ISÄ

Oppis varmaan siitä jotain et miten tuli kohdeltua lapsia!Ota rohkeesti asia esille siitä kohtelusta,kyllä minäkin sain nahkavyöstä lapsena mutten omalta isältä vaan isäpuolelta oli välillä vähän äkkipikanen mut en kanna kaunaa sille.

periä ? Kaikki niitten luonneviat ja murhanhimoisuus on tullut sinuunkin!!!

No eipä tuo sun isäsi ihan terveeltä kuullosta...

entä äiti? eikö hän koskaan huomannut väkivaltaa? ettekö te lapset kertoneet hänelle? vai eikö hän välittänyt? kamalaa kamalaa kamalaa...

taitaisi olla sinulle hyväksi olla pitämättä yhteyttä isääsi (ja äitiisi?). varmasti kärsit vieläkin väkivallan jäljistä muistissasi.

voi kun olisit lapsena kertonut viranomaisille! isä olisi saatu hoitoon ja lasten mielet eivät olisi kovasti särkyneet.

onnea tulevaan.

Kuin olisin suurimmaksi osaksi lukenut itsestäni... tunsin aijemmin olevan aivan yksin tämän asian kanssa. Olen vahva persoona mutta nyt 9luokalla,nämä lapsuudet helvetilliset asiat ovat tullet takaisin kuvina ja lopulta muistan ne täydellisenä,ja saan paniikkikohtauksia. Hakekaa ihmiset apua vieläkun ehditte. minun kohdalla se ei enää ole mahdollista.

Terve.
Luin tekstiäsi, osittain se oli voinut olla omaani. Isäni ei koskaan toipunut siitä, että olin tyttö. Myös hän kuten sinunkin isäsi vähätteli, tyrmäsi ja torjui minut lapsuudessa. Sain muutamia kertoja selkääni - oikein isän kädestä ja välillä äidinkin. Äiti ei koskaan noussut isää vastaan, vaan totesi aina, että olin ärsyttänyt isää, ollut tottelematon ja huono. Pelkäsin isääni pienenä, ystävänikin pelkäsivät, en halunnut olla kotona, ja keskityin joko kirjoihin tai viettämään aikaani kavereideni luona.
Lapsena tunsin suurta pelkoa isää kohtaan, kodissamme oikein leijui pelon ilmapiiri, mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.
Nyt katson aikuisuudesta sitä, kuinka tavattoman huonosti isäni on käyttäytynyt lastaan kohtaan. Lapsena olisin tarvinnut kannustusta ja kehuja, en silmien pyörittelyä ja puuskahduksia, kirosanoja tai mökötystä. Vihaan isääni ja sitä miten hän on vaikuttanut minun kehitykseeni ihmisenä. Vihaan myös äitiäni, sillä hän ei suojellut minua. Miten voin luottaa keneenkään, jos lapsena en ole voinut luottaa ainoaan turvalliseen ja pysyvään asiaan elämässäni? Miten voin luottaa itseeni, jos minulle ei ole annettu lapsena kasvaa itsekseni, enhän minä tiedä kuka olen.

Isäni vihasi sitä, että kasvoin naiseksi,purki rajoittamaan minun ruokailuani ja tarkkaili koko ajan läskieni kehitystä. Syytän isääni myös siitä, että en pysty hyväksymään omaa kehoani.
Syytän heitä ja annan anteeksi, he eivät ole parempaan pystyneet. Ajattelen, että on syy, minkä takia olen syntynyt perheeseeni ja läksy, jonka opin käydessäni lapsuuden pelkojani läpi tuo minut itseni yhteyteen.
Lapsuuden trauma on karman läksy ja samalla lahja minulle.

Minullakin on hyviä muistoja lapsuudesta, mutta yhteenkään niihin ei liity isä, hän joko oli poissa tai kireänä ja manipuloivana kotona.
Äitini toiminta minua hämmentää, äidin tulisi suojella lapsiaan, sitä vastoin hän on laittanut minut tulilinjalle, pakottanut jopa kantamaan vastuuta ja huolta nuoremmasta sisaruksestani, kun äiti ei ole saanut häntä tottelemaan.
Minua ja sisarustani kasvatettiin herran pelolla ja alituisella uhalla, jossa jokainen virhe saatettiin palkita remmillä. Kehuja meillä ei käytetty, ne kuuluivat jonnekin toiseen todellisuuteen.

Itselläni on vielä pitkä matka eheään minään, kun en nyt tiedä, kuka minä edes on. Lapsuudessa en koskaan saanut kuunnella itseäni, niin tätä kaavaa ja pääni sisään muuttaneita vanhempia yritän nyt poistaa käytöksestäni ja ajattelustani. Toivoisin, että vanhemmat eivät langettaisi omia ongelmiaan lastensa niskaan, eivät hankkisi lapsia, jolleivät olisi siihen valmiita, ja oppisivat pyytämään anteeksi.
Opettelen antamaan anteeksi, se on vielä vaikeaa, sillä olen vihainen ja katkera niille ihmisille, joiden olisi pitänyt olla minun perusturvani luojia, mutta toivon, että aikaa myöden saan niin tehtyä.

Sinä et voi vanhemmillesi tai sille miten he ovat sinua kohdelleet mitään, mutta oman elämäsi laatua, suuntaa ja muotoa pystyt muuttamaan.
Huh. Mun oloa tää helpotti.
terveisin
itsensä ystävä