Entäs viemärit ?

http://www.tsr.fi/tutkimus/tutkittu/hanke.html?id=100349

2.1 Biologiset haittatekijät
Yleistä
Jäte saattaa sisältää useita tautia aiheuttavia, allergisoivia tai myrkyllisiä mikrobeja, kuten bakteereja, sieniä, viruksia ja loiseläinten kystia sekä munia. Se muodostaa suotuisan kasvu- ja lisääntymisalustan mikrobeille sisältämiensä ravinteiden ja kosteuden ansiosta. Jätteen koostumus, säilytyslämpötila, ikä, jätteen ja ilman kosteus sekä saatavilla olevan hapen määrä vaikuttavat siihen kuinka paljon ja millaisia mikrobeja jätteessä esiintyy, samoin kuin siihen, missä määrin mikrobit kykenevät lisääntymään. Erityisesti kotitalousjätteessä mikrobeja on runsaasti: grammassa tällaista jätettä voi olla bakteereja 108-109 cfu (Nielsen 1998).

Jätteenkäsittelyssä esiintyville biologisille tekijöille voidaan altistua joko joutumalla suoraan kosketukseen jätteen kanssa, tai joutumalla kosketuksiin ilmassa leijuvien, aerosolisoituneiden mikrobien ja niiden osasten, bioaerosolien, kanssa. Puhutaankin ns. primäärisistä ja sekundäärisistä patogeeneista, joista ensin mainittuun ryhmään lukeutuu tauteja aiheuttavia bakteereja, viruksia ja loisten munia, kun taas sekundäärisillä patogeeneilla tarkoitetaan mm. hengitysteitä ärsyttäviä ja allergiaa aiheuttavia mikrobeja ja näiden osasia. Orgaanisen pölyn mukana leijailevien sekundääristen patogeenien ei juurikaan tiedetä aiheuttaneen infektioita (Millner ym. 1994).

Bioaerosolit ovat ilmassa liikkuvia, biologista alkuperää olevia hiukkasia, joihin lukeutuvat mm. bakteerit, virukset, aktinomykeettien ja sienten itiöt ja näiden rihmaston kappaleet, levät, siitepölyt, alkueläimet ja punkit osasineen. Koostumukseltaan bioaerosolit ovat hyvin vaihtelevia sisältäen eläviä ja kuolleita mikrobeja sekä erilaisia biologisesti aktiivisia osasia, kuten sienten ja bakteerien soluseinistä peräisin olevia glukaaneja ja endotoksiineja sekä muita toksiineja.

Hiukkasen koko on ratkaiseva tekijä terveysvaikutusten suhteen, sillä pienet hiukkaset tunkeutuvat syvemmälle hengitysteihin. Aerodynaamiselta halkaisijaltaan yli 10 µm kokoiset hiukkaset kiinnittyvät sisäänhengityksen jälkeen nenänieluun ja ylähengitysteihin, kun taas halkaisijaltaan alle 5 µm hiukkaset voivat päästä keuhkorakkuloihin saakka. Bioaerosolit ovat halkaisijaltaan yleensä noin 0,5 - 100 µm. Bioaerosolit kulkeutuvat ilmassa ryppäinä, pisaroissa tai pölyhiukkasiin kiinnittyneinä. Mitä pienempi hiukkanen on, sitä kauemmin se voi pysyä ilmassa ja sitä kauemmas leijua syntypaikaltaan.
Terveyshaitoista
Hengitysteitse tapahtuvasta bioaerosolialtistuksesta voi olla seurauksena akuutteja keuhko-oireita, hengitystieallergia, krooninen keuhkoputkentulehdus tai astma. Hengitystieoireiden lisäksi korkeille mikrobipitoisuuksille altistuneilla on havaittu myös silmä- ja iho-oireita sekä ruoansulatuselinten oireita, kuten ripulia, pahoinvointia ja oksentelua (Taulukko 2). Altistuminen mikrobiologisille tekijöille tapahtuu tavallisesti hengityselinten, rikkinäisen ihon tai ruoansulatuselimistön kautta.

