Otin opintovapaata kaksi kuukautta, opiskeluun liittyvää harjoittelua ja näyttötutkintoa varten. Olin kolme viikkoa harjoittelussa, näyttötutkinto piti pian alkaa, kun harjoittelu nyt keskeytettiin, ettei näyttö mene läpi. Mielestäni syy oli ihmissuhteissa, suututin tai loukkasin näytön vastaanottajaa. Rahallisesti tämä oli vaikea ratkaisu ja nyt aivan turhakin. Olen vain kotona nyt yli kuukauden ja mitä kerron töissä, kun suurin elkein sieltä lähdin? En pysty öisin nukkumaan, kun mietin asioita. Auttakaa, tuntuu että en jaksa. Tiedän, että tämä on vain pieni vaihe elämässä, mutta nyt se tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tunnen itseni täysin nollaksi. On ollut muutenkin vaikeaa ja nyt tämä vielä. Paljonko ihmisen täytyy jaksaa, tuntuu että minun mittani on täynnä. Jopa pieni lapsen lapsi sanoi, että miksi mummi puhut noin surullisesti? Mitä kerron kaikille? Häpeä on sanoin kuvaamatonta.
mistä voimaa
tuhka
3355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jälkiviisaus on jälkiviisautta, ei saisi koskaan polttaa siltoja takanaan! Mutta meidän iällä osataan jo virheetkin myöntää reilusti että näin tämän mummon sitten kävikin kun tohkeissaan lähti maailmaa valloittamaan :) Yritä uudelleen jos voit ? Keskustele murheistasi niin eiköhän se aukea se surujen muuri ilollekin . Lääkärit ainakin on vaitiolovelvollisiakin! Pärjää
"...näyttötutkinto piti pian alkaa, kun harjoittelu nyt keskeytettiin, ettei näyttö mene läpi."
Löytyykö tuohon harjoittelun keskeyttämiseen asialliset perusteet? Vai halusitko itse lopettaa?
En oikein ymmärrä, miksi sinun pitäisi suostuakaan moiseen, jos kyse tosiaan on vain henkilökemioista tms.
Mitä sinulle sanottiin perusteluiksi harjoiteetlun katkaisuun? Vaadi oikeuksiasi, älä suostu vääryyteen - jos sellaista on tapahtunut. Kuka olisi puolueeton ohjaajasi/näytönvalvojasi?
Perusteita kyllä löytyy, mutta sitä kuinka asiallisia tai tosia ne ovat, voidaan olla monta mieltä. Toivoin jotain toista näyttöpaikkaa, henkilökemioiden vuoksi. En voi tarkemmin selvittää asiaa tässä, sillä olen pieneltä paikkakunnalta, ”koko kylä puhuu kohta”. Tämä paikka meni, mutta yritän uudestaan muualle. Haen vain voimaa jaksaa eteenpäin, katsoa huomiseen luottaen, että elämä kantaa. Nyt yritän vain selvitä päivästä seuraavaan. Tämän tapaista sattuu varmasti usealle harjoittelijalle, uuteen työpaikkaan vaihtajalle, liian kiltille ihmiselle jne. Vanhat konkarit, työhönsä turtuneet ja väsyneet, tai muut purkavat helposti pahaa oloaan sijaisille ja muille, joilla ei ole turvaa, he ovat helpompia uhreja, kuin päivittäiset työkaverit. En halua yleistää, enkä sano, että olisin ollut vain ”viaton, valkoinen lammas”, mutta nyt on vain niin paha olla, että hain täältä apua.