Lapsi ei halua palata kotilomalta sijoituspaikkaansa vaan saa "hepulin" niin että joudutaan kietomaan mattoon. Rauhoittuu hieman mutta ei vieläkään suostu lähtemään. Hakija soittaa virka-apua paikalle. Poliisit tulee ja vievät lapsen koppiautolla sijoituspaikkaan takaisin. Lapsi on alle kuulemisiän, eli alle 12 ja on asperger-epäily. Huostaanoton syynä: koulunkäynnin vaikeudet.
Kysymykseni:
Mikä on tässä tapauksessa oikea tapa toimia?
Olisiko tilanteelle voinut tehdä muuta kuin viedä lapsi poliisien voimin?
Mitä teille on annettu ohjeeksi tälläisissä tilanteissa?
Kiitos etukäteen vastauksista.
Kysymykseni:
Mikä on tässä tapauksessa oikea tapa toimia?
Olisiko tilanteelle voinut tehdä muuta kuin viedä lapsi poliisien voimin?
Mitä teille on annettu ohjeeksi tälläisissä tilanteissa?
Kiitos etukäteen vastauksista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Poliisia tarvita. Aikaa ja kesken olevan asian sietämistä enemmänkin.
Lapsi ei siis halua palata lomalta sijoituspaikkaan, ihmekö tuo. Niinhän se useimmiten menee.
Sanoisin pitkällä lastensuojelun laitos kokemuksella, että aikuiset on ylireagoineet tilanteessa aika törkeästi. Ei alle 12-vuotiaan asioihin kuulu sekoittaa poliisia. En saanut kirjoituksestasi selville kuka sen pikkuisen kääri mattoon tai kuka ne poliisit sinne kutsui, ja miten ihmeessä sorruttiin vielä siihen, että perille toimittajina on virkavalta??
Joku vastuu täytyy asiassa olla myös sijoituspaikalla, olisi suositeltavaa, että he hoitaisivat sen minkä ovat ottaneet hoitaakseen, eli alle 12-vuotiaan lapsen!
Olisiko se ollut niin kamalaa, jos asian ratkaisemiseksi olisi vaikka nukuttu yön yli ja motivoitu ja autettu lasta itse tekemään päätös paluusta. Me teemme näin 17-vuotiaiden psykopaattien kanssa hyvällä menestyksellä! Harva sen kuitenkin osaa ja tämä tapaus kertoo hyvin paljon maamme sijaishuollon luokattomasta tilasta!
Vastaus kysymykseesi: Olisi voinut ja ehdottomasti pitänyt tehdä muuten kuin poliisin voimin!!
Jos olet lapsen isä/äiti/sukulainen, tekisin asista lastensuojeluilmoituksen (paradoksaalista eikö vain?) ja kantelun lääninhallitukseen!!
Alle 12-vuotiasta oireilevaa lasta ei voi kohdella noin, hän tarvitsee hoivaa, kasvatusta ja huolenpitoa!! Kyseinen toimintamalli vain syö pohjaa turvallisuudelta ja luottamukseslta!!
Sitä ei tarjoa poliisi, eikä ilmeisesti ko. tapauksen sijaishuoltopaikka!!
huostaanotetuille ja sijoitetuille lapsille oma
YK -tarkkailija seuraamaan tätä
virallista ja todella törkeästi toimivaa lastensuojeluviranomaisten touhua.
paradoksaalista on juuri se että lastensuojeluviranomaisten tekemästä työstä
(sijaishuoltohan on myös osa tätä)
pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus!
kenelle?
kuka valvoo lastensuojeluviranomaista
ja kuka tekee kiireellisen huostaanoton ja -päätöksen lapsesta taikka nuoresta
joka on huostaanotettuna
lastensuojelutoimenpiteiden tarpeessa?
peloissaan, kun ei saa olla kotonaan. Onko näin että sairaat lapset huostaan otetaan?
Eikö lapsi tarvitsisi pikemmin apua ja tukea omaan kotiinsa?
