Sorry vain, mutta alkaa nämä kirjoitukset tällä palstalla kyllästyttää. Viikkotolkulla on puitu mitä kenenkin lihavan ostoskärryistä löytyy, kuinka helppoa on laihtuminen, että vain itsekuria peliin, niin kaikki onnistuu.
Näille kirjoittajille sanoisin, että ensinnäkään te ette tiedä siellä kaupassa ostoksiaan tekevistä ihmisistä yhtään mitään. Millä perusteella pystytte tekemään johtopäätöksiä kenen suuhun ne ostokset menevät? Vai onko teidän kirjoittelut pelkkää provoa?
Sitten näistä "laihdutusvinkeistä", joita yleensä tulee normaalipainoisilta ihmisiltä, haluaisin kysyä mitä te tiedätte lihavuudesta, lihavana olemisesta tai lihavan laihduttamisesta? Te tarjoatte naurettavia vinkejä, esim. ottakaa itseänne niskasta kiinni ja vähän itesukuria mukaan, mutta asia ei ole aivan niin yksiselitteinen.
Eikö teillä itsellänne ole mitään "korjattavaa" elämässänne, että on pakko tunkea tälle palstalle provoilemaan ja piruilemaan? Sitä paitsi Suomessa on niin paljon ylipainoisia ihmisiä, että varmaan jokaisen tuttavapiiristä löytyy ainakin yksi sellainen henkilö. Onko hän mahdollisesti jotenkin erilainen kuin toiset? Tyhmä loisija, joka vain makaa ja mäsyttää koko ajan vai onko hän samanlainen kuin muutkin ihmiset?
Ruumiinkuva ja se millainen ihminen on, ovat kaksi eri asiaa. Miten se on niin vaikea takoa teidän kalloihinne? Eli ketkäs täällä oikein ovat tyhmiä?
Ja mistä te tiedätte, ettei se lihava tuttu tai joku kaupassa ole aloittanut uutta elämäntapaa ja pudottaa kilojaan hiljalleen? Se mikä hitaasti putoaa, pysyy myös varmemmin poissa. Miten te voitte vetää noin törkeitä päätelmiä ventovieraista ihmisistä? Ja mitä hittoa te kuvittelette itse olevanne?
Eiköhän teidänkin olisi jo aika pudota sieltä korkeuksista maanpinaalle meidän muiden tavallisten tallajien joukkoon. Sitä paitsi luulen, että teillä pettää rohkeus ennen kuin päin pläsiä sanotte kenellekään yhtään mitään lihavuudesta ja tyhmyydestä ja menette jakelemaan idioottimaisia neuvojanne. Tämä palsta toimii teille jonkunlaisena purkautumistietenä. En tiedä mitä frustraatiota yritätte sillä purkaa, mutta lopettakaa jo. Kaikki varmaan osavaavat "neuvonne" ja "kommenttinne" jo ulkoa.
Eikä tarvitse kirjoittaa, että älä lue tätä palstaa, jos niin ottaa aivoon. Luen juuri sitä palstaa mitä huvittaa. Kirjoittakaa mitä lystäätte, mutta vaihtakaa jo aihetta, varsinkin jos niiiin "älykkäitä" olette.
Näille kirjoittajille sanoisin, että ensinnäkään te ette tiedä siellä kaupassa ostoksiaan tekevistä ihmisistä yhtään mitään. Millä perusteella pystytte tekemään johtopäätöksiä kenen suuhun ne ostokset menevät? Vai onko teidän kirjoittelut pelkkää provoa?
Sitten näistä "laihdutusvinkeistä", joita yleensä tulee normaalipainoisilta ihmisiltä, haluaisin kysyä mitä te tiedätte lihavuudesta, lihavana olemisesta tai lihavan laihduttamisesta? Te tarjoatte naurettavia vinkejä, esim. ottakaa itseänne niskasta kiinni ja vähän itesukuria mukaan, mutta asia ei ole aivan niin yksiselitteinen.
Eikö teillä itsellänne ole mitään "korjattavaa" elämässänne, että on pakko tunkea tälle palstalle provoilemaan ja piruilemaan? Sitä paitsi Suomessa on niin paljon ylipainoisia ihmisiä, että varmaan jokaisen tuttavapiiristä löytyy ainakin yksi sellainen henkilö. Onko hän mahdollisesti jotenkin erilainen kuin toiset? Tyhmä loisija, joka vain makaa ja mäsyttää koko ajan vai onko hän samanlainen kuin muutkin ihmiset?
Ruumiinkuva ja se millainen ihminen on, ovat kaksi eri asiaa. Miten se on niin vaikea takoa teidän kalloihinne? Eli ketkäs täällä oikein ovat tyhmiä?
Ja mistä te tiedätte, ettei se lihava tuttu tai joku kaupassa ole aloittanut uutta elämäntapaa ja pudottaa kilojaan hiljalleen? Se mikä hitaasti putoaa, pysyy myös varmemmin poissa. Miten te voitte vetää noin törkeitä päätelmiä ventovieraista ihmisistä? Ja mitä hittoa te kuvittelette itse olevanne?
Eiköhän teidänkin olisi jo aika pudota sieltä korkeuksista maanpinaalle meidän muiden tavallisten tallajien joukkoon. Sitä paitsi luulen, että teillä pettää rohkeus ennen kuin päin pläsiä sanotte kenellekään yhtään mitään lihavuudesta ja tyhmyydestä ja menette jakelemaan idioottimaisia neuvojanne. Tämä palsta toimii teille jonkunlaisena purkautumistietenä. En tiedä mitä frustraatiota yritätte sillä purkaa, mutta lopettakaa jo. Kaikki varmaan osavaavat "neuvonne" ja "kommenttinne" jo ulkoa.
