Vauvani on n.3kk ikäinen ja minulla on ollut melkein hänen syntymästään asti outoa oloa imettäessä. Ensin en ajatellut sen liittyvän imetykseen vaan arvelin olevan synnytyksen jälkeistä mielialan herkkyyttä (tai jopa pelkäsin synnytyksen jälkeistä masennusta). Myöhemmin sitten huomasin, että pahanolontunteet liittyivät juuri imetykseen tai esim. siihen, että suihkun jälkeen rasvasin nännejä tms. Siis rintoihin joka tapauksessa tuntuisi liittyvän.
En osaa oikein kuvailla pahaa oloa... se on melkein kuin saattaisi ihan oikeasti oksettaakin ja vähän sellaista ahdistuksen tunnetta ja aivan kuin imettäminen olisi vastenmielistä...
Haluan kuitenkin imettää lastani ainakin puolivuotiaaksi ja imetys sujuukin alkuvaikeuksien jälkeen hyvin... toisinaan kylläkin rinnanpäät ovat todella kipeät tiheän/pitkäkestoisen imemisen jäljiltä -mutta paha olo ei liity tähän. Vaan on enempikin psyykkistä.
Mitähän tämä on? Voiko kyseessä olla synnytyksen jälkeinen masennus? Onko muilla vastaavaa?
En osaa oikein kuvailla pahaa oloa... se on melkein kuin saattaisi ihan oikeasti oksettaakin ja vähän sellaista ahdistuksen tunnetta ja aivan kuin imettäminen olisi vastenmielistä...
Haluan kuitenkin imettää lastani ainakin puolivuotiaaksi ja imetys sujuukin alkuvaikeuksien jälkeen hyvin... toisinaan kylläkin rinnanpäät ovat todella kipeät tiheän/pitkäkestoisen imemisen jäljiltä -mutta paha olo ei liity tähän. Vaan on enempikin psyykkistä.
Mitähän tämä on? Voiko kyseessä olla synnytyksen jälkeinen masennus? Onko muilla vastaavaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on ollut samantyyppisiä tuntemuksia , mutta ne eivät liity imetys tilanteeseen vaan sukupuoliseen kanssakäymiseen. Olen oikeesti kärsinyt siitä, kun täytyy sanoa kumppanille, etten halua rintoihin koskettavan. Alussa luulin, että se helpottuu kun lopetan imetyksen, mutta tuntemukset pysyneet samana. Nyt toisen lapsen imetys käynnissä ja tilanne jatkuu edelleen. Olen itsekin miettinyt onko kyse fysiikasta vai korvien välistä. Aiemmin nautin omista rinnoistani, mutta nyt ne ovat vain syöttövälineet..Ei tosiaan mukavaa
mulla on ollut aivan samanlaisia tunteita imetykseen ja rintoihini:( aivan kuin olisi lukenut omia ajatuksia.
olen nyt kuitenkin imettänyt vuoden ja tän viikon aikana olisi tarkoitus lopettaa. vaikka olenkin todella tyytyväinen itseeni että jaksoin imettää tämän vuoden, niin saan kyllä myös huokasta helpotuksesta, että ei tarvi enää imettää.
itsekin olen ihmetellyt, että mistä tämä johtuu??? ehkä imetys ei vain ole kaikkien juttu??!
joo. mulla samat fiilikset, paitsi että pidin imetyksestä. siis vauvan kannalta, oma fiilis nyt positiivinen siksi että imetys vauvalle parasta! mutta se että rintojani muuten hipelöidään niin ei enää kiksejä!!!
Tietynlainen alakulon ailahdus menee koko kehon läpi kun istun imettämässä. Muuten mulla ei ole mitään masennus oireita. Olen antanut olon vaan tulla ja mennä sitten menojaan. Ei aina tule samaa oloa onneksi. No enpä nyt oikein osaa enempää sanoa kuin että "tiedän tunteen".