Minusta tämä kuulostaa vain pahaiselta lapsikaupalta jossa väärälle perheelle maksetaan lapsen hoidosta kun voitaisiin järjestää tukitoimia oikeille vanhemmille. Tässä ei ole mitään tekemistä lapsen parhaan kanssa.
tehdään lastensuojeluviranomaisille! Sanoinhan, että asia on paradoksaalinen. Valituksen/kantelun lapsen kohtelusta voi/pitää tehdä myös lääninhallitukseen!
Pitkällä kokemuksella en pitäisi lastensuojeluviranomaisia syypäinä kaikkeen, vaan yleisesti ottaen viimeisen 4-5 vuoden aikana käsistä lähtenyttä sijaishuoltopaikkojen moninkertaistumista!
Näen koko ajan esimerkkejä lapsista ja nuorista, jotka on sijoitettu ammattitaidottomasti ja heistä tulee laitosten,perhekotien ja nuorisokotien ulostamia kiertolaisia. Jokaisen taustalla on määräävänä tekijänä ammattitaidoton sijoituspaikka. Toiset ovat vannoneet "kovuuden" nimeen ja toiset ovat ostaneet nuorelle kotiteatterin, kun hän on ollut viikon kunnolla???
Hoivan, huolenpidon ja normien (käytän ilmaisua kuri- sanan sijasta) käyttöönoton opettelu vaatii erittäin vaikeidenkin nuorten kanssa ihan jotain muuta kuin toinen toistaan kovempia rangaistuksia!! Se vaatii ammattitaitoa, jota tällä hetkellä löytyy n. 20 % sijaishuoltopaikoista! On säälittävää nähdä paikkoja joissa luullaan, että osataan!!
Kovat rangaistukset laitoksissa tms. kertoo henkilökohtaisien tunteiden mukaantulosta! Ilmassa leijuu kostomentaliteetti, kun koetaan oireilevan nuoren pettäneen henkilökohtaisesti! Kyseinen tapaus viittaa toiminnallisesti aikuisten turhautumiseen ja henkilökohtaisen "nyt näytetään sille pennulle" mentaliteettiin.
Kova rangaistus on eri asia kuin asiaan puuttuminen. Joskus nuori todella tarvitsee rangaistuksen, mutta senkin on oltava rakentava, ei tuhoava ja katkeroittava!!
Aloittaja: Mitä aiotte tehdä?? Kirjoita tänne, katsotaan voinko oikeasti auttaa? Tarvitsen todellisen tapahtumakulun selville, kuka teki ja mitä??
kokenut äiti.
Lapseni (silloin 8-v) käytös- ja sosiaalisten ongelmien takia olin yrittänyt hakea lapselle apua vuosien ajan. Kun vihdoin sain lapsen psykiatrian osastolle tutkimuksiin, huokaisin helpotuksesta - kunnes alettiin puhua huostaanotosta. Pyysin sairaalajakson aikana lähetettä neurologiseen arvioon, mutta sitä ei pidetty tärkeänä.
Ja niin lapsi otettiin 2-vuotiseen intensiivihoitoon lastenkodin psykiatriselle osastolle. Se olikin sitten sellaista psykiatrista hoitoa, että sain onneksi taisteltua lapsen sieltä ulos jo 3,5 kk:n kuluttua. Myöhemmin hänellä varmistui Aspergerin-oireyhtymä ja tutkimuksissa tuli ilmi mm, että kovan stressin alaisena lapsi ei ymmärrä hänelle suusanallisesti annettuja ohjeita.
Lastenkodissa lapsi pelkäsi hysteerisesti omahoitajaa, eikä siis edes ymmärtänyt aina mitä häneltä haluttiin, mutta hoitaja tehosti käskyjä pahoinpitelemällä lasta.
Mielestäni tuossa aloittajan tapauksessa on kyse sellaisesta tapauksesta kuten meillä, että huostaanottoa ei olisi pitänyt ikinä tehdäkään!
Lapsi on huostaanotettu psykiatrian puolelta ja vaikka lääkäri on todennut lapsen Asperger-piirteiseksi, hänen neurologiseen tutkimukseen pääsyään rajoitetaan nyt ja väitetään, että pojan pitää ensin "rauhoittua" huostaanotettuna ja vasta vuoden kuluttua tutkimuksiin.