Eikä tarvitse kirjoittaa, että älä lue tätä palstaa, jos niin ottaa aivoon. Luen juuri sitä palstaa mitä huvittaa. Kirjoittakaa mitä lystäätte, mutta vaihtakaa jo aihetta, varsinkin jos niiiin "älykkäitä" olette.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Olen myös jaellut täällä sellaisia neuvoja, jotka ovat auttaneet minua. Haluaisin kuitenkin kuulla, mikä sinun mielestäsi auttaa laihtumiseen. Laihduttamisen peruspilarit ovat minun mielestäni 1)hyvä itsekuri ja motivaatio 2)kohtuullisuus ja realistisuus. Mitä mielestäsi voi tehdä tilanteessa, jossa henkilöltä puuttuu tällaiset ominaisuudet, mutta hän haluaisi kuitenkin laihtua?
Täytyisi kuitenkin tajuta, että vaikka kaikki onkin todella vaikeaa, niin kukaan muu ei voi tehdä työtä laihduttajan puolesta. Se, että jumittuu valittamaan tilanteestaan, ei auta. Tuollainen tilanne saattaa kestää jopa koko elämän. Kuinka siis löytää oikeanlainen motivaatio, jos vaakalaudalla on oma terveys?
Laihtumiseen eivät auta "kuurit". Ne alkavat ja loppuvat, ovat usein jotain ihmedieettejä, joilla luvataan suuria pudotusmääriä pienessä ajassa. Kun tällainen kuuri loppuu, seurauksena on palaamien takaisin vanhoihin ruokailutottumuksiin ja paino nousee taas. Mitä useammin näitä pikadieettejä noudattaa, sitä enemmän lihoo, loppujen lopuksi. Ai mistäkö näin päättelen? Siitä, että on tullut kokeiltua monia em. dieettejä.
Mielestäni kunnollinen painonpudotus tähtää loppuelämän elämäntapamuutoksiin. Se on hidasta ja kilot tippuvat hitaasti ja siinä varmaan yksi syy miksi ne usein lopahtavat kesken. Kuitenkin se mikä hitaasti putoaa, myös pysyy poissa. Ei voi kuvitella, että oltuaan vuosikausia lihava, on joku ihme konsti, jolla lyhyessä ajassa pääsee normaalipainoon. Se on vain itsensä pettämistä. Eikä noilla pikakuureilla opi mitään, sillä uudet elämäntavat syömisessä tarvitsevat aikaa, samalla tavalla kuin aikanaan esim. lukemaan oppiminen. Se on siis opiskelua sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tuosta itsekurista sen verran, että lainaan tähän Yliopiston apteekin "Ongelmana ruoka"-kirjoituksesta pätkän: "Useimpien laihdutuskuurien epäonnistuminen ei johdu laihduttajan itsekurin puutteesta, vaan siitä että kuuri ei ole tehokas. Onnistuneen laihdutuskuurin perustana on laihduttajan positiivinen asenne itseensä, sillä laihtumisen onnistumisessa psyykkiset tekijät ovat yhtä tärkeitä kuin ravitsemukselliset tekijät." Että se siitä paljon puhutusta itsekurin puutteesta.
Em. sivulla on paljon lisääkin tietoa ko. aiheesta, mutta turha sitä tähän on kopioida, koska jokainen voi sen googlaamalla etsiä itse, jos asia kiinnostaa.
Kiinnostaisi tietää miten itsekuri määritellään sanana?
Motivaatiosta olen samaa mieltä, sillä ilman sitä mikään ei onnistu. Mutta itseään täytyy tsempata saadakseen motivaation kohdalleen, koska sekään ei synny vain päättämällä olla motivoitunut.
Kohtuullisuutta tarvitaan ilman muuta kiloja pudotettaessa.
Realistisuus on mielestäni sitä, että ymmärtää, että ylimääräisistä kiloista ei ääse yhdessä yössä, eikä edes kuukaudessa, jos niitä on tarpeeksi paljon.
Jos em. ominaisuudet eivät juuri tällä hetkellä, syystä tai toisesta, ole ihmisellä vahvimpina ominaisuuksina, ei hän ole motivoitunut juuri silloin. Laihduttamisen ajattelukin kannattaa jättää tulevaisuuteen, ettei tule turhia pettymyksiä taas yhdestä epäpnnistumisesta.
Totta on myöskin se, että jokaisen on tehtävä työ itse, kukaan muu ei siihen pysty toisen puolesta, mutta myös ajankohdan on oltava oikea. Senpä takia kaikenlaiset besser wisserit voisivat pitää suunsa kiinni, kun eivät kuitenkaan asiastä välttämättä tiedä mitään (en tarkoita sinua).
Niin kuin kirjoitit "Tuollainen tilanne saattaa kestää jopa koko elämän". Näin on, etkä sinä enempää kuin minä tai kukaan muukaan voi asialle mitään. Se kuitenkin on varmaa, että jatkuva pilkanteko, kuten tällä palstalla, ei auta ketään.
jos on taipumusta lihomiseen , ei siinä mitkään ihmekuurit auta vaan ruokatavat on pantava remonttiin , loppuelämäksi . Se taas vaatii itsekuria jota kaikilla ei ole , vaikka sitä ei monet ymmärrä . Jokainen lihava tietää olevansa lihava ja useinkin tietoinen mitä ja miten pitäisi tehdä , mutta sitä ei saa korvien väliin .
Minulla on ollut vaihtelevasti 20 - 40 kilon ylipaino viimeiset 15 vuotta , muutama vuosi sitten sain 20 kiloa pois , sitten repsahti ja kilot tuli takaisin . Nyt todettu lievä 2-tyypin diab. , ruokaremontti ja painoa pois , on 5 kiloa jo lähtenyt , kesään mennessä parikymmentä kiloa lisää pois , mutta sitten EI SAA REPSAHTAA .
Tämä ylipaino-sokeri-ikä(62v) vaihtoehto on liian tyly , aina väsy , ei pääse koukkuun , eikä
jaksa mitään . Iälle en voi mitään , painoon ja sitä kautta sokeriin voin vaikuttaa . Liikuntaa = reipasta kävelyä , määrää vain pikkuhiljaa lisää .
