Kadutko

paljonkin kaikkea tyhmää, mitä nuorempana tuli sanottua. Mutta uskon ja luulen, että hänkin nyt vanhempana tietää minun olevan niistä pahoillani.

Mennyttä ei saa takaisin.

tehdä toisin:<
Kyllä omat pahat sanat muistaa vuosienkin jälkeen.
Kuten varmasti myös hän.

ja joitain asioita niissä viesteissä. Mutta siitä olen kyllä vieläkin iloinen, että edes lähetin sen ensimmäisen. Vaikka siitä keskustelusta tulikin aika kummallinen..

Joskus mietin, että jos en olisi ollut täysin rehellinen, ehkä hänellä olisi parempi kuva minusta. Mokasinko olemalla liian rehellinen. Tosin enhän voi olla varma mitä hän ajattelee. Ei väliä, parempi silti olla rehellinen..

pommitettua muutamaa ihastustani sietorajan huipulle asti viesteillä ja soitoillakin. Toiselta sain viittä vaille lähestymiskiellon ja toinen vaihtoi numeronsa. Totuushan on se, että muutamilla viesteillä ei ole elämässä mitään merkitystä. Kuka tahansa voisi kirjoitella niitä viestejä, kirjoittajan profiili on kovin minimaalinen, ei se vedä miestä puoleen kun ei näe eikä tunne toista, eikä edes kuule.

Melkein voisin sanoa etten olisi uskonut että opinkin vielä jotain siitä neuroosistani, mutta kyllä nyt olen taas entinen HYVÄ, IHANA itseni, oikeudenmukainen ym. mukavaa :) :) :) :)

Jos vastapuoli ei viitsi soittaa takaisin ja tarkentaa että tarkoititko oikeasti niitä asioita joita kirjoitit, niin eipä se ole ollut aikaisemminkaan kiinnostunut tai sitten ei vaan tajua sitä asiaa jonka esim. minä nyt jo tajuan. Elikkä ei ole kovin älykäs, vielä ainakaan. :)

Miestä ei saa kiinnostumaan vaatimalla kiinnostusta häneltä. Jos mies ei ole kiinnostunut riittävästi, sitä ei muuta mikään. Ei edes se että leikkisi vaikeasti tavoiteltavaa. Onneksi elämässä on paljon muutakin kuin seurustelusuhteet ja miehen ja naisen välinen kommunikaatio.

olisin voinut olla lähettämättäkin, vaan näin tein ja eipä niissä mitään.
Lähetin kaverimielessä, vaikka taustalla oli tietenkin muutakin, vaikka en itselle sitä myöntänytkään. Hän sai mut tekemään vaan niin..

On vaan rasittaavaa alkaa pohtimaan, omia tekemisiään, varsinkaan jos ei ole mistään ihmeellisyyksistä kyse. Silloin toki, jos jotain loukkaa..

mitään, niin ei ole mitään kaduttavaakaan?

>Memory full, close all applications

en

En, koska sainpahan ainakin tietää että hän ei välittänyt, ainakaan tarpeeksi.
Toisaalta aavistus siitä oli jo aikaisemminkin.

en kadu..

Kadun.. Kadun joka ikistä viestiä jonka laitoin hänelle. Hän ei olis ansainnut niitä. Ei varsinkaan niitä ystävänpäivän viestejä joissa oli jotain ajatuksia ystävyydestä. Eikä kyllä muitakaan hyviä ja mukavia viestejä. Että näin ajattelen nyt.
Ps. Mut nythän se 'ystävyys' on sit loppu. Ei nähdä enää. Eikä kuulla tosistamme, ikinä.