Tuo on törkeän väärin lasta kohtaan!
AS-oireisiin tehoavaa kuntoutusta on olemassa, mutta lapsi ei pääse niihin, ennen kuin neurologiset tutkimukset on tehty ja hänellä on dg.
Miten siis saada lapsi tutkimuksiin nyt, kun huostaanotto on olemassa, psykodynaamisen koulukunnan psykiatri ei pidä tärkeänä lapselle oikean diagnoosin saamista ja sossu toimii vain lääkäreiden hyppyheikkinä, kuten tavallista?
kotiin jo 3,5 kk:n jälkeen siksi, että meillä oli harvinaisen inhimilliset sossut ja olin pitänyt heidät koko ajan ajantasalla lastenkodin tapahtumista.
Kun viimein rohkenin tehdä sen liikkeen, että en palauttanut lasta enää kotilomalta laitokseen, vaan vein hänet Lastenklinikan psykiatriseen päivystykseen, josta meille kirjoitettiin pari päivää kotilomaa tilanteen selvittelyn ajaksi. Se oli sunnuntai-ilta ja heti seuraavana aamuna soitin sossuille, että lapsi on kotona.
He tiesivät jo, että lastenkodin lääkäri oli myöntänyt hoitovirheen tapahtuneen lapseni kohdalla, eikä tilanne muuttunut siitä huolimatta parempaan suuntaan. Laitoksen käytännöt olivat yli kaiken tämän maan muun lainsäädännön. Ja saimme sossuilta luvan jäädä kotiin, vaikka laitos yritti uhkailla minuakin, mitä hirveyksiä sen jälkeen tapahtuu.
Lapsi on kuitenkin ollut kotona siitä päivästä asti ja alkaa saamaan AS-kuntoutusta ensi vuoden alusta alkaen, kotoa käsin käytynä.
Meillä siis tilantene ratkaisi se, että en yksinkertaisesti enää vienyt lasta sinne, vaan vein lääkäripäivystykseen. Osaatko sanoa asioiden tässä valossa mitään, mikä olisi viisainta aloittajan tilanteessa?
Tässä tarkka kuvaus sunnuntaista ja kerron myös edellisestä kerrasta sekä juuri olleesta huoltosuunnitelmasta.
Ensiksi kerron tämän: Olen saanut soskusta, omalta virkailijalta sanomista kun kirjoitan nettiin... Mutta mitään eivät voi, vaikka tunnistavatkin minut, mutta en ole koskaan kertonut missä kyseinen perhekoti sijaitsee tai heidän nimiään. Itse olen kirjoittanut keväästä asti nimimerkillä: toniak.
Poika oli viikon lomalla kotona, sain soiton että tullaan hakemaan 30min aikaisemmin. Olin juuri leikkaamassa pojan hiuksia (ei suostu menemään parturiin). Pk:n "isä" tuli paikalle ja poika sulkeutui vessaan, mutta sain pojan pois sieltä. Yritin kyllä kovasti kertoa, että seuraavana päivänä nähdään neuvottelussa ja myös isä tulee paikalle. Poika ei vaan suostunut lähtemään. Jouduin vetämään pojan pois sohvan alta, nostin pystyyn jolloin pk:n "isä" tuli viereen ja poika sai hepulin jolloin "isä" käski hakea maton. Hain pienen ja levitin lattialle jolloin "isä" käski pojan mennä siihen makaamaan, poika meni jolloin "isä" kietoi sen tiukasti kiinni ja piti ranteista ja jaloista kiinni ettei päässyt rimpuilemaan. Itse olin vieressä ja rauhoittelin poikaa ja silittelin jolloin hän rauhoittui. Tässä vaiheessa "isä" sanoi, että soittaa poliisit paikalle jos ei suostu lähtemään. Poika hokee ettei halua lähteä. "isä" soitti 112:seen ja pyysi poliisit paikalle. Otin pojan matosta pois syliini. Kun poliisit tulivat istuimme eteisen lattialla ja vastaus oli sama: en lähde. Tällöin poliisit ottivat käsistä kiinni ja kantoivat "kaappiautoon" ja laittoivat pojan taakse. Toinen poliisi meni myös.