"Sitten näistä "laihdutusvinkeistä", joita yleensä tulee normaalipainoisilta ihmisiltä, haluaisin kysyä mitä te tiedätte lihavuudesta, lihavana olemisesta tai lihavan laihduttamisesta? Te tarjoatte naurettavia vinkejä, esim. ottakaa itseänne niskasta kiinni ja vähän itesukuria mukaan, mutta asia ei ole aivan niin yksiselitteinen." (Lainaus ylempää)
Yllä oleva teksi on tosi.
Olen pitkän elämäni aikana laihduttanut moneen kertaan tämän hetkisen painoni verran.
Aina on ennemmin tai myöhemmin kilot tulleet takaisin.
En ole hirveän ylipainoinen , noin 10-15 kg pitäisi pudottaa, sitten olisin ihannepainossa.
En ole hyvin pitkään aikaan syönyt oikeastaan mitään "lihottavaa", karkkipussin harvemmin kuin kerran kuussa.
Nyt en aikoihin sitäkään.
En silti laihdu jos ylitän 1200 kcal päivässä.
Silloinkin hyvin hitaasti.
Liikun päivittäin tavalla tai toisella noin 30-45 min.
Nyt ole kokeillut vielä yhtä konstia.
Jätin makeutusaineet ja kevytlevitteet ym kevyttuotteet pois.
Syön tavallista "lihottavaa" ruokaa useamman kerran päivässä laskematta kaloreita.
En syö paljon kerralla, mutta en myöskään päästä itseäni nälkäiseksi.
Vatsavaivojen takia vaihdoin maitotuotteet luomuun, muutos oli hämmästyttävä, vaikka en ennakolta sitä uskonutkaan.
Paino putoaa hitaasti mutta varmasti.
Ei tämäkään mikään ihme ruokavalio ole, aika vaikeaa laihduttaminen on millä keinolla hyvänsä.
Tämä vain on helpoimmasta pästä.
Kenen suuhun ostokset menevät; en tiedä, mutta sinne suuhun menee varmuudella liikaa ruokaa.
Mitä tiedän lihavuudesta; olen itse ollut (lievästi) ylipainoinen ja olo alkoi olemaan kurja silloin kun vaatteetkin näyttivät rumilta päällä. Laihdutus onnistuu vain itsekurilla=> elämäntapa muutoksella.
Miksi tulen näille palstoille; olen kärsinyt kaikista syömishäiriöistä, nyt olen "terve", mutta ajattelen ruokaa ja painoa jatkuvasti. En piruile, olen aidosti huolissani muiden terveydestä ja saa sitä neuvoja antaa.
Miksi lihavat olisivat tyhmiä? Saamattomia ja motivaation puutteessa korkeintaan jos kuitenkin haluaisivat laihtua.
"Sorry vain, mutta alkaa nämä kirjoitukset tällä palstalla kyllästyttää. Viikkotolkulla on puitu mitä kenenkin lihavan ostoskärryistä löytyy, kuinka helppoa on laihtuminen, että vain itsekuria peliin, niin kaikki onnistuu."
- JOS NOIN KYLLÄSTYTTÄÄ TÄMÄ PALSTA, NIIN MITÄ SÄ SITTEN TÄÄLLÄ KÄYT NORKOILEMASSA?
Ei tarvitse huutaa, sopiiko? Käyn juuri sillä palstalla missä huvitta, kirjoitan oman mielipiteeni, jos huvittaa. Kysymättä ensin sinulta tai keneltäkään muulta lupaa.
Sopiiko näin?
"Millä perusteella pystytte tekemään johtopäätöksiä kenen suuhun ne ostokset menevät?"
Jos ostaja on ylipainoinen ja hänen ostoskärrynsä sisältää paljon herkkuja, niin on hyvin todennäköistä että ainakin osa niistä herkuista menee ostajan omaan suuhun. Ja vielä pahemmassa tapauksessa hänen lapsiensa suuhun.
"Sitten näistä "laihdutusvinkeistä", joita yleensä tulee normaalipainoisilta ihmisiltä, haluaisin kysyä mitä te tiedätte lihavuudesta, lihavana olemisesta tai lihavan laihduttamisesta?"
Uskon että useat ihmiset tietävät aikalailla mitä lihavuus on ja millaista sellaisena on elää, vaikkei sitä olisikaan henkilökohtaisesti kokenut. Syy tähän on siinä että jokaisella ihmisellä on joku asia jota hän tavalla ja toisella häpeää ja sen kautta hän pystyy kyllä samaistumaan aika hyvin lihavaan ihmiseen. Masentuneeseen lihavaan onkin jo vaikeampi samaistua, mutta harva niille lihaville neuvojaan tarjoaakaan.
"Te tarjoatte naurettavia vinkejä, esim. ottakaa itseänne niskasta kiinni ja vähän itesukuria mukaan, mutta asia ei ole aivan niin yksiselitteinen."
Usko pois, se on kun on kyse terveistä ihmisistä.
"Eikö teillä itsellänne ole mitään "korjattavaa" elämässänne, että on pakko tunkea tälle palstalle provoilemaan ja piruilemaan?"
Ei kai muiden neuvominen ole kiellettyä, vaikkei itse olisikaan täydellinen. Ainakaan jos neuvot ovat täyttä asiaa.
" Sitä paitsi Suomessa on niin paljon ylipainoisia ihmisiä, että varmaan jokaisen tuttavapiiristä löytyy ainakin yksi sellainen henkilö. Onko hän mahdollisesti jotenkin erilainen kuin toiset?"
Kyllä on. Ylipainoisen kaverini elämänlaatu on huonompaa kuin muiden kavereideni, koska hänen on ylipainonsa takia vaikea tulla toimeen toisen sukupuolen kanssa.
"Ruumiinkuva ja se millainen ihminen on, ovat kaksi eri asiaa."
Tarkoitatko sanoa tässä että ihmisen kuva omasta ruumiistaan ja se millainen hän on oikeasti fyysisesti on eri asia, vai että ihmisen ulkonäkö ja sisin on eri asia?
