Hei! Mua ahdistaa, kun 1-v tyttäremme on aina aivan kauhuissaan, kun osoitamme mieheni kanssa hellyyttä toisillemme. Eikä nyt ole kyse seksistä. Tuossa hiljattain halailimme toisiamme, jolloin tyttö alkoi itkeä ja repi minut pois itseään vasten. Aamullakin olisi kiva mennä joskus oman miehen kainaloon, mutta lapsi hermostuu siitä heti. Ei hän halua väliinkään - ei viihdy sekuntiakaan paikallaan - vaan on tyytyväinen kun otan hänet syliin ja jätän miehen. Onko tämä pelkoa, mustasukkaisuutta vai mitä? Lapseni ei ole koskaan nähnyt perheväkivaltaa yms. Ainokaisena hän saa lukemattomat määrät huomioita. Kokemusta muilla?
lapsi säikähtää
vanhempien hellyyttä
6665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miellä nuorempi, myös tyttö, kahden vuoden isommalla puolella, ei voi sietää isin ja äidin halimista. Annas olla kun katsotkin miestä silmiin ja hymyilet niin jo tulee tytöltä imperatiiveja! Äänensävystä ei voi erehtyä :D
Tyttö ei siis vielä puhu kuin muutaman epäselvän sanan, tällaisiin tilanteisiin tulee aina "tänne!" tai vastaavaa. Tulee väliin ja repii irti, kiipeää syliini ja halaa, häipyy taas hetken päästä. Tätä ei tapahdu Aina, mutta hyvin hyvin usein.
Itse olen tulkinnut sen omistushaluksi, mies on paljon poissa ja olemme lasten kanssa suurimman osan aikaa kolmisin. Tyttö tahtoo yleensäkin omia äidin jatkuvasti ja kokonaan, ahdistaa äitiäkin...
***
Ehkä juuri tätä on kyse:
"Ainokaisena hän saa lukemattomat määrät huomioita."
Eli ehkä on vähän liiankin tottunut olemaan huomion keskipisteenä ja kun ei ole huomion keskipisteenä niin kokee tietenkin tilanteen uhkana huomiontarpeelleen. Ehkä jopa muutoinkin pelottavana kun on tottunut että huomio on tavallaan hänen yksinoikeutensa. Lapsethan ovat myös synnynnäisesti itsekeskeisiä ja manipuloijia koska se on lajin menestymiselle tärkeää.
Vaikea sanoa kuinka asiaa voisi korjata.
älä anna muille hoitoon, tee itsestäsi korvaamaton lapsen silmissä. Paijaa, ja paapo, älä komenna, anna kaikki. Paijaa uneen, ja ole aina läsnä.
>>>>>>>kärsikää koko perhe miestä myöden äidin tyhmyydestä.
(äidin oikea tehtävä on tehdä itsestään tarpeeton, mutta se on todella hukassa monelta nuorelta äidiltä.)
Joko taas? Jos emme ole itsekeskeisiä ja jatkuvasti juhlimassa, niin sitten hemmottelemme lapsemme ja pilaamme perheemme tyhmyydellämme.
Koittakaas nyt päättää... Onko todella oltava yli kolmekymmentä ennen kuin kukaan voi edes harkita hyväksi äidiksi? Ikä kasvattaa viisautta, mutta tietääkseni jokainen on äiti ensimmäisen kerran saadessaan esikoisensa, ikään katsomatta.
Eniten mietityttää ajatus siitä, että leimataanko minun lapsenikin äidin perusteella, teidän takianne? Miten käy eskarissa ja koulussa? Joudummeko me taistelemaan että meidät otettaisiin vakavasti? Tullaanko meitä holhoamaan minun nuoren ikäni takia? Olettavatko opettajat että lapseni ovat huonompia, tyhmempiä ja hankalampia koska olen saanut heidät nuorena?
Minulle itselleni ei tuota vaikeuksia elää leimattuna ja väheksyttynä, mutta en halua että lapseni joutuvat käymään asiat läpi vaikeimman kautta vain siksi etteivät ihmiset osaa katsoa omien ennakkoluulojensa taakse.
Minun ei tarvitse todistella kenellekään olevani hyvä äiti, mutta toivon että ihmiset osaisivat kohdella lapsiani reilusti...
Mitä mieltä te olette? Ajatteletteko te etteivät nuoren äidin lapset pärjäisi siinä missä vanhempienkin äitien?
paremminkin nuorten lapset sillä nuoret eivät ole läheskään niin epävarmoja kasvattajia kuin vanhojen
ihan päinvastoin. "(äidin oikea tehtävä on tehdä itsestään tarpeeton, mutta se on todella hukassa monelta nuorelta äidiltä.)"
Mielestäni pikemminkin vanhat äidit, lähemmäs 40 ikäiset "hurahtavat" lapseensa niin pahasti, että ovat ylisuojelevaisia ja takertuvia. Tämäkin nyt tietysti on yleistys.