Tämä oli toinen kerta kuin poika vietiin väkisin kotilomalta. Edellinen kerta oli hieman rajumpi. wc:n ovi irrotettiin saranoilta ja poika kannettiin matossa autoon pk:n "isän" ja "äidin" voimin seurauksellä että autossa "isä" otti niskasta kiinni ja nenä kolahti polviin ja verta alkoi valua. Sain as.ajajani avustuksella poikani lääkäriin tarkastukseen, poskessa naarmu, ei muuta näkyvää. Silloin kylläkin äitini teki poliisille ilmoituksen lapsen pahoinpitelystä,(suojeli minua, etteivät pääse syyttämään/käymään kimppuun...) mutta siitä tuli syyttäjättämispäätös. Sosiaalin lausunnon mukaan mattoon kietominen on sallittua ja että sitä käytetään yleisesti. Tarkempi tarina löytyy biopuolelta.
Maanantaina oli pk:lla neuvottelu missä sos.virkailija totesi että tilanteissa jos poika ei lähde/palaa on soitettava poliisit, että menee lakien mukaan. Eli tehtävä virka-apupyyntö. Palaverissa oli myös sairaanhoitaja koska olin ilmoittanut sairaalalle että poika oli kertonut minulle ettei jaksa enään ja haluaa kuolla. Olemme keväästä asti odotettu pääsyä as-tutkimuksiin. Sairaanhoitaja sanoi että n. vuosi menee ennenkuin pääsee, tilanteen pitää rauhoittua.
Vaikeinta tässä on se että minulla on lisäksi vielä 3 muutakin lasta kotona ja yhdellä on ADHD dg. Pelkäsin sitä että jos olisin pistänyt hanttiin niin olisinko ehkä löytänyt itseni putkasta ja minne nuoremmat lapset olisivat joutuneet.
Mitä ilmoitukseen tulee, niin ainakaan oma virkailijani ei ota sitä vakavasti vaan toteaa sen olevan normaali käytäntö.
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.
Odotan vastauksia ja kiitos etukäteen.
9 vuotias ja otettu huostaan kouluvaikeuksien vuoksi sekä hänellä on AS -epäily.
Pojalle on tehty lähete keskussairaalaan tutkimuksiin.
Lainaus kirjoituksestasi:
"Sairaanhoitaja sanoi että n. vuosi menee ennenkuin pääsee, tilanteen pitää rauhoittua".
Kyllä vain, tilanteen pitää rauhoittua! Ennenkaikkea aikuisten.
Haluan korostaa, että olen vain ja ainoastaan näiden kirjoitusten varassa, mutta........
Tällä menolla poikaparkasi ei pääse rauhoittumaan ja tutkimukset lykkääntyvät ja lykkääntyvät!
Voi jestas, ovia saranoiltaan, 11-vuotiasta mattokääreeseen ja niskaperseotteita ja pahoinpitelyä???
Työskentelen laitoksessa jossa on oikeasti "hulluja" ja ikäjakauma on n. 15-17 vuotta. Heidänkään kanssa ei tarvita mattoa!? Heidän kanssaan tarvitaan AMMATTITAITOA!!!
Tiedän, että tässä maassa kuitenkin aidosti vielä luullaan ko. tapahtuman hoidossa käytettyjä toimenpiteitä ammattitoiminnaksi.
Sosiaalityöntekijä oli oikeassa, että on soitettava poliisit, että menee lakien mukaan(soveliasta kuitenkin vasta ns. nuorisorikollisten kanssa, ikä n. 14- ylöspäin)! Miksi niin ei kuitenkaan mennyt ensimmäisellä kerralla, jolloin poika vielä "isän" toimesta pahoinpideltiin??
Teeppä näin: Tee se lastensuojeluilmoitus, molemmista kerroista, varsinkin ensimmäisestä wc:n "saranapuolitapauksesta"!
On aivan sama, ottaako ko. sosiaalityöntekijä tms. asiaa tosissaan, mutta kirjattava se on!