Ainakin ylipainoisen ja itseään kauniina pitävän käsitykset omasta ruumiistaan ja totuuden ero on aika suuri. Joskus sitten pudotaan pilvistä ja itketään. Ihmisen ulkonäön ja sisimmän välillä on kyllä selvä yhteys. Hyvän ulkonäön omaava ihminen on usein sosiaalisempi kuin ruma. Luonnollista, koska kauniilla ihmisillä on sosiaalisista tilanteista enemmän positiivisia kokemuksia kuin rumilla ihmisillä. Kuka nyt vastaisi töykeästi kauniille naiselle.
"Eiköhän teidänkin olisi jo aika pudota sieltä korkeuksista maanpinaalle meidän muiden tavallisten tallajien joukkoon. Sitä paitsi luulen, että teillä pettää rohkeus ennen kuin päin pläsiä sanotte kenellekään yhtään mitään lihavuudesta ja tyhmyydestä ja menette jakelemaan idioottimaisia neuvojanne. Tämä palsta toimii teille jonkunlaisena purkautumistietenä."
Asia on vaan niin että tällä palstalla monet tavoittelevat hoikkuutta ja ketkä ovat parempia neuvomaan miten pysyä hoikkana kuin hoikat. Jokainen pätee omalla alueellaan. Eikö tämä palsta ole juuri mainio sen takia, että jokainen saa sanoa sanottavansa ilman että loukkaa ketään henkilökohtaisesti? Täällä pystyy sanomaan vähän kärkkäämmin niin ettei loukkaa ketään. En minä ainakaan viitsi mennä laukomaan neuvojani jollekkin ylipainoiselle ja julkisesti nöyryyttämään häntä.
"En tiedä mitä frustraatiota yritätte sillä purkaa, mutta lopettakaa jo. Kaikki varmaan osavaavat "neuvonne" ja "kommenttinne" jo ulkoa."
Ei tuo sinun vuodatuskaan kovin uutta ole tällä palstalla, eikä tämä minunkaan viestini. Asia vain niin että lähes kaikki keskustelut on jo keskusteltu, mutta ei se estä sitä ettei niitä voisi keskustella uudestaan. Tosin olen kyllä samaa mieltä että tällä palstalla jauhetaan kyllä samaa asiaa, mutta jos minua sattuu aihe juuri silloin puuduttamaan niin vaihdan palstaa ja etsin aihetta johon kiinnostaa kommentoida.
Kirjoituksesi perusteella sinä osaat neuvoa kaikenlaisissa "ongelmissa". Olet sinä ihme olio. Sellaisia ei ole montakaan, jotka sellaiseen pystyvät. Ehkäpä siksi nokkasi on vähän ylöspäin noussut.
Osaatko neuvoa myös alkoholisteja, tupakan polttajia, huumeidenkäyttäjiä ym. ym.? Kyllä varmaan. Sanot tai kirjoitat, että vähän itsekuria, niin siitä se lähtee. Jäikö sinulta lukematta aloituksessani mitä itsekurista sanotaan?
Minä en ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja, päinvastoin, moneen vuoteen en ole käyttänyt alkoholia. En pidä edes sen mausta. Voisinko minä mennä neuvomaan alkoholisteja, että itsekuria vain ja ottakaa itseänne niskasta kiinni?
Urheile sinä vain, se taitaa olla sinun ongelmasi. Siinäkin nimittäin voi mennä liiallisuuksiin. Eikä pelkällä urheilulla tai meidän tavisten kohdalla, liikunnalla paljon laihduteta. Kyllä siihen tarvitaan se, jo aiemmin mainitsemani, elämäntaparemontti.
Miksi se sinua tai muitakaan häiritsee, jos lihava ostaa kaupassa herkkuja ja syö ne itse? Eikö jokaiselle riitä, että pitää huolen omista asioistaan? Jos on kova tarve puuttua toisten asioihin, kertoo se ainoastaan, että omassa elämässä on asioita, joita tahtoo välttää. Helpoin tapa on siirtää omat ongelmansa toisiin ja elää harhaluulossa, että itsellä kaikki on hyvin, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
"Uskon että useat ihmiset tietävät aikalailla mitä lihavuus on ja millaista sellaisena on elää, vaikkei sitä olisikaan henkilökohtaisesti kokenut." Lainaus tekstistäsi. Tiedätkö myös mitä on olla esim. narkomaani, älyllisesti kehitysvammainen, pyörätuolissa istuva invalidi ym.?
"jokaisella ihmisellä on joku asia jota hän tavalla ja toisella häpeää..." Lainaus. Mitä sinä häpeät? Ja miten sen perusteella voit samaistua lihaviin ihmisiin? Minä en häpeä itseäni, minulla on hyvä itsetunto. Tiedän vahvuuteni ja heikkouteni, joten minulla ei ole tarvetta hävetä itseäni. Jokainen ei minusta pidä, ei tarvitsekaan, en minäkään pidä kaikista, mutta siihen ei liity ulkonäkö tai kilot, vaan ihan muut asiat.
Jatka sinä omaa elämääsi, minä jatkan omaani. Jokainen tulee tavallaan onnelliseksi ja sehän on pääasia.
"Osaatko neuvoa myös alkoholisteja, tupakan polttajia, huumeidenkäyttäjiä ym. ym.? Kyllä varmaan. Sanot tai kirjoitat, että vähän itsekuria, niin siitä se lähtee."
Alkoholin suurkulutus on hyvin usein sidoksissa masennukseen, joka on sairaus. Huumeet ja tupakka taas sisältävät vahvasti koukuttavia aineita, joten mielestäni näiden kohdalla ei puhuta samasta asiasta kuin lihavuudessa. Tosin heitä voi moralisoida että menivät moisen touhun aloittamaan. Ei siinä ole mitään väärää.
" Eikä pelkällä urheilulla tai meidän tavisten kohdalla, liikunnalla paljon laihduteta. Kyllä siihen tarvitaan se, jo aiemmin mainitsemani, elämäntaparemontti."
