Kummi ei käy

Ihan kateeksi käy, että noin pieniä murheita ihmisillä on..

Kummius nyt yksinkertaisesti merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita. Tämä on hyvä pitää mielessä. Kummin roolista ei ole MITÄÄN, toistan MITÄÄN.. muuta "ohjeistusta" kuin kirkon antama. Kummius on kristillinen käytäntö ja sen tarkoitus on alun alkaen ollut lapsen KRISTILLISEN kasvatuksen tukeminen.

Yhteiskunnan maallistuessa kummiutta on alettu tulkita eri tavoin. Joissakin perheissä kummi on aina läsnä, tavataan viikottain ja tehdään asioita yhdessä. Jossakin toisessa perheessä kummius ymmärretään vain rooliksi lapsen ristiäisissä. Itselläni oli tällaiset kummit. Ei minua käyty erikseen tapaamassa, joulu- ja synttärilahjoja sain ehkä pari kappaletta koko lapsuuteni aikana kummeilta. Ja ihan kunnon ihmiseksi olen silti kasvanut. ;)

Kannattaa jo kummeja valitessa muistaa, että ihmiset suhtautuvat kummiuteen eri tavalla. Nykyisin monella vanhemmalla on odotukset korkealla. Lapsen tulo sekoittaa oman maailman ja on vaikea ymmärtää, että muu maailma jatkaa menoaan ihan normaalisti.

Miksi lapsesi kummit eivät halua teillä käydä? Jaa-a, vaikea kysymys. Periaatteessa voi olla niin, että he suhtautuvat teihin "ihan positiivisesti", mutta kokevat, ettei teillä ole syvemmällä tasolla mitään yhteistä. Toinen vaihtoehto on, että jompi kumpi pariskunnasta kärsii esim. masennuksesta tai jostakin muusta mielenterveyden ongelmasta. Tai että he ovat ihmisinä ujoja, vähemmän sosiaalista sorttia. Mahdollisuuksia on monia. Jotkut kummit muuten eivät edes ole isommin lapsirakkaita, eivätkä nauti lapsiperheissä vierailuista. Kummiksi on suostuttu, kun on pyydetty eikä olla kehdattua sanoa ei. Karua mutta totta.

Sekin on hyvä muistaa, että ketään ei voi pakottaa pitämään yhteyttä. Jos pariskunta ei vastaa kutsuihinne, eikä osoita halua yhteydenpitoon, niin eikö olisi parempi vain jättää vähäksi aikaa sikseen? Te olette nyt tehneet aloitteita, jatkossa on heidän vuoronsa. Jos he eivät ota yhteyttä, niin he eivät halua olla tekemisissä kanssanne. Ja haluatko muutenkaan jotain vilppiin syyllistyneitä ihmisiä antamaan vaikutteita lapsellesi..?

Olkaa te hyviä vanhempia lapsellenne. Jos tarvetta on, niin luottoaikuinen löytyy lapselle varmasti suvun muusta piiristä, vaikkei virallinen kummi olisikaan.

Anna vaan asian olla, niin minäkin tein kun huomasin ettei kummipoikani perhe vieraile koskaan minun luonani, vaikkka olen lukuisia kertoja kylään pyytänyt.

Yksipuolista suhdetta ei tarvitse tai kannata hoitaa! Jos toisia oli sitten kummeja tai kummiperheitä ei seura vaan kiinnosta niin paljon, että joskus vaivautuisivat hekin yhteydenpitoon, niin eikö se anna jo oikeuden antaa asian olla. Turhaan vaivaat mieltäsi heillä, keksi mielummin itse jotain mukavaa tekemistä lapsesi kanssa.

se kummius. Hyviä kommentteja tulikin.
Minä itse olisinkin valmis antamaan asian olla, mutta jotenkin vielä olen yrittänyt sinnitellä lapsen takia; hän kuitenkin on jo viisivuotias joten ei aivan pieni. "Hajuja" ihmisistä on, eikä ole oikein mukavaa ehkä hieman vanhempana huomata, että toisen sisaruksen kummit ovat enemmän läsnä kuin hänen.
Ehkä me (jotkut)vanhemmat toisaalta liikaa tätä kummi-asiaa painotamme mielessämme liiaksi, sillä tosiasiahan ehkä on että kirkko on tämän asian "keksinyt" eikä se enää nykyaikana painotu kasvatukseen kuten ammoisina aikoina.
Aika tehnee tehtävänsä puoleen tai toiseen...

kummityttöäni katsomassa kuin muutaman kerran vuodessa, vaikka asun samalla paikkakunnalla. En halua yksin olla se joka pitää yhteyttä. Silloin vain otetaan minuun yhteyttä kun on ongelmia, muuten ei soiteta eikä käydä, miksi yhteydenpito olisi vain minun velvollisuus.