Olen työskennellyt lomittajana toistakymmentä vuotta ja viimeiset vuodet on kummittelut ajatus ryhtymisestä viljelijäksi.eikä se ole hetken huumassa otettu ajatus vaan olen pienen ikäni maataloudessa mukana ollut.suurin osa ikätovereistani eivät voineet kuvitellakkaan farmarin hommaa itselleen enkä ollut aina itsekään varma mihin se elämisen tuuli puhaltaa.toiset ovat ovat täysillä olleet kannattamassa suunnitelmaani ja toiset kuten arvaa niin pitivät pähkä hulluna ihmisenä kun on vaki työ elämä järjestyksessä niin alkaa siitä yrittäjäksi ja hukkua velkoihin ja työn paljouteen.onko se hulluutta vai ei aikana jolloin isot tilat tyhjenevät jatkajien puutteessa ja kustannus kierre nousee minkä kerkeää ja viljelijän jaksamisesta puhutaan.mutta hetkeäkään en kadu enkä päätöstäni muuttaisi.tänä aikana kun materia kukoistaa ja pinnallinen elämä ja kulutus ovat arvossaan niin vaikka köyhä maajussi onkin niin silloin kuin kävelee omia peltoja katsoo kuinka viljelyt kasvaa niin se on hetkiä milloin ymmärtää miksi maajussit jaksaa vuodesta ja polvesta toiseen.en tarkoita arvostwella ketään tai mitään sillä kaikilla tiloilla on eri lähtökohdat ja ihmisillä elämän tilanteet jolloin joskus on parempi lopettaa ja vuokrata maa jatkajille.miksei se joskus käy mielessä pitemmät lomat ja lyhemmät päivät mutta kukin valitsee elämän polun ja meidän perheelle maalais elämä on kuin voita puurolle. lisäksi toivotan jaksamista kaikille kollegoille ympäri maan toivon että pidetään lippu korkealla suut messingillä vaikka joskus turha byrokratiat kismittääkin.toivotan hyviä syksyn jatkoja.
maa voi hyvin
super viljelijä
3277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun kannattaa erottaa eri toimet eri kappaleisiin. Pysyy kaikki järjestyksessä. Jos maatalousyrittäjäksi ryhdyt niin tee omat kansiot (pahviset) kaikille eri asioille. Tommosta sanapötköäkään ei kukaan jaksa lukea.
sinulla.
Kirjoittaminen on ihan eri juttu kuin maanviljely.
ainakin arvosi ovat kohdallaan.