Liikunnalla on hyvin keskeinen osa elämäntaparemontin onnistumisessa. Luulisi sinun sen tietävän kun käsitykseni mukaan tiedät jotain laihdutuksesta. Ruokavalion rukkaus liikuntaohjelman suunnittelu motivaatio = ihanne paino.
"Miksi se sinua tai muitakaan häiritsee, jos lihava ostaa kaupassa herkkuja ja syö ne itse? Eikö jokaiselle riitä, että pitää huolen omista asioistaan? Jos on kova tarve puuttua toisten asioihin, kertoo se ainoastaan, että omassa elämässä on asioita, joita tahtoo välttää."
En minä ole ihmeemmin noihin ostoskärry keskusteluihin puuttunut, mutta täytyy kyllä sanoa että kyllä minua hieman harmittaa kun nään ylipainoisten ihmisten hieman häpeillen sullovan herkkuja pussiinsa, koska sillä he tekevät vain hallaa itselleen. En tiedä kertooko sinun mielestäsi muista välittäminen huonosta elämästä, minusta se on päinvastoin.
"Tiedätkö myös mitä on olla esim. narkomaani, älyllisesti kehitysvammainen, pyörätuolissa istuva invalidi ym.?"
En, En, suurinpiirtein.
"Mitä sinä häpeät? Ja miten sen perusteella voit samaistua lihaviin ihmisiin? Minä en häpeä itseäni, minulla on hyvä itsetunto. Tiedän vahvuuteni ja heikkouteni, joten minulla ei ole tarvetta hävetä itseäni. Jokainen ei minusta pidä, ei tarvitsekaan, en minäkään pidä kaikista, mutta siihen ei liity ulkonäkö tai kilot, vaan ihan muut asiat."
En minä ala tässä omia häpeän hetkiäni kertaamaan, koska ne ovat hävettäviä (ainakin minulle) ja henkilökohtaisia. Jokainen henkisesti terve ihminen häpeää itseään joskus, koska joskus siihen on aihetta. Jos näitä tilanteita ei tunnista niin silloin on tunne-elämässä kyllä jotain vajaavaisuutta.
Mieheni oli urheillut koko ikänsä.
Saavutti jopa omassa sarjassaan lähes Suomen mestruuden.
Ei siitä mitään apua ollut vaikka oli normaalipainoinen.
Meni selkä, tuli nivustyrä (painonnosto?).
68-vuotiaana oli täysin toisten hoidettava, ei pysty ilman apua liikkumaan.
Autettuna kävelee kumarassa, nenä melkein polvissa.
Ei käyttänyt mitään lisä-aineita.
Olen ollut lievästi ylipainoinen, inhoan liikuntaa, minulta puuttuu sellainen hormonitoiminta joka antaa mielihyvää liikunnasta.
Olen ollut aina terve, mieheni huomautteli ylipainostani, mutta kyllä nyt minun hoitoni ja apuni kelpaavat oikein hyvin.
En väheksy kohtuullisen liikunnan osuutta laihduttamisessa kenelle se sopii, minä en liiku, enkä ole koskaan liikkunut muuta kuin hyötyliikunnan.
Kaikki arvoni ovat ikäistäni huomattavasti paremmat, sain juuri viikko sitten monenlaisten kokeiden tulokset.
En kiellä sitä ettenkö mielelläni olisi hieman kevyempi.
Johtuu siitä syystä että vaatteet istuisivat paremmin päällä.
(Vieläkin turhamainen!)
En ole pariinkymmeneen vuoteen painanut montakaan kertaa alle 80 kg.
Nyt painan 78 kg, pituus on 163 cm.
Minusta ei voi edes sanoa että kuolen nuorena kun en ole enää nuori.
Enkä ole tarvinnut lääkäriäkään kuin hyvin harvoin, silloinkin useimmiten rutiinitutkimuksiin.
Häpeä on minusta täysin turha tunne, joka vie vain valtavasti energiaa, jonka voi käyttää johonkin hyödyllisempään. Häpeä on kuin iserangaistusta. Jos on tehnyt/sanonut/toiminut tyhmästi, aina voi pyytää anteeksi. Turha vanhoja asioita on taakkana mukanaan kuljettaa.
Jos häpeästä olisi edes hyötyä, mutta ei ole. Kukaan ei ole täydellinen, mokia sattuu kaikille. Ei niitä kuitenkaan tarvitse koko elämänsä raahata kuin kivirekeä perässä. Tuskin sinunkaan asiat, joita häpeät, ihan niin kauheita ovat, ettet voisi antaa niiden olla ja mennä.
harvinaisen hyvä kirjoitus urheilijalta... ovaikuttaa siltä, että se pahin kärkkyys on jo taittunut, ei ollenkaan paha. tuo aloittaja ei ole ihan oikeassa, vähän turhan paljon on kärkkyyttä ja selittelyn makua.
olen ihan samaa mieltä tuosta ostoskärryjutusta, kyllä ne todennäköisesti suurimmassa osassa tapauksista kertovat mitä kärryjen työntäjä syö. hupaisaa kyllä on, kun käyn mieheni kanssa kaupassa ja hänelle ostetaan epäterveellistä ruokaa ja minä syön ne rehut :D varmaan kassatädit kauhistelee, että "taas toi pullero kantaa noita pizzoja, karseeta" nolointa on käydä hakemassa pienestä lähikaupasta sipsipussi isännälle...
en nyt oikein usko että koko elämänsä hoikkana ollut tietää millä kaikilla tavoilla lihavuus vaikuttaa elämään ja miltä se tuntuu. toki hoikka varmaan tietää painonhallinnasta, kukapa siitä ei tietäisi. en tiedä onko hoikalla mitään käsitystä siitä, miten kömpelö olo lihavalla on ja miten pahalta tuntuu mennä ihmisten ilmoille kun kaikki tuntuvat ajattelevan että sietäisi hävetä kun on noin luuseri ja lihava. on paljon tuollaisia arkipäivän juttuja, joita ei helposti hoikkana huomaa. ja muissa hävettävissä asioissa on se ihana puoli että ne eivät välttämättä näy päälle! lihavan kyllä huomaa, se pistää silmään vaikka kilometrin päästä. ja jos on jotakin rumaa kehossaan, niin sille ei välttämättä voi paljon mitään. mutta lihavuudelle voi, joten syntyy paine laihduttaa ja päästä häpeästään eroon.