Tee kantelu poikasi kohtelusta lääninhallitukseen!
Tee kantelu poikasi kohtelusta eduskunnan oikeusasiamiehelle! (Tämä kenties lh:takin tärkeämpi)
Ratkaisuehdotus: Poikasi voinee odottaa kotona tutkimuksiin pääsyä, en ole todennut näiden kirjoitusten perusteella vanhemmuudessasi niin kovia puutteita, että se sen perusteella estyisi. Kunta voi järjestää sinulle pari kertaa viikossa mm. kotiapua ja lapsesi voinee käydä koulua odotusajan kotona?? eihän se koulu vuodessa mihinkään karkaa, kun nyt on kyse kuitenkin loppuelämää viitoittavista tapahtumista!
Muista maltti!!
Missähän päin Suomea tapahtuu tämmöisiä tolkuttomuuksia? 11-vuotias mattoon käärittynä ja poliisien retuuttamana??
Tästä aikuisten rauhoittumisesta.
Me isän kanssa olemme olleet rauhallisia, emme kertaakaan ole riidelleet pojan aikan, saati että olisimme kertoneet hänelle tästä "tappelusta" mitä tapahtuu eri viranomaisten kanssa. Pk:n "isä" on kylläkin 3X riidellyt meidän kanssa: Ensimmäisen kerran haukkui minut terv.aseman odotus aulassa, koska oli tullut käsky "ylempää" että poika on tuotava lääkäriin tarkastukseen kun sitä vaadin, oli tämän ensimmäisen pakkoviennin jälkeen. (tällöinkin oma sos.virkailija käski minun perua ajan, onneksi as.ajajani puuttui ja soitti sos.pomolle) Toinen kerta sain huudot koska äitini teki sen rikosilmoituksen, mutta sitä he eivät usko, se oli heidän mielestään minä. Kolmas kerta, isä sai saman huudon siitä poliisi-ilmoituksesta. Jokaisella kerralla poikani oli vieressä ja kuuli kaiken.
Tästä poliisiasiasta vielä että siitä muuten tuli 2X syyttäjättämispäätös. Ensimmäisellä kerralla minua ei edes kuultu. Silloin vaadin että juttu tutkitaan uudelleen ja että minua on myös kuultava koska tämä tapahtui asunnossani.
(poika on muuten 10-v)
Mitä kouluun tulee, ei vieläkään pysty olemaan siellä kuin ma: vapaa, ti 9-12, ke 9-14, to 9-12 ja pe 9-12. Sain muuten kuulla jälkikäteen että poika on haettu koulusta kerran poliisien voimin koska ei suostunut palaamaan pk:lle. Se mikä tässä on koulun osalta outoa on: edellisessä koulussa ei ollut raivarieta kuin parikertaa kahden vuoden aikana. Siellä ope oli ihana, antoi olla välillä omissa oloissa eikä pakottanut mihinkään, näin säilyi luokan työrauha ja poika jaksoi paremmin.
Ja mitä kotioloihin tulee, ainoa mistä on sanottu: vauhdikasta ja äänekästä. Edellinen sos.virkailijani, vaihtui vuoden vaihteessa kun vaihtoi työpaikkaa, kehui kuinka olin laittanut pojalle oman huoneen missä sai rauhoittua jos sisarrukset innostuu pitämään meteliä. Ja hän oli ainoa joka kirjasi papereihin: pojat erityislapsia. Hän oli myös ainoa joka oli kanssamme samaa mieltä että tutkimuksiin pitää päästä ensiksi, oli kyllä puhetta sijoituksesta, mutta ei pitänyt sitä tarpeellisena. Työntekijä vaihtui ja huosta tehtiin "kiireellisenä" vaikka poika olikin vielä viikon kotona päiväyksen jälkeen.
Tämä kaikki tapahtuu Hollolassa.
Tulee sanomista jälleen, mutta ei haittaa. Se on nyt varmistettu että minulla on oikeus kirjoittaa "nettiin", kunhan en herjaa ketään yms. Minua meinaan kiellettiin kirjoittamasta, pk:n väki voi nostaa kunnianloukkaussyytteen, totesi sos.virkailija.
