Harjoittelin kohtuukäyttöä.

Niiden harjoitusten lukumäärää en pysty enää laskemaan.
Surkuhupaisinta oli se, että tuli harvoin tapaamilleni sukulaisille elvisteltyä 0.2-litran kossupullon kanssa. Ilmoitin heille autoani maalatessa, että tämä on minun määrä - ei karkaa mopo käsistä.
Parina päivänä autoa rassatessa mopo ei keulinut, mutta kun sitten palauduin kiesilläni kotiparkkiin ihailemaan kätteni töitä, niin kai tyytyväisenä itseeni aloitin taas kaksin käsin.
Peli oli jo menetty, ja tapiksi tuli soitto, että vanha hyvä lapsuudentuttu oli kuollut alkoholi-Panacod-yhdistelmään.
Jo vain, syitä olikin juomiseen jo kasapäin. Auton maalaus ja tuttavan kuolema.
Siinä taas vierähti useampi viikko, että sai itsensä todella sairaaksi ja asiansa solmuun.
Nyt sitten toipumisen on jatkuttava, että kykenee taas asiansa paikkailemaan.
Sitten alkaa kuntoliikunta ja juomattomuus.
Tässä kokee jo itsensä pelleäkin tragikoomisemmaksi, kun sama kaava jatkuu aina vaan. Ylämäki-alamäki-ylämäki.. kai viimeiseen kuoppaan asti?
Mutta mitään kohtuukäyttöä en opi.