mutta ennen kuin ongelman voi hoitaa, on tiedettävä mikä sen aiheuttaa. sitä ei usein tajua kuin toinen lihava, jos hänkään.
toki lihava on jossakin mielessä erilainen kuin hoikka, mutta ei ainakaan sen vähempiarvoinen. ja toki ulkonäkö vaikuttaa elämään, sen vaikutukselta ei voi välttyä. enemmän kyllä sosiaalisuuteen vaikuttaa luonne kuin ulkonäkö.
lainaus tekstistäsi: "Ainakin ylipainoisen ja itseään kauniina pitävän käsitykset omasta ruumiistaan ja totuuden ero on aika suuri."
no on se hyvä että sinä tiedät totuuden! kauneutta on moneen junaan. tunnen kyllä pyöreitäkin ihmisiä joita voi sanoa todella kauniiksi. ikävää jos et ole sellaiseen ihmiseen törmännyt. ja ei niillä ylipainoisilla ainakaan ole mitään ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa, päinvastoin. ja jos puolet suomalaisista on ylipainoisia, niin en usko että kaikilla olisi ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa.
jotenkin jäi sellainen tuntu, että urheilija ajattelee että netissä saa kirjoittaa melkein mitä vaan, kun "ei loukkaa ketään henkilökohtaisesti"? ei minun mielestäni netissä ole hyvä sen ikävämmin puhua kenestäkään kuin oikeassakaan elämässä. ihmisiä nämä kirjoittajatkin ovat, vaikka ei näe kuin kirjaimia näytöllä. ikävän helposti kyllä nettikeskustelut menevät siihen, että kirjoitetaan ennen kuin ajatellaan eikä perustella mielipiteitä yms. mielestäni olisi hyvä väitellä lihavuudestakin ihan livenä ja sanoa mielipiteensä suoraan. jos livenä joutuu mielipiteitään varomaan, niin ei sille mielipiteelle taida kaksisia perusteluita olla. ärsyttää kun näistäkin nettikeskusteluista voisi saada enemmän irti, jos se kaikki turha provoilu, haukkuminen yms. saataisiin pois. ja voi kun ihmiset panostaisivat viestiensä luettavuuteen enemmän ja perustelisivat ajatuksensa. meni nyt kyllä ohi aiheen, mutta erityisesti täällä keskustelut junnaavat juuri noiden em. syiden takia.
jos neuvosi ovat hyviä, niin on se kumma jos niitä et kehtaa sanoa lihavalle oikeassa elämässä? ei toki kukaan mene ohikulkijoita neuvomaan, mutta eiköhän kaikilla ole tuttavapiirissään edes yksi lihava.
Tosissasiko olet, kun sanot häpeäväsi kilojasi ja siten itseäsi? tuolla ajattelulla on vaikea päästä elämäntaparempan alkuun, jos jo nyt, häpeä on päällimmäinen tunne.
Kuka siellä kaupassa ehtii/viitsii tuijotella mitä teidän ostoskärryistä löytyy ja onko pizza sinulle ja rehut miehellesi? Tuskin kukaan. Ne ovat vain tämän palstan provoiluja, jotka ovat saaneet aikaan valtavan kirjoitustulvan. toivottavasti niitä ei kukaan ota vakavasti.
Pistä miehesi itse hakemaan se sipsipussi lähikaupasta, kai se sinne itsekin osaa. Et kai sinä mikään palvelustyttö ole?
Vielä pieni kommentti sinun ja miehesi erilaisiin ruokiin: kuvitteleeko/kuvitteletteko te molemmat, että miehesi normaalipainoisena on jotenkin suojassa niiltä taudeilta, jotka johtuvat ravaisesta ruuasta? Pitäisiköhän hänen käydä mittauttamassa rasva-arvonsa, voisi hämmästyä.
Pelko, suru ja turha rakkaus ovat myös tunteita joista ei suoranaisesti mitään hyödy, mutta tunteita nekin ovat. Hankala niitä on estää ja jälkikäteen ajateltuna usein myös hyvin huvittavia tilanteita.
Sitäpaitsi mielestäni itserangaistus on hyvin oleellista, jotta voi kehittyä. Jos on aina tyytyväinen siihen mitä on suorittanut, ei kehitys ole kovinkaan hääviä luokkaa. Itse en ole oikeastaan ikinä täysin tyytyväinen suoritukseeni. Jos onnistun niin ajattelen että näin sen pitikin mennä, mutta jos epäonnistun, niin tiedän myös epäonnistuneeni. Tosin tällä metodilla en epäonnistu kovin monesti siinä jota teen tosissani.
En puhunut siitä että vanhoja asioita tarvitsis hävetä lopun ikäänsä, kyllä häpeä useista niistä kuluu pois, mutta jokainen varmasti kokee tietyissä tilanteissa häpeää.
"en nyt oikein usko että koko elämänsä hoikkana ollut tietää millä kaikilla tavoilla lihavuus vaikuttaa elämään ja miltä se tuntuu..."
Kyllä minä olen sen verran lihavuudesta lukenut ja katsonut televisiosta ja nähnyt oikeassa elämässä ja kaiken lisääksi omaan aika hyvän mielikuvituksen. Uskallan väittää että tiedän aika hyvin mitä on olla lihava näin henkisellä puolella, mutta fyysisesti sitä kömpelyyttä en kyllä osaa kuvitella.
"no on se hyvä että sinä tiedät totuuden! kauneutta on moneen junaan. tunnen kyllä pyöreitäkin ihmisiä joita voi sanoa todella kauniiksi..."
