kummien valinta

"MInä itse en välittäisi tätä morsianta ollenkaan lapseni kummiksi."

Siis SINUN lapsesi. Noinko on päässyt käymään. Tietääkö miehesi, että hän ei ole isä?

Meillä on päätetty, että kun siskoni seurustelee (reilun vuoden kestänyt seurustelu), niin emme laita häntä tulevalle lapsellemme kummiksi, vaan veljeni, joka on sinkku. Näin ei tule ainakaan sellaista tilannetta että joku pahoittaisi mielensä (siskoni/hänen siippansa, jos laittaisimme vain siskoni kummiksi) tai jos laittaisimme heidät kummeiksi yhdessä, ja ero tulisi, niin kellään ei olisi kivaa.

En tiedä mistä tulee moinen käsitys siitä, että pari olisi pyydettävä kokonaisuudessaan. Ei todellakaan.

Kummia ei todellakaan kannata valita "niin pitäisi tehdä" -mukaisesti, vaan niin kuinka itse asian tärkeäksi näkee.

Me pyysimme kummiksi siskoni, emme hänen vihittyä miestään, koska hän ei edes lasten kanssa viihdy ja se on hänen oikeutensa. Kannattaa myös ajatella muita kuin velvollisuuksia ja vailla mitään pohjaa laadittuja perinteitä.

Hei,
kummin valinta on monesti hankala paikka.
Itse olen nähnyt monta tapausta,joissa kummeiksi on valittu ihmisiä,joita on tuntenut vain hetken,tietyssä elämäntilanteessa.Sen seurauksena moni lapsi on jäänyt lopulta ilman kummi-suhdetta kun ystävyys syystä tai toisesta on loppunut. Se tietenkin puoltaa sukulaisen valintaa ;-) ovat ainakin yleensä pysyviä suhteita.
Meillä valittiin kummeiksi molempien hyvin pikäaikaiset ystävät,joiden kanssa kumpikin on taivaltanut läpi tyynen ja myrskyn. Näin tuskin on pelkoa,että lapsi jää ilman kummia myöhemmin.

Minä olen veljeni vauvan kummi, mutta sulhaseni elikkä kihlattuni ei ole. Meistä molemmista se on aivan luonnollista, koska veljeni ja hänen puolisonsa eivät tunne kihlattuani kovin hyvin eikä kihlattuni myöskään ole mikään suuri lasten ystävä. Myöskin minun oma kummitätini on äitini sisko mutta hänen miehensä ei ollut kummini - nyttemmin he ovatkin jo eronneet.

Kummeiksi ei mielestäni tarvitse valita koko pariskuntaa kohteliaisuuden vuoksi vaan se ihminen, joka on lapsen vanhemmille läheinen ja josta toivotaan läheistä myös lapselle.

Eihän sitä tiedä, meneekö kyseinen pariskunta koskaan naimisiin...tiedän monia tapauksia, joissa avopari on kummina ja piakkoin eronnut.
Kinkkisiä tilanteita silloin kun on perhejuhlista kysymys..

Ei tietenkään täydy "tottakai" pyytää veljen tyttöystävääkin. Ensinnäkin sellaisiakin pappeja on, jotka eivät hyväksy avoparia kummeiksi. Kun itse tulin kummiksi, niin meillä oli juuri tällainen pappi. Hän varmisti, että mieheni kanssa olimme aviopari, koska muuten hän ei olisi suostunut meitä kummeiksi nimeämään. Ja minusta tämä on ihan oikein, eikä lainkaan syrjivää. Kummiushan on KIRKON juttu loppujen lopuksi ja kirkko suosii avioliittoa ymmärrettävistä syistä.

Tietysti lapsen saa kastettua, vaikka joku pappi ei hyväksyisikään avoparia. Aina löytyy joku sellainen, jota asia ei haittaa. Papeissa on eroja.

Mutta palatakseni tuohon ongelmaasi. Minusta kaikkein parasta olisi varmaankin keskustella asiasta rehellisesti ja suoraan miehesi kanssa. Missään nimessä kummivalinnan ei pitäisi tuoda eripuraa vanhempien välille, vaan kummankin pitäisi pystyä hyväksymään valitut kummit. Jos siis sinulla on jotain "morsianta" vastaan, niin mielestäni ei kannata häntä kummiksi pyytää.

Kummiushan on vähän kuin kunniatehtävä, se ei ole OIKEUS.

On aivan hyväksyttyä pyytää kummiksi vain toista pariskunnan jäsentä. Ja muuten: vaikka avioliittokin voi päättyä eroon, niin silti kyllä kehottaisin suosimaan aviopareja tähän tehtävään, JOS siis pariskunta on suunnitelmissa pyytää. Avoliitto on käsittääkseni 5 x todennäköisemmin päättyvä eroon, näin kertovat tilastot. Ja tilanne on hiukan kiusallinen, jos hyvinkin vapaassa suhteessa elävä pariskunta otetaan kummeiksi ja sitten heidän suhteensa loppuukin hyvin pian. Kannattaa siis harkita.

Samasta syystä kehottaisin miettimään kaksi kertaa, ennen kuin pyytää kaveria kummiksi. Hyvä, monivuotinen ystävyys on jo toinen juttu, mutta satunnaisempi kaveruussuhde - ei hyvä. Siis MIKÄLI haluaa kummisuhteesta yhtään pysyvämmän.

Meillä vauvalle tuli kolme kummia. Mies halusi ehdottomasti veljensä kummiksi, kyllä minäkin hänet olisin halunnut, mutta että se avovaimo..(Suoraan sanottuna: vittu mikä ärsyttävä ämmä...)
No nyt he sitten ovat jo eronneet ja vauvan kastetodistuksessa kummittelee aivan vieras nimi lapselle.
Nyt lapsella on kylläkin tosi hyvät kummit. Olisi pitänyt pyytää vain näitä kahta kummeiksi, mutta ei kehdannut. Tai pyytää joku mukavampi kolmas kummi.

Itsestäni tulee piakkoin kummi, ja ko. tilanteessa asia on hoidettu näin: minä kummitätinä olen lapsen isän sisko ja taas kummisetä on lapsen äidin veli (varsin selkeän kuuloista :D). Lapsen vanhemmat halusivat että "sylikummit" ovat suvusta, ja sitten "pikkukummit" voivat olla kavereita. Vaikka lapsen äidin veli (tuleva kummisetä) elää avoliitossa tyttöystävänsä kanssa, ei ollut todellakaan selvää, että tyttöystävästä olisi tullut kummi, vaikka hän onkin lapsen vanhemmille melko läheinen henkilö. Mielestäni, jos et halua että lapsen kummiksi tulee henkilö, josta et niin välitä, voit ehdottaa, että lapsen toiseksi kummiksi tulee jokin sinun puolelta sukua/kaverisi tms. Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitäisi kummallakin olla mahdollisuus sanoa mielipiteensä niin, ettei toinen loukkaannu.

pitäisi pyytää morsiankin, jollette häntä kummiksi halua? Vai haluaako miehesi hänet kuitenkin kummiksi, mutta sinä et? Ei kummien ole mikään pakko olla pariskunta. Meidän suvussa ei taida montaakaan pariskuntakummia olla, vaan yleensä vaan toinen on esim. sen oman sukulaislapsensa kummi. Mun mies on veljensä lapsen kummi mutta minä en ole. Ei siinä mitään ihmeellistä oo.