Yhdistys joka toimii vähempiosaisten auttajana on saanut parisenkymmentä vuotta avustusta samoilta rahoittajilta suhteessa 25% 25% ja 50% ostopalveluna joka on aiemmin ollut suoranaista avustusta.
Toinen näistä pienemmistä avustajista on viime vuosina vaatinut omaa virkamiestä yhdistyksen johtokuntaan, tosin heillä se on aina ollut esitysten ja äänestyksen kautta.Mutta nyt he haluavat juuri tietyn henkilön ja tätä vaatimusta on vauhditettu sillä, että ellei niin tehdä, siis häntä valita niin avustus lakkaa tai sitä ei ainakaan lisätä.
Näin se on saanut edustajansa johtokuntaa "ylimääräiselle" paikalla. Ja avustus on tullut kuten ennenkin, muttei summaa ole lisätty vaikka toisin annettiin ymmärtää.
Nyt vuosikokouksessa johtokunnan entinen puheenjohtaja suorastaan vaati yleistä kokousta äänestämään tämän samaisen yhteisön edustajan johtokunnan puheenjohtajaksi koska muuten avustusraha loppuu ja yhditys joutuu lopettamaan toimintansa.
Yleinen kokous valitsi esitetyn henkilön uudeksi puh, johtajaksi. Tosin hyvin pienellä äänten enemmistöllä, yhden äänen enemmistöllä.
Avustus on siis tullut vuodesta toisen eikä avustussumma ole niin suuri, etteikö yhdistys pystyisi sen hankkimaan muullakin tavalla. Mutta tätä on käytetty nyt keppihevosena tämän suuren rahoittajan edustajan saamiseksi ja ylläpitämiseksi johtakunnassa.
Tällä rahoittajalla ei ole mahdottomuutta saada jotain toista henkilöä johtokuntaan, mutta se haluaa juuri tämän henkilö koska henkilö tuntee olevansa ainut nahdollinen asiantuntija tällä alalla niin omassa kuin vieraassakin yhteisössä.
Kysynkin, että missä ja miten voisi rajoittaa tämän tyylistä rahoittajan mielivaltaisuutta.
Rahoittaja on suuri verotuloilla ylläpidettävä laitos. Kyseinen henkilö ei ole omassa virassaan suoranaisesti päättämässä avustusrahoituksista, mutta voi omalla mielivallallaan vaikuttaa rahoitukseen ja nyt kyseisen yhdistyksen toimintaan.
Toinen näistä pienemmistä avustajista on viime vuosina vaatinut omaa virkamiestä yhdistyksen johtokuntaan, tosin heillä se on aina ollut esitysten ja äänestyksen kautta.Mutta nyt he haluavat juuri tietyn henkilön ja tätä vaatimusta on vauhditettu sillä, että ellei niin tehdä, siis häntä valita niin avustus lakkaa tai sitä ei ainakaan lisätä.
Näin se on saanut edustajansa johtokuntaa "ylimääräiselle" paikalla. Ja avustus on tullut kuten ennenkin, muttei summaa ole lisätty vaikka toisin annettiin ymmärtää.
Nyt vuosikokouksessa johtokunnan entinen puheenjohtaja suorastaan vaati yleistä kokousta äänestämään tämän samaisen yhteisön edustajan johtokunnan puheenjohtajaksi koska muuten avustusraha loppuu ja yhditys joutuu lopettamaan toimintansa.
Yleinen kokous valitsi esitetyn henkilön uudeksi puh, johtajaksi. Tosin hyvin pienellä äänten enemmistöllä, yhden äänen enemmistöllä.
Avustus on siis tullut vuodesta toisen eikä avustussumma ole niin suuri, etteikö yhdistys pystyisi sen hankkimaan muullakin tavalla. Mutta tätä on käytetty nyt keppihevosena tämän suuren rahoittajan edustajan saamiseksi ja ylläpitämiseksi johtakunnassa.
Tällä rahoittajalla ei ole mahdottomuutta saada jotain toista henkilöä johtokuntaan, mutta se haluaa juuri tämän henkilö koska henkilö tuntee olevansa ainut nahdollinen asiantuntija tällä alalla niin omassa kuin vieraassakin yhteisössä.
Kysynkin, että missä ja miten voisi rajoittaa tämän tyylistä rahoittajan mielivaltaisuutta.
Rahoittaja on suuri verotuloilla ylläpidettävä laitos. Kyseinen henkilö ei ole omassa virassaan suoranaisesti päättämässä avustusrahoituksista, mutta voi omalla mielivallallaan vaikuttaa rahoitukseen ja nyt kyseisen yhdistyksen toimintaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raha kelpaa kyllä, mutta sitten nuristaan kun raha haluaa myös äänensä kuuluviin. Ei kai se kummoista kiristystä ole jos kohde oi vapaasti valita mitä tekee ja kokee vieläpä että kiristävä raha ei ole heille korvaamaton.
Miksi ei jätetä rahaa ottamatta jos se kerran ei ole korvaamaton ja rahan ääni on niin epämieluisa?
Näin on kuulemma mm. työttömien yhdistysten kanssa. Kun joku isoveli rahoittaa, niin se näkyy toiminnassakin. Se määrää, joka rahoittaa. Etenkään vähäosaisten asiaa ajavien yhdistysten on kuitenkaan vaikea toimia ilman sponsoreita. Mitäpä tämä osoittaa?
Vaikkapa sitä, että vähäisten asiaa ajavat yhdistykset ovat ainakin osittain silmänlumetta. Yritetään osoittaa, että kurjistakin välitetään. Todellisuudessa asoista päättävät nk. asiantuntijat, joilla ei ole mitään näkemystä elämän kurjuudesta. Saavat vaan itselleen glooriaa toisilta kaltaisiltaan. Juupa juu, ei vähäosainen kenellekään mitään merkitse.
Mutta jospa kyseessä onkin aloituskyvyttömän, osaamattomattoman ja omassa toimessa tarpeettoman henkilön "patistaminen" jo valmiin ja toivovan yhdistyksen kautta "näyttämään" tuloksensa