Minulla oli avohuollontukitoimena kotipalvelu ja työntekijä joka kävi juttelemassa, mutta nekin lopetettiin, poika huostassa, en tarvitse...
Olen saanut siitä kehuja kuinka rauhallinen olen, en riitele lapsen aikana, mutta pitävät huonona kun en anna periksi, miksi antaisin kun tiedän olevani oikeassa. Olen ollut oikeassa jo 7v. Silloin sain ensimmäisen paperin jossa kerrottiin pojan käytöksestä päiväkodissa ja sitä ei noteerattu muuten kuin kävimme perheneuvolassa pari kertaa... Siinä se. Mikään ei ole muuttunut näiden vuosien aikana. Paniikki/raivokohtaukset tietysti rajumpia kun ikää on tullut lisää, mutta kotona näitä on ollut vain n. kerran kuussa. Tiukasti sylissä pitäen ja rauhallisesti puhuen on auttanut. Mutta jos olemme suuressa joukossa/tilaisuudessa on lähdettävä pois ja nopeasti kun paniikki iskee.
Minusta vielä: Olen kieltämättä kova ääninen ja on välillä huudettava jos meinaa saada äänensä kuulumaan, kotona.
Toivottavasti kirjoituksestani saa jotain tolkkua.
T: toniak
edelleen kaikkesi, eli lääninhallitukseen ja eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelut, kiireesti. Pidä edelleen pää kylmänä, älä riitele (varmasti vaikeaa pitää tunteet kurissa), ole asiallinen.
Voimia teille!!
puolella ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsi on saatava neurologisiin tutkimuksiin, sitä kautta hänelle voidaan saada kuntoutusta ja oikeaa tukea myös kouluun. Tutkimuksiin pääsyn perustelut ovat todennäköisessä geeniperimässä, koska yhdellä sisarella on adhd ja lisäksi joku lääkäri on todennut tällä lapsella as-piirteet.
Mistä lapsen pitäisi huostaanotossa rauhoittua?
As-lapselle on vanhemmista erottaminen vielä suurempi järkytys kuin joillekin muille, joten koko sijoitus ei mitenkään edesauta lapsen rauhoittumista mistään.
Huostaanotto on saatava puretuksi, ei kouluvaikeudet riitä huostaanottoperusteeksi. Sen jälkeen on vaihdettava hoitavaa lääkäriä ja se käy parhaiten niin, että lapsi viedään yksityisen lääkäriaseman tutkimuksiin.
Bio-puolella jo puhuttiin tuosta, että poliisien puuttuminen asiaan ei ole oikea tapa ikinä käsitellä pieniä lapsia, vaikka sitä on paljon huostaanotoissa suosittukin. Sirpa Taskinen painotti tämän talven sossujen koulutustilaisuudessa, että noin ei pidä menetellä ja tulihan siellä monia muitakin esimerkkejä, joita bio-vanhemmat ovat yrittäneet täälläkin kertoa, miten viranomaisten EI tulisi menetellä lapsen suhteen.
Lisää tietoja vaan sossuillekin oikeista menettelytavoista, sekä neurologisista oireyhtymistä. Sossuilla pitäisi olla sananvaltaa myös olla tottelematta lääkäreiden huostaanottopäätöksiä silloin, kun perheestä ei löydy huostaanottoperusteita. Esim. meidän kohdallamme kävi näin, mutta sossu päätyi tekemään ns. hoidollisen huostaanoton lääkäreiden kirjoittaman lähetteen takia.
Kuitenkin lapsi jäi ilman mitään hoitoa laitoksessa. Ja kotiutui paljon huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään.
Onkohan Pride-kouluttajat neuvoneet sijareita toimimaan tuolla tavoin vastaanpyristelevän lapsen kanssa.
Harvan taviskasvattajan oma mielikuvitus riittää noihin ratkaisuihin (matto avuksi).
Tässä tapauksessa ei ole kyse sijaisperheestä, vaan ammatillisesta perhekodista, jossa henkilökunnalla on oltava soveltuva koulutus, joka ei ole PRIDE.
