vetämätön olo..

Minä juuri juttelin ystäväni kanssa vetämätömästä olosta. Ensi viikolla alkaa rv 35. Olen ollut kotona nyt kaksi viikkoa sairaslomalla, huomenna alkaa mammaloma.

Olen voinut oikein hyvin koko raskausajan. Alussa olin tolkuttoman väsynyt, mutta sitten puolessa välissä piristyin. Nyt olen ollut väsyneempi. Nukun vähän huonosti, sillä alkuyön tunnit hyppään vessassa useaan otteeseen. Aamulla vasta saan nukuttua kunnolla. Aluksi oikein stressasi, että mitään en saanut aikaiseksi, muuta kuin lounaan miehelleni.

Alan vasta innostumaan kaikenlaisesta tekemisestä illalla. Silloin teenkin sitten kaikenlaista. Joinakin iltoina saatan vain käydä kunnon lenkillä koiran kanssa ja löhötä. Tärkeimpänä olen kokoajan pitänyt sitä, että ulkoilen ja yritän syödä terveellisesti. Minusta kannattaa levätä jos siltä tuntuu, sillä varmasti kroppasi tietää mitä haluaa. Ulkoilu piristää ihmeesti, vaikka lähteminen on takkuista.

ja etenkin toista odottaessani..
Sit kaiken väsymyksen ja huonon olon lisäksi sai vielä tuntea huonoa omaatuntoa, kun ei jaksanu esikoisen kanssa tehdä yhtään mitään paitsi laittaa DVD:n pyörimään, et sai itse torkkua sohvalla.

Olin alkuraskaudesta ihan tajuttoman väsynyt mutta se meni ohi joskus siinä viikolla 13. Nyt tässä vk30 kieppeillä se tuli takas. Ja lisänä se tympeä olo. Mulla menee hermot kaikkeen ihan heti, ei vaan ole energiaa "hillitä" itseä. Suurinpiirtein kaiken ajan minä joko raivoan, itken tai nukun. Nukun varmaan valehtelematta semmoiset 14 tuntia vuorokaudessa ja sen päälle pitää vielä makoilla. Lenkille en voi lähteä kun häpyluu alkaa tykyttää niin kipeää, että tuntuu kuin räjähtäisin.

Mulla onneks mies on ymmärtäväinen. Mitään seksipainostuksia ei tule, välistä mulla tekis vähän mieli mutta on niin kipeenä ja väsynyt että pelottaa alottaa koko touhu, kun pitää kuitenkin jättää vain kesken. Muutenkin mies hellii ja koittaa välistä jaksaa jopa hieroa. Lohduttaa kun typerästi itken ilman syytä.

Ei vaan tahdo tuo miehen ymmärtäväisyys kuitenkaan tätä hyväksi kääntää. Häntä lukuunottamatta mulla ei juuri ole ystäviä täällä, tunnen itseni aika yksinäiseksi. Kärsin huonoa omaatuntoa kun en kykene enää menemään kouluun ja kurssit jää suorittamatta, ja se, että laskettuun aikaan on vielä melkein kaksi kuukautta tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Tuntuu, etten jaksa enää kahta viikkoakaan.

Tuleva lapsi on kyllä haluttu ja rakas, ja olen ollut muutama vuosi sitten masentunut, eikä tämä nyt ihan samanlaistakaan ole. Luulisin, että olo paranee kunhan tästä päästään "poksahtamaan". Jos nyt selviää järjissään sinne asti :/

Mm, tosiaan tuolla painolla voi olla merkitystä, itselle tullut 16kg ja onhan se helkkarin paljon raskampaa olla kun on itse paljon raskaampi! Loppuraskauden murehtiminen, väsyminen ja suorainen **tutus on kyllä ihan normaalia. Naisen tuleekin haluta "se pentu pois sisältä" ;). Lievittää synnytyspelkoja jne. Kannattaa tietysti tarkkailla, ettei oikeasti vajoa masennukseen jos paljon on sitä "mikään ei tunnu miltään" -fiilistä.

Voimat on aika loppu, kuuluu kyllä aivan varmasti asiaan.
Kroppa valmistautuu tulevaan ja pistää keräämään voimia vaikka väkisin; jos et saa yöllä levättyä niin tottakai se kostautuu päivisin flegmaattisena olona :)

Tosin välillä minulla on energiakohtauksia, mutta jos muutaman tunnin jaksaa touhuta paljon, niin se tietää kahden päivän zombiena makoilua sängyn pohjalla.
Päässä olisi virtaa ja ideoita touhuiluille, mutta kroppa hangoittelee vakavasti vastaan; koko ajan on olo kuin olisi suorittanut jotakin ylimaaallisen raskasta.
Joko tai siis. Ei välimalleja..

>>> Huolestuttaa vaan vähän, kun kuvittelin, että sitä olisi tosi innoissaan, onnellinen ja energinen sitten äitiyslomalla. Onko tää normaalia?

tullut vetämätön olo? Mä en ole ollut oikein kykeneväinen mihinkään koko raskauden ajan ja sama juttu jo neljännessä raskaudessa. Mutta aina se on ohi mennyt heti synnytyksen jälkeen, eli sitten pursun energiaa - toivottavasti tälläkin kerralla.

Mulla on kanssa välillä todella vetämätön olo. Välillä olen todella täynnä intoa ja naureskelen kaikille asioille. Sitten seuraavana päivänä saatan olla aivan poikki ja mikään ei tunnu kiinnostavan, ja koko ajan itkettäisikin...

Aamuöisin en ole nukkunut kunnolla enää pariin kuukauteen, käsissä on ollut niin pahoja hermosärkyjä. Pyörin ja pyörin vain sängyssä.

Seksielämä meillä on hiukan rauhoittunut. Ennen raskautta ja alku- ja keskiraskaudessa me harrastettiin seksiä useita kertoja viikossa, nyt se on jäänyt noin yhteen kertaan viikossa. Mua toisaalta kiinnostaa seksi todella paljon, mutta sitten jotenkin vain on sellainen olo, ettei kuitenkaan itse "akti" meinaa kiinnostaa. Usein, kun alamme esileikin tms, niin vauva alkaa liikkua masussa ja se vie huomion.

Paino minulla ei ole noussut kuin noin 6kg. Olenkin jaksanut ihan mukasvasti lenkkeillä ja mm. polkea kuntopyörää. Liikuntaa tuntuu kyllä piristävän minua.

Odotan tosi kovasti, että olisi jo muutama viikko mennyt ja vauva olisi jo syntynyt. Jos sitten olisi taas energiataso vähän paremmin kohdallaan...!! :)

Olen ymmärtänyt, että naisen elimistö erittää etenkin loppuraskaudessa hormonia, joka saa naisen rauhoittumaan. Että sitä tämä kai sitten on.

saa kaapista,koko päivän olen sitä pohtinut. Lähdin ulos kävelemään, mutta käännyin takaisin, kun ei huvittanut. Mikään ei yksinkertaisesti huvita. Ajattelin, että miten voin ensi syksyyn olla kotona? Kuolen tänne.