Ehkä kauniita ihmisiä voi olla ylipainoisissa, mutta ei järin seksikkäitä. Kai jotkut miehet ylipainosiin tyytyvät, lähinnä sen henkisen yhteyden takia, mutta tuskin se ulkonäkö on lähelläkään kovin monen ihannetta.
"jotenkin jäi sellainen tuntu, että urheilija ajattelee että netissä saa kirjoittaa melkein mitä vaan, kun "ei loukkaa ketään henkilökohtaisesti"? ei minun mielestäni netissä ole hyvä sen ikävämmin puhua kenestäkään kuin oikeassakaan elämässä."
Turhanpäiväinen loukkaaminen on toki turhaa, mutta kun jotkut asiat voi tuoda julki vain hieman kärkkäämmässä valossa ja tällaista ei mieluusti lähde oikeassa elämässä laukomaan kenellekään henkilökohtaisesti. Siitä syystyä että asia on niin arka, että kuulija todennäköisesti tulkitsisi sen loukkaukseksi kun se esitetään juuri hänelle ja hän ei huomaa sitä pointtia jota yritin kommentillani hakea. Täällä sen huomaaminen on helpompaa kun halutessaan voi tarkastella tekstejä objektiivisemmin kun ei ole samanlaista tunnelatausta mukana.
"ei toki kukaan mene ohikulkijoita neuvomaan, mutta eiköhän kaikilla ole tuttavapiirissään edes yksi lihava."
Itseasiassa minä kyllä autoin ylipainoista kaveriani liikuntaan tottumisessa pyytämällä häntä mukaan treenaamaan. Ihan hyvin hän liikunnasta innostui kunhan vain alkoi oppimaan. Enään en ole tosin ollut häneen yhteydessä, koska en asu enää samalla paikkakunnalla hänen kanssaan.
"Ehkä kauniita ihmisiä voi olla ylipainoisissa, mutta ei järin seksikkäitä. Kai jotkut miehet
ylipainosiin tyytyvät, lähinnä sen henkisen yhteyden takia, mutta tuskin se ulkonäkö on lähelläkään kovin monen ihannetta."
Filmi oli hyvin kauniisti ja taidolla tehty.
Rohkeampia elokuvia näytetään telkkarissakin.
Mutta asiaan, filmissä näytteli kaksi naista.
Toinen oli hoikka ja urheilullinen.
Toinen hieman pyöreä, aika pyöreät käsivarret ja reidet, vähän vatsaakin.
Ei ollut epäilystäkään kumman olisin valinnut.
Pyöreä oli huomattavasti naisellisempi ja seksikkäämpi.
Eri asia on sitten huomattavan ylipainoiset,heidän kannattaisi laihduttaa, mutta ei liikaa.
en tiedä miten huolella luit tekstini, mutta en kyllä tarkoittanut kirjoittamaani aivan noin...
ja miksi en olisi tosissani? en kyllä puhunut että juuri minä häpeäisin, selitin hypoteettista tilannetta :) mutta kyllä itsekin häpeän kilojani muiden ikävien ominaisuuksieni lisäksi. eikä häpeä elämäntapamuutosta vaikeuta mitenkään. parhaassa tapauksessa se edistää sitä. olen surkea luuseri, mutta so what? en enää jaksa ottaa elämää liian vakavasti, elämä on liian lyhyt sellaiseen. en nyt jaksa alkaa taas vuodattamaan täällä että miksi inhoan itseäni. ja en sitten tiedä mitä minun pitäisi ajatella. olla ylpeä siitä, että olen ihrapallo? en kyllä ajatellut alkaa valehtelemaan itselleni, sillä se on pahempaa kuin häpeä. ja sitäpaitsi, elämäntapamuutokseni on jo hyvässä vauhdissa nyt kun masennus on ainakin väliaikaisesti poissa. tarvitsin vain motivaatiota ja mielenterveyttä sen aloittamiseen.
en ollut edes ajatellut että joku kyttäisi mitä minä kärryihini pistän ennen kuin luin näitä surkuhupaisia juttuja tältä palstalta! toki se vähän vielä hämmentää jos kortsuja ostaa tms. mutta muuten ei väliä. kommentoin vain omalta osaltani tuota ostoskärryasiaa. ei siis kiinnosta, vaikka joku laiha juoksisi kaupassa kannoillani ja tekisi muistiinpanoja xD
ja miksi ihmeessä en voi hakea miehelleni mitään kaupasta? ei se minusta palvelustyttöä tee. ei siinä sipsipussin hakemisessa ole oikeasti mitään noloa, mutta nää palstan kyttääjä-jutut sai vähän ajattelemaan.
kovin olen yrittänyt käännyttää miestäni terveellisempiin ruokailutapoihin, teen hänelle terveellistä kotiruokaa, lisään vihanneksia yms. toki hän on itse vastuussa siitä, mitä suuhunsa laittaa, mutta yritän auttaa parhaani mukaan. pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan. joten ei tarvi huolestua :P
harva kyllä vaivautuu perehtymään lihavuuteen jos se ei itselle ole ongelma. sinä olet poikkeus, saatat jopa lihavaa ymmärtääkin, mene ja tiedä.
no on se aika hurjaa jos ylipainoinen ei voi olla seksikäs! ylipainoinen ei välttämättä ole lihava, lihava on minun mielestäni vain reilusti ylipainoinen. ja tarkoitat siis, että ylipainoisen naisen kanssa oleva mies on jotenkin tyytynyt vähempään? just. kertoo aika paljon ajatusmaailmastasi, siellä ei taida olla tilaa kuin täydellisille. oletkohan varattu, jos asenteesi on tuo? tai no useinhan vakka löytää kantensa...
seksikkyys on ulkonäön ohella paljon muutakin, ellet ole huomannut. vaikka olisi kuinka kaunis, ei välttämättä ole kovin seksikäs.
kauniisti pyöreä voi olla seksikäs.
Vastaukseni sinulle taisi olla liian kärkäs, anteeksi siitä. En ole niiin kauhea kuin näistä kirjoituksista voisi luulla ;-).