Kuten nähdään, niin ei se koulutus ole aina se pelastus - eivätköhän monet meistä tavallisista sijaisvanhemmista ole sitä mieltä, että ihan oikein eivät asiat ole aloittajan tapauksessa menneet.
kertoili kesälläkin.
Eikös asiaan ole suuntaan tai toiseen ratkaisua vieläkään tullut?
Mikä taho sitten on vastuussa ammatillisten perhekotejen henkilökunnan koulutuksesta. Oli se koulutus mikä hyvänsä, niin sen hedelmiähän tuokin mattoonkääritty lapsi nauttii.
Missä menettely on opetettu. Kouluttaja esiin.
kaikki nämä tahot saavat yhteikunnalta rahansa sijoittujen lasten ja nuorten huoltoa ja hoivaa vastaan.
jos näiden em. tahojen hoito ja kasvatus keinot vaikuttavat vähintäänkin arveluttavilta tai epäilyttäviltä
lasten ja nuorten kannalta
on yhteiskunnalla oikeus ja velvollisuuskin
puuttua asiaan ja hyvin tiukastikin.
Mistä oppinsa ovat ammentaneet. Kyllä tuollaisesta toimepiteestä on pitänyt saada koulutus ja sen jälkeen palvelun ostajalta lupa käyttää oppejaan. Olen terveydenhuoltoalaa opiskellut ja tehnyt työkseni, eikä missään ole eteeni koskaan tullut että esimerkiksi agressiivinen dementoitunut vanhus käärittäisiin mattoon rauhoittumaan. Toisaalta nyt kun ajattelee, niin kätevä konstihan se on.
Itse ajattelen, että aika riskialtista on kääriä ketään mattoon, luulisi olevan niin paineinen tilanne kenelle tahansa ja varsinkin lapselle joka ei saa kotonaan asua, että jättää ikuiset vammat sydämeen. Vaikka vaikuttaisi sydämen toimintaan ja elinaika lyhenisi lapsella.
kaikkien suomen kuntien ja kaupunkien lastensuojeluviranomaisten ovien taakse ja ottaa firman eteisen ovimatto
ja alkaa käärimään näitä
lasten ja nuorten KÄÄRIJÖITÄ
itseään näihin ovimattoihin
ja kysellä sen käärimisen jälkeen
ett'ä miltä nyt tuntuu
mielellään nämä poliisit tietenkin voisivat vielä
istahtaa minuutin pari näiden sosiaalien mattokääröjen päälle
että olisi lastensuojeluviranomaisella
todellisempi tuntuma käärimisasiaan...............
Kirjoitin samanlaisen jutun bio-puolelle...
Sain tänään sähköpostiviestin henkilöltä joka työnsä puolesta tietää ja osaa neuvoa näistä asioista...
Perhekoti ei ole lastensuojelulaitos ja heillä ei ole oikeutta kääriä lasta mattoon. Laki kieltää sen. Kiinnipitotilanteissa ei saa käyttää apuvälineitä ja jokaisesta kiinnipito tapauksesta on tehtävä kirjallinen lausunto sosiaalilautakunnalle ja siitä on tultava kopio minulle.
Olin ensin vähän yllättynyt Iisakin neuvoista, kun hän käski tehdä last.suojeluilmoituksen, mutta nyt saatuani tarkempaa tietoa teemme sen 2x, li molemmista kerroista ja ystäväni auttaa minua siinä. (Olen huono kirjallisissa tehtävissä...) Jotain positiivista tälle viikolle. Ja parasta: oma sosiaalivirkailija ei voi/ei saa käsitellä niitä papereita...
"rupee se aurinko paistamaan tähänkin risukasaan..."
tk
Mukava kuulla että saat apua asiaa tuntevilta henkilöiltä.
(hox: perhekoti nimikkeellä oleva paikkakin voi olla laitos, se riippuu minkälaiset luvat on haettu/saatu lh:sta, ei kuitenkaan poista vastuun ja vallan käytön idiotismia ko. tapauksessa)
ilmoittele täällä miten menee.
Voimia!
Katso kohta "Kiinnipitäminen (LSL 31 c §)":
http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;63;375;114584;114586;115408