Taulukko 2. Biologisten tekijöiden aiheuttamia terveyshaittoja.


infektiot eli tulehdustaudit
ruoansulatuselimistön sairaudet
hengitysteiden sairaudet

Vasteen laatu ja suuruus riippuvat mikrobilajista ja altisteiden pitoisuudesta, sekä toisaalta yksilön vastustuskyvystä. Pelkän pitoisuuden perusteella ei välttämättä suoraan voida päätellä oireiden voimakkuutta, sillä kyky aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia vaihtelee mikrobilajista toiseen. Lyhytaikainen korkeille pitoisuuksille altistuminen voi monessa tapauksessa olla haitallisempaa kuin pitkäaikainen altistuminen matalammille epäpuhtauspitoisuuksille. Altistuneiden oireita tai bioaerosolien haitallisia terveysvaikutuksia tutkittaessa on usein vaikeaa erottaa, mikä tekijä aiheuttaa mitäkin oireita tai sairauksia, sillä usein altistutaan samanaikaisesti monelle tekijälle. Monesti kyse voi olla myös tiettyjen altisteiden yhteisvaikutuksesta.

Tietyille viruksille ja bakteereille (esim. Salmonella, kolibakteerit) altistumisesta voi puhjeta kullekin mikrobille tyypillinen infektiotauti. Erityyppisiä infektioita hengitysteissä voivat aiheuttaa eläimistä, jätevedenpuhdistamolta tai ulosteella likaantuneesta jätteestä peräisin olevat virukset ja bakteerit. Sienistä Aspergillus fumigatus on yleisin hengitysteiden infektioita aiheuttava tekijä, mutta sairauden puhkeaminen riippuu viime kädessä altistuneen henkilön immunologisesta tilasta eli vastustuskyvystä. Ruoansulatuselimistön oireet voivat johtua esimerkiksi infektiotaudin puhkeamisesta tai joissain tapauksissa bioaerosolien aiheuttamasta ruoansulatuskanavan limakalvojen ärsytyksestä (Rylander 1999).

Seuraavassa on kuvailtu yleisimpiä biologisista haittatekijöistä aiheutuvia hengityselinten sairauksia ja oireita (Dutkiewicz 1997, Rylander 1997):

Limakalvojen ärsytys (MMI #) ja inflammaatio
Toistuva altistuminen orgaaniselle pölylle voi aiheuttaa limakalvojen ärsytystä, joka näkyy silmien kutinana ja vuotamisena, sekä nenän ja kurkunseudun ärsytyksenä. Tämä johtaa tulehdusvälittäjäaineiden vapautumiseen (Millner ym. 1994). Limakalvojen ärsytys ja inflammaatio ovat todennäköisesti seurausta pitkäaikaisesta altistumisesta matalille endotoksiinien tai muiden bioaerosolien pitoisuuksille (Lacey ja Dutkiewicz 1994).

Bronkiitti ja krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus
Oireita ovat krooninen yskä, hengenahdistus, rakenteelliset keuhkojen toimintahäiriöt, sekä lisääntynyt herkkyys mikrobi-infektioille. Saattaa olla seurausta endotoksiineille altistumisesta, mahdollisesti suuremmille pitoisuuksille kuin mitä tarvitaan MMI-oireisiin. Voi olla seurausta myös ei-spesifisistä reaktioista pölylle ja muille bioaerosoleille, sieni-itiöiden merkitys epäselvä. Tupakointia pidetään tärkeimpänä riskitekijänä kroonisen bronkiitin synnylle.

Immunotoksiset sairaudet
ODTS # (= toksinen pneumoniitti)
Akuutti sairaus, jonka oireet ilmestyvät ensimmäisenä työpäivänä noin 4-6 tuntia altistumisen jälkeen, ja katoavat seuraavana päivänä. Oireita ovat lämmönnousu, kuiva yskä, vilunväreet, lihas- ja nivelkivut ja muut flunssan kaltaiset oireet. Oireet katoavat jatkuvassa altistumisessa, mutta palaavat heti, kun altistuminen alkaa uudelleen (esimerkiksi lomalta paluun jälkeen).

Mykotoksikoosi
Eräät sienet (esim. A fumigatus) erittävät myrkyllisiä mykotoksiineja. Näiden aiheuttamia sairauksia on opittu tutkimaan vasta viime vuosina.

Allergiset sairaudet:
Allerginen alveoliitti (= hypersensitiivinen pneumoniitti)
4-8 tuntia altistumisen alkamisen jälkeen ilmaantuviin akuutteihin oireisiin kuuluvat hengenahdistus, kuiva yskä, vilunväreet, kuume, päänsärky, pahoinvointi ja lihas- sekä nivelkivut. Oireet eivät katoa seuraavana päivänä, kuten ODTS:ssa. Kroonistuttuaan tauti voi aiheuttaa keuhkofibroosia.