Häpeästä olen edelleenkin sitä mieltä, että se tunteena on enemmän jarru kuin kaasu. Sinulla ei varmasti ole mitään hävettävää itsessäsi tai ulkonäössäsi, ei ainakaan sellaista, että sitä tarvitsee mukanaan raahata.
Hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi! Anteeksi kerran vielä tökerö kirjoitukseni!
"tarkoitat siis, että ylipainoisen naisen kanssa oleva mies on jotenkin tyytynyt vähempään?"
Uskoisin että aika moni vaihtaisi ylipainoisen vaimonsa hoikempaan ja kauniimpaan naiseen jos nyt jätetään henkinen side pois ja puhutaan ulkonäöstä. Toki jotkut löytävät niin itseään miellyttävän persoonan, että ulkonäöstä joustetaan hieman, mutta kyllä varmasti lähes kaikki ottaisivat mieluummin tämän persoonan hoikassa kuoressa. Itseasiassa olen kuullut tämän useiden miesten suusta suoraan ja loput olen voinut lukea kasvoista.
Vanhenee ja rupsahtaa?
Kai sitä jokainen ottaisi mieluummin nuoren ja tuoreen, olis kavéritkin kateellisia.
Minä ainakin ottaisin mieluummin kun vanhan vatsakkaan äijäni.
Tarkoitatko, että yhteisillä, eletyillä vuosilla, lapsilla ja muilla kokemuksilla ei ole mitään väliä. Vain ulkonäöllä?
Ainako se on nainen, joka rupsahtaa, ei koskaan mies? Mies on aina elämänsä kunnossa, viriili vaikka 80-vuotiaana ja "ansaitsee" nuoren sutjakan vaimon. Mitenkä nämä miesten seksiongelmat, onko rupsahtaneen vaimon niihinkin tyydyttävä ja ymmärrettävä? Ei koskaan toisin päin, että mieheltä heruisi ymmärrystä?
Voi, voi sinua Urheilija! Vähänpä sinä elämänmenosta ymmärrät. Jos kuvittelet, että naiset aina vain ymmärtävät, lohduttavat miestään, jolla esim. juuri nyt ei "jöpötä", niin väärässä olet. Kyllä naiset ymmärtävätkin, mutta paljon täytyy miehiä ymmärtää. Sekin on tietenkin naisen vika, jos miehestä tulee impotentti, väliaikaisestikin. Onhan se ymmärrettävää, jos vierellä on ylipainoinen nainen.
Tulisipa vielä se päivä, jolloin yhteisymmärrys miesten ja naisten väleissä olisi tasa-arvoista.
"Tarkoitatko, että yhteisillä, eletyillä vuosilla, lapsilla ja muilla kokemuksilla ei ole mitään väliä. Vain ulkonäöllä?"
Nimenomaan sen pyrin eliminoimaan tässä, koska sillä on varmasti merkitystä. Puhuin nuorista pareista. He varmasti vaihtaisivat mieluusti ylipainoisen naisen hoikkaan jos naiset olisivat yhtä mukavia.
"Ainako se on nainen, joka rupsahtaa, ei koskaan mies? Mies on aina elämänsä kunnossa, viriili vaikka 80-vuotiaana ja "ansaitsee" nuoren sutjakan vaimon. Mitenkä nämä miesten seksiongelmat, onko rupsahtaneen vaimon niihinkin tyydyttävä ja ymmärrettävä? Ei koskaan toisin päin, että mieheltä heruisi ymmärrystä?"
Kummankaan ei tarvise tyytyä toiseen. Saa toki tyytyä jos siltä tuntuu ja parempi ehkä niin. Enpä minä ole noita kauneusihanteita kehittäny. Useammin vaan nainen kiinnostuu vanhemmasta miehestä kuin nuori mies vanhemmasta naisesta.
"Kyllä naiset ymmärtävätkin, mutta paljon täytyy miehiä ymmärtää. Sekin on tietenkin naisen vika, jos miehestä tulee impotentti, väliaikaisestikin. Onhan se ymmärrettävää, jos vierellä on ylipainoinen nainen."
Eiköhän se vika ole silloin lähinnä miehen henkisellä puolella kun ei seiso. Toki naisen seksikkyydellä ja ymmärtäväisyydellä on myös oma vaikutuksensa tähän. Ei tässä nyt mitään erityistä ymmärtämistä tarvita. Jos näin arassa asiassa alkaa miestään mollaamaan niin tuskin hänestä kovinkaan paljoa välittää. Mutta eihän naisen tarvitse tällaisessa suhteessa olla jos hän ei halua.
"Tulisipa vielä se päivä, jolloin yhteisymmärrys miesten ja naisten väleissä olisi tasa-arvoista."
Jos tasa-arvosta puhutaan, niin mielestäni suurin epätasa-arvo kysymys suomessa on miesten 6-13kk kestävä pakkotyö.
"Jos tasa-arvosta puhutaan, niin mielestäni suurin epätasa-arvo kysymys suomessa on miesten 6-13kk kestävä pakkotyö." Lainaus.
Siis tarkoitatko ehkä armeijaa? Muuten en pysy asiaa ymmärtämään. Käyväthän monet naisetkin armeijan nykyään, kun se on mahdollista. Omasta tuttavapiiristä löytyy naishenkilöitä, jotka ovat armeijan käyneet, jopa alikersantteina siviiliin palanneet.
Entäpä naisten 9kk kestävä raskausaika ja siihen päälle ainakin yksi vuosi, joskus jopa 24/7 vireillä oloa ja "nukkumista" kuin koira korvat höröllään pienestäkin inahduksesta. Mitä silloin useimmat miehet tekevät yöaikaan? Nukkuvat.
Että eiköhän se tasa-arvo tässä toteudu. Juu, miehet käyvät töissä, joten nukkua täytyy, mutta ympärivuorokautista hoitoa myös vauva vaatii.
On täysin eri asia käydäänkö armeija vankilan uhalla vai vapaaehtoisesti. Itseasiassa se minkä takia minua tämä asia tympii on periaate, ei niinkään