Euroopasta Suomeen ja ..

"Rapattujen julkisivujen korjaaminen haasteellista (7.1.2003)
- Riina Takala Kiinteistöposti Professional 1/2003

Lateksityyppisillä maaleilla, joita tarjottiin taloyhtiöille edullisena ja nopeana julkisivujen korjaustapana, aiheutettiin 70-luvulla paljon vahinkoa kauniille rapatuille julkisivuille. Tätä harmittelee jyväskyläläinen rakennusalan ammattilainen Markku Haikala, joka ennustaa, että oikeiden korjaustapojen lisäksi rapattujen julkisivujen tulevaisuuden haasteita ovat vanhojen kerrostalojen ilmanvaihtojärjestelmien uudistaminen.
"Nimenomaan se, miten rakennuksen ulkopuolelle sijoitettavat ilmanvaihtojärjestelmän osat saadaan sijoitettua niin, ettei julkisivu kärsi. Koko fasadihan on silloin mietittävä uudelleen sekä teknisistä että arkkitehtoonisista lähtökohdista."

60-luvulta saakka rakennusalalla toiminut Markku Haikala Rakennuttajapalvelu Markku Haikala Oy:stä sanoo lukeutuvansa rapattujen julkisivujen kannattajiin. Rapatut julkisivut ovat hengittäviä ja hänen mielestään niistä saadaan korjauksissakin pinnaltaan ja väritykseltään kauniita.
"Jyväskylässä on paljon rapattuja julkisivuja, jotka ovat vielä kuosissaan, mutta tiedetään, että tulevaisuudessa niille pitää tehdä korjauksia", selittää Haikala.
Hänen kokemuksensa mukaan varsinkin lämpörappaus on tullut muotiin ja sitä käytetään enenevässä määrin uusien talojen julkisivumateriaalina. Toki monien kaupunkien keskustoissa rapatulla julkisivulla on oma vankkumaton asemansa.

Parvekeliittymät ongelmallisia
Suurimmat ongelmat rapattujen julkisivujen korjaamisessa ovat parvekkeet ja niiden liityntäkohdat julkisivussa. Jyväskylässä suosittiin erityisesti 50-luvulla erkkerityyliä, jonka ansiosta keskustan kerrostaloihin saatiin erilaista ulkonäköä ja ikkunoista avautuivat näkymät eri suuntiin. Tämän ilmiön seurauksena jyväskyläläiset taloyhtiöt erkkereineen ja parvekkeineen ovatkin varsin haasteellisia suunnittelu- ja korjauskohteita.
"Tärkeintä olisi, että sadevesien ohjaaminen parvekkeilta ja julkisivuista pois olisi tehty kunnolla. Useimmiten parvekkeen lattian kaadot ovat seinään päin, mikä on huono asia", selittää Haikala.
Hän suosittelee yleisesti parvekkeiden korjaamista muun julkisivun korjaamisen yhteydessä, koska näin selvitään yhdellä "sotkulla" - hiekkapuhalluksestahan syntyy paljon pölyä ja työ on suoritettava huppujen alla.

Korjausrakentamiselle oma arvonsa
Tästä tullaankin sujuvasti aiheeseen, joka Haikalaa selvästi harmittaa ja myös huolestuttaa - nimittäin korjausrakentamisen sosiaalinen erityisluonne, jota ei oteta riittävästi huomioon taloyhtiöiden korjaushankkeissa.
"Korjausrakentaminen on sosiaalista rakentamista, jota pitäisi toteuttaa asukkaiden ehdoilla, että asiat saadaan sujumaan, selittää Haikala ja toivoo, että tämä näkökulma tulisi paremmin esiin käytännön lisäksi koulutuksessa."
Kokonaisuudessaan Suomessa ei ole riittävästi nimenomaan korjausrakentamisen koulutusta, eikä korjausrakentamista Haikalan mielestä muutoinkaan arvosteta riittävästi uudisrakentamisen rinnalla.
"Haluaisin enemmän keskustelua siitä, mikä korjausrakentamisen todellinen arvo on. Rakentamisesta kuitenkin on noin puolet uudisrakentamista, puolet korjaamista. Ellei korjausrakentaminen saa tässä suhteessa omaa asemaansa, se tuntuu minusta pöhköltä varsinkin siinä valossa, miten isoista rahoista on kysymys", Haikala painottaa.
Rakennusalaan liittyy hänen mielestään sellainen kiusallinen piirre, että korjausrakentamista käytetään suhdanteiden tasaajana.
"Maaseudulla rakennusliikkeet odottavat malttamattomina, että pääsevät rakentamaan kaikki vapaat liikekeskustontit ja korjausrakentamisosastoja perustetaan, ei niinkään pieniin yrityksiin, vaan suurempiin vain silloin, kun niille on kysyntää", heittää Haikala mainiten, että toki isoilla rakennusliikkeille on myös pysyviä korjausrakentamisen osastoja.
Pula ammattitaitoisesta työnjohdosta on korostunut uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä.
"Suurin osa, ainakin maaseudulla toimivista maalaus- ja korjausrakennusurakoitsijoista, toimii omistajajohtoisina. Heistä harvoilla on riittävää peruskoulutusta vastuulliseksi työnjohtajaksi. Heidän korjausrakentamiskokemuksensa saattaa olla reilusti yli 20 vuotta, joten sinällään heillä on riittävä käytännön ammattitaito korjausrakentamiseen. Mutta kun viranomaisille on nimettävä riittävän ammatillisen peruskoulutuksen omaava henkilö työn suorittamiseen, silloin voidaan nimetäkin vastuulliseksi työnjohtajaksi sellainen, jolla se tarvittava koulutus on, muttei kokemusta. Tämäkö parantaa rakentamisen laatua", Haikala kysyy.
Julkisivurappaukset ja -muuraukset on yksi niistä julkisivualan työmaista, joilla kärsitään kroonisesta ammattitaitoisen työvoiman pulasta.
"70-luku tappoi loputkin rapparit. Elementtiteollisuus nousi sitä ennen niin voimallisesti markkinoille, että muuraus ja rappaus jäivät liian pieniksi ja tekijät kaikkosivat."
Tilannetta on Haikalan mielestä huonontanut myös ammattillisessa koulutuksessa kymmenisen vuotta sitten tehdyt muutokset, joiden seurauksena alalle koulutetaan ensisijaisesti rakennusalan yleisosaajia sen sijaan, että tuotettaisiin ammattilaisia erityisaloillekin.