Astma
Astmalla tarkoitetaan intensiivistä reagointia jopa pienillekin haitta-aineiden pitoisuuksille, joille henkilö on aiemmin herkistynyt. Hengitystiehyet supistuvat astmakohtauksessa, seurauksena on hengenahdistusta, hengityksen vinkumista, yskää ja puristavaa tunnetta rinnassa. Ajan myötä hengitystiehyet voivat jäädä pysyvästi supistuneeksi. Allergisessa astmassa seerumin IgE-vasta-aineen pitoisuus kohoaa.

Allerginen nuha
Atooppinen henkilö saattaa herkistyä normaleille, jokapäiväisille allergeenien pitoisuuksille siten, että hänelle kehittyy astma tai nuha (Lacey ja Dutkiewicz 1994).

Systeemiset vaikutukset
Endotoksiinit voivat aiheuttaa systeemisiä vaiktuksia, joista klassien esimerkki on kuume. Muita systeemisisä vaikutuksia ovat lihas- ja nivelkipu sekä voimattomuuden tunne. On todennäköistä, että nämä vaikutukset aiheuttaa tulehduksen välittäjäaineet jotka vapautuvat endotoksiineille altistumisen seursuksena (Rylander 1997).

Biologisten tekijöiden ohjearvoista
Bioaerosolimittauksista ei ole olemassa vielä standardeja, joiden puuttumisen vuoksi myöskään raja-arvoja bioaerosolien sallituiksi pitoisuuksiksi ei ole Suomessa tai muuallakaan annettu. Ongelmana on se, ettei useimmissa tapauksissa pitoisuuksien ja haitallisten terveysvaikutusten välistä suhdetta tunneta. Erilaisia suosituksia tai tiettyihin tutkimuksiin perustuvia korkeimpia pitoisuuksia, jotka eivät vielä aiheuta oireita, on useimmille bioaerosoleille esitetty.

Pöly voidaan jaotella epäorgaaniseen ja orgaaniseen pölyyn. Epäorgaaninen pöly voi olla esim. asbestia tai kvartsia. Orgaanisella pölyllä tarkoitetaan elollisesta aineksesta peräisin olevia hiukkasia, kuten vilja-, puu-, jauho-, ja siitepölyä, itiöitä sekä pieneliöitä. Sosiaali- ja terveysministeriön (1998) antamat orgaanisen pölyn HTP-arvot ovat:

HTP (8h): 5 mg/m3
HTP (15 min): 10 mg/m3

Tanskassa orgaanisen pölyn haitalliseksi pitoisuudeksi on määritetty 3 mg/m3 (Poulsen ym. 1995b). Saksassa vastaavaksi arvoksi on mainittu 6 mg/m3 (Streib ym. 1996).

Sieni-itiöitä on läsnä kaikkialla sisä- ja ulkoilmassa. Monen sienilajin tiedetään aiheuttavan allergiaa, mutta myös infektioita aiheuttavia sieniä tunnetaan (Lacey ja Dutkiewicz 1994). Korkeille lyhytaikaisille tai matalammille pitkäaikaisille pitoisuuksille altistumisesta on havaittu seuraavan useita hengitysteiden oireita ja sairauksia, kuten nenän tukkoisuutta, yskää, hengityksen vinkumista, kurkkukipua ja keuhkoputkentulehdusta, sekä kroonista bronkiittia ja altistumisen jatkuessa astmaa. Myös silmien ja ihon ärsytysoireet sekä kuume ja päänsärky ovat mahdollisia (Reponen 1994). Useat Aspergillus- lajit aiheuttavat allergista alveoliittia eli homepölykeuhkoa. Ne saattavat myös aiheuttaa infektioita henkilöillä, joiden vastustuskyky mikrobeja kohtaan on alentunut (Clark ym. 1983). Tunnetuin lajin edustaja on termofiilinen Aspergillus fumigatus Sekä ulkoilman sieni-itiöiden että varastosienten tiedetään aiheuttavan astmaa ja allergista nuhaa (Dutkiewicz 1997). Oireiden ilmeneminen tosin riippuu paljon yksilöstä; erityisen herkät henkilöt voivat saada oireita jo alhaisissa pitoisuuksissa.

