Kaverini on vasta 17vuotias ja raskaana.Hän täyttää vasta kesäkuussa 18vuotta. Hän on ammattikoulussa 2 luokalla vasta. Hän varmasti joutuu jättämään koulun kesken raskauden myötä.Minua suututti,kun hän ilmoitti että onkin raskaana koska hänestä tuli eri ihminen ja tuntuu että yhteiset kivat hetket ovat kadonneet hänen raskauden myötä ja enää ei voi elää niinkun ennen.Hän ei suostu tekemään aborttia se on hänen mielestään murha.Hänen vanhempansa eivät tiedä hänen raskaudestaan eikä hän aikoinut kertoa heille vasta,kun itse huomaavat. Haluaisin möläyttää tästä asiasta hänen äidilleen,mutta en uskalla jos meillä menee välit poikki.Itse olen 18vuotias enkä haluisi hoitaa kaverini lasta,kun se syntyy koska itselläni on paljon unelmia jotka haluan toteuttaa omiin unelmiini ei kuulu lapsia.
En haluisi tukea kaveriani raskaudessa koska en pysty hyväksymään,että hänestä tulee näin nuorena äiti.Hyväksyisin asian jos hänestä tulisi vähän vanhempana äiti,kun on käynyt koulut loppuun ja elämä järjestykseen.Hän seurustelee mutta suhde on on/off suhde. Käy sääliksi tosi paljon. Hänen raskautensa ei ollut edes suuniteltu,hän tuli vahingossa raskaaksi.
En haluisi tukea kaveriani raskaudessa koska en pysty hyväksymään,että hänestä tulee näin nuorena äiti.Hyväksyisin asian jos hänestä tulisi vähän vanhempana äiti,kun on käynyt koulut loppuun ja elämä järjestykseen.Hän seurustelee mutta suhde on on/off suhde. Käy sääliksi tosi paljon. Hänen raskautensa ei ollut edes suuniteltu,hän tuli vahingossa raskaaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minkä takia sinä joutuisit hoitamaan kaverisi lasta?
Osaat kai sanoa "ei"?
Muutenhan asia ei sinulle kuulu.
Omapa on ongelmansa.
tunsin samoin silloin joskus kun veljeni ilmoitti perheenlisäyksestä. ajattelin, että nyt se ei enää vie pikkusiskoa uimaan, eikä ehdi jutella senkään vertaa kuin ennen. tottahan se olikin. veljenpoika piti vanhempansa kiireisinä. nyt myöhemmin ajateltuna, olin aika hölmö, kun en oikein uskaltanut sattuakaan koko ipanaan. olisinhan voinut oppia paljon omaa tulevaisuutta ajatellen.
tilanne on sulle uusi, mutta niin on myös kaverillesi. koita puhua omista tunteistasi kaverilles ja kysyä tarvisko se mahdollisesti apua joissakin asioissa. kysynki sulta, mitä pelkäät? menettäväsi ystävän? oletko ehkä kateellin? pelkäätkö lapsia? tunnetko ittes jotenkin syrjäytetyksi? vai mikä on. kuuntele ja tutki itseäs niin moni asia saattaa selvitä..
tästä aiheesta mulla olis paljo sanottavaa...