ei ole niin helppoa.
Ajatuksilla on näköjään ihan oma, minusta "riippumaton elämänsä".
Ainakin välillä.
...vaikka miten kieltäisi tunteensa ja ajatuksensa, niin itselleen on vaikeinta valehdella. Vaikka toisaalta itseään on myös helppo petkuttaa. Riippuu vähän kumpi puoli sielusta on hereillä. Lahjomaton vaiko mukavuudenhaluinen.
En koskaan.
Herranen aika, miten liikuttavia on taas runosi
lauseet joilla muistelet
" kauniita käsiäsi, kynsiäsi ihollani - pitkiä
hiuksiasi valumassa kasvoillani "
Mutta, kuinka ollakkaan. Et muistele ja muistelet
kuitenkin - voi Sinua.
* missäköhän Sinä olet *
Kiitos jälleen lukunautinnosta.
..kiitos Sinulle! Elämä on joskus liikuttavaa. Ja täällähän minä olen taas. Koneen ääressä keskellä yötä :o).
lukunautintoa aina! Kuten olen sanonut runosi "kielivät" elämänkokemuksesta jota arvostan, ja samalla osaat kirjoittaa ..
...mun tekeleet on aina sellaisia jotka vaan tulee sisältä itsestään kun ovat tullakseen. En niitä kovastikaan suunnittele. Vasta nyt "vanhana" sitä on ehkä sitten oppinut edes kirjoittamaan asioita ulos. Puhumaan ei sentään vieläkään :o).
Kiitos!
kaunis runo.
Noinhan se menee. Turha sitä itselleen on valehdella, sen olen huomannut.