Talvirakentaminen haasteeksi
Talvirakentaminen olisi Haikalan mielestä yksi keino tasata rakennusalan voimakasta kausivaihtelua.
"Talvirakentaminen pidentäisi kautta huomattavasti, mikäli se saataisiin myös hinnallisesti kilpailukykyiseksi. Tämän puolen kehittämiseksi ei ole kuitenkaan tehty riittävästi", heittää Haikala.
Konkreettisena esimerkkinä hän mainitsee rakennustelineet, joiden soveltumista myös talvirakentamiseen pitäisi suunnitella ja kehittää.
"Talvirakentamiselle pitäisi yksinkertaisesti saada paremmat markkinat. Olisihan se kansantaloudellisestikin järkevää, että saisimme talvenkin käyttöön. Jos talvirakentamiseen annettaisiin vielä porkkana, esimerkiksi valtio jakaisi 20 prosentin avustusta, tilanne olisi valtionkin kannalta edullisempi kuin se, missä nyt ollaan - kesällä on jatkuva urakoitsija- ja työvoimapula, minkä seurauksena työn laatukin on huonompaa ja talvelle eletään hiljaiseloa."

"

"TAUSTA

Keski-Euroopasta Suomeen   07.06.2003


 Lämpö- eli eristerappaus yleistyi Keski-Euroopassa sotien jälkeen. Menetelmää on kehitetty itsenäisesti myös Ruotsissa.

     Suomen ensimmäiset lämpörappaukset ovat runsaan 20 vuoden takaa.

     Julkisivuyhdistys ry:n mukaan Suomessa korjattiin julkisivuja 1998 noin 1,5 miljoonaa neliömetriä. Siitä lämpörappausten osuus oli 110 000 neliötä.

     Vuonna 2000 korjausten kokonaismäärä oli noussut 1,65 miljoonaan neliöön. Lämpörappausten osuus oli 150 000 neliötä. Se on jo noin 150 taloa.

     Viime vuoden selvitys on vasta valmistumassa. Yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Käkönen arvioi, että lämpörappaukset voittaisivat jälleen markkinaosuutta.
     
Lämpörappauksia on kahta päätyyppiä: eriste kuten EPS-solumuovi (styroksi) tai vuorivilla saa päällysteekseen joko perinteisen 2,5-3 senttiä paksun laastikerroksen tai noin sentin paksuisen ohutrappauksen.

     Perinteinen laasti kastuu sateella ja kuivuu poudalla. Erikoistutkija Reijo Ylä-Mattila VTT:stä luonnehtii työtä "erikoisurakoitsijoiden hommaksi". Liikuntasaumat, rajapinnat ja rakenteen yksityiskohdat on suunniteltava ja tehtävä huolella, koska lämpötilan ja kosteuden vaihtelut saavat laastin elämään.
     Ohutrappauksen periaate on toinen. Laastin seassa on keinohartsia, jonka ansiosta seos hylkii vettä, mutta päästää höyryn läpi. Samoin käyttäytyy solumuovi, vaikka styroksista ei heti tulekaan mieleen hengittävyys.

     Kahdesta lämpörappaustyypistä ohutpäällysteet ovat viime vuosina vallanneet alaa perinteiseltä laastilta.
     
Rakennusten lämmittäminen vei viime vuonna 22 prosenttia Suomen energian kulutuksesta.

      Suomi on sitoutunut Kioton ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Sopimus vaatii hiilidioksidipäästöjä ja samalla energiankulutusta kuriin. Yhtenä keinona Suomi otti keväällä uudelleen käyttöön asuintalojen korjaamiseen suunnatut energia-avustukset.

     Tältä vuodelta hakuaika on jo ohi, mutta ensi vuonna niitä voi jälleen hakea muun muassa seinien lisäeristämiseen, yli-insinööri Maarit Haakana ympäristöministeriöstä kertoo. Avustukset myöntää kunta.



Helsingin Sanomat
[email protected]"