Eduard ym. (1993) havaitsivat sahojen työoloja tutkiessaan, että pitkäaikainen altistuminen 106 itiötä/m3 ylittäville sieni-itiöpitoisuuksille aiheuttaa limakalvojen ärsytystä, hengityselinoireita ja ODTS-oireyhtymää, jonka oireita ovat mm. kuume, vilunväreet, päänsärky, rintakipu, pahoinvointi sekä silmä- ja nielutulehdukset. Malmbergin ym. (1988) mukaan pitkäaikainen altistuminen 108-109 itiötä/m3 sieni-itiöpitoisuuksille saattaa aiheuttaa allergista alveoliittiä. Sienet saattavat myös muodostaa myrkyllisiä, mahdollisesti jopa syöpää aiheuttavia mykotoksiineja, kuten afla- tai okratoksiineja, tai erittää aineenvaihduntatuotteinaan hengityselimiä ärsyttäviä yhdisteitä (esim. haihtuvat orgaaniset yhdisteet) (Lacey ja Dutkiewicz 1994).

Sieni-itiöpitoisuuksille ei ole määritetty raja-arvoja, mutta Suomessa lääkintöhallitus (1990) on julkaissut suosituksen bakteerien ja sieni-itiöiden pitoisuuksista asuntojen sisäilmassa. Sen mukaan suurimpana tavanomaisena sisäilman sieni-itiöpitoisuutena talviolosuhteissa voidaan pitää 500 cfu/m3 ja muina vuodenaikoina 2500 cfu/m3. On huomattava, että bioaerosolien ns. luonnolliset pitoisuudet saattavat toisinaan olla hyvin korkeita; esimerkiksi yleisintä ulkoilman homesieni-itiötä, Cladosporiumia, saattaa loppukesällä, kun kasvillisuutta on paljon ja lahoaminen kiivaimmillaan, olla ilmassa 10 000 cfu/m3.

Suurille bakteeripitoisuuksille altistumisesta saattaa seurata silmä- ja iho-oireita, pahoinvointia ja kuumeilua. Oireyhtymä on kuvattu jätevedenpuhdistamon työntekijöillä. Kokonaisbakteerien raja-arvoksi on ehdotettu 10 000 cfu/m3 tai 5 000 cfu/m3, ja gram-negatiivisille bakteereille 1000 cfu/m3 (Malmros ym. 1992).

Alankomaalainen työryhmä on ehdottanut sienten tai bakteerien kokonaispitoisuuksien ylärajaksi 10 000 cfu/m3, sekä patogeenisten mikrobien pitoisuusrajaksi 500 cfu/m3 lajia kohden. Ryhmä on ehdottanut gram-negatiivisille bakteereille ylärajaksi 1000 cfu/m3, johtuen niiden kyvystä vapauttaa haitallisia endotoksiineja (Heida ym. 1995).

Bakteerit voivat aiheuttaa terveyshaittoja sellaisenaan, tai terveyshaitat saattavat syntyä niiden biologisesti aktiivisista rakenneosasista, kuten endotoksiineista tai peptidiglykaaneista. Sienet ja sieni-itiöt voivat itse aiheuttamiensa terveyshaittojen lisäksi tuottaa biologisesti aktiivisia glukaaneja, joilla on myös todettu olevan haitallisia terveysvaikutuksia .


Endotoksiinit ovat gram-negatiivisten bakteerien ulompien soluseinien osasia, lipopolysakkarideja, joiden biologinen aktiivisuus aiheutuu niiden lipidi A -osasta. Muutamassa tunnissa endotoksiineille altistumisen jälkeen ilmenevät akuutit oireet ovat äkillinen kuume, pahoinvointi, ripuli, ja ylempien hengitysteiden ärsytysoireet, päänsärky, lihas- ja nivelkivut sekä hengenahdistus (Sigsgaard 1992). Endotoksiinien vaikutuksesta vapautuu elimistössä tulehdusvälittäjäaineita, joita ovat mm. histamiini, IL-1, TNF ja interferoni. Toistuva altistuminen johtaa sietokyvyn kehittymiseen, mutta saattaa aiheuttaa kroonisen keuhkoputkentulehduksen ja johtaa keuhkojen toimintakyvyn heikkenemiseen (Heederik ja Douwes 1997). Puuvillapölyn endotoksiineille altistuneilla henkilöillä keuhkojen toimintakykyä kuvaavissa parametreissä (FEV1% ja FVC%) on havaittu vuotuista laskua enemmän kuin 20 savuketta päivässä polttaneilla henkilöillä (Sigsgaard 1992).

Suurimmaksi haitattomaksi endotoksiinipitoisuudeksi on arvioitu eri tutkimuksissa 9 - 170 ng/m3. Alankomaissa on kahdeksan tunnin raja-arvoksi työpaikalla ehdotettu 4,5 ng /m3 (Heederik ja Douwes 1997). Työntekijöiden hengitystie- ja kuumeoireilu lisääntyy merkitsevästi biologisesti aktiivisen endotoksiinin pitoisuuden ylittäessä 25 ng/m3. Silmäoireet ja puristava tunne rinnassa ovat yleisiä pitoisuuden ollessa yli 150 ng/m3 (Laitinen 1999). Kansainvälisen työterveyskomission (International Commission on Occupational Health) Scientific Committee on Organic Dust suosittelee seuraavia ohjearvoja (Rylander 1997):

- toksinen pneumoniitti 200 ng/m3
- tulehdus hengitysteissä 10 ng/m3
- systeemiset vaikutukset 100 ng/m3

Glukaanit, erityisesti (1à3)-β-D-glukaani, ja peptidiglykaanit lisäävät hengitysteiden tulehduksen riskiä. (1à3)-β-D-glukaani ärsyttää retikuloendoteliaalista systeemiä ja aikaansaa useita biologisia vaikutuksia lähinnä makrofaagien aktivaation seurauksena. Seurauksena on 3-7 päivää altistumisen jälkeen ilmeneviä viivästyneitä vaikutuksia, ja solujen herkistyminen on mahdollista (Lacey ja Dutkiewicz 1994).

Bioaerosolien terveysvaikutuksia ja ehdotuksia ohjearvoiksi on kuvattu taulukossa 3.

Taulukko 3 . Eri lähteissä mainittuja biologisten tekijöiden ohje-arvoja, pitoisuussuosituksia sekä tietyistä pitoisuuksista aiheutuvia vaikutuksia.

Biologinen tekijä
Vaikutus Pitoisuus Viite
Sieni-itiöt
normaali sisäilman pitoisuus cfu/m3

-talvi 500 Lääkintöhallitus (1990)
-kesä 2500
hengityselinten oireet, ODTS pitkäaik. altistumisessa
106
Eduard ym. (1993)
allerginen alveoliitti pitkäaik. altistumisessa
108-109
Malmberg ym. (1988)

Homeet
cfu/m3
hengitysteiden tulehdus 105 Rylander (1994)

toksinen pneumoniitti 107

Bakteerit
cfu/m3
Kokonaisbakteerien ohje-arvosuositus 5000-
10 000 Malmros (1993)

Gram-negatiiviset
ohje-arvosuositus
1000
Malmros ym. (1992)
hengitysteiden tulehdus 1000 Rylander (1994)

toksinen pneumoniitti 105

Endotoksiinit
ng/m3
ehdotus 8 h ohje-arvoksi Alankomaissa 4,5 Heederik ja Douwes (1997)
hengitystie- ja kuumeoireilua 25 Laitinen (1999)
toksinen pneumoniitti 1000 Rylander (1994)
hengitysteiden tulehdus 10 Rylander (1997)

Orgaaninen pöly
mg/m3
HTP (8 h) HTP (15 min) 5
10 STM (1998)


Lähde:

Raportti:
Lohila, A., Hyvönen, S. ja Liesivuori, J. (2000): Jätehuoltoketjun terveys- ja ympäristövaarat: nykytila ja kehitystarpeet, 98 s. + liitteet, Työterveyslaitos, Kuopio.
Sivut 25-31: Biologiset haittatekijät

Viemärit oli vielä -60 luvulla asbestia. Lattian muovimattojen alapinta asbestia. Remontin saa tehdä vain firma jolla on asbestityö oikeudet.
Olisin huolissani vain jos sisääntuleva korvausilma ei olisi puhdasta. Viemäreistä tulee ongelma jos korvausilmaa ei tule riittävästi (silloin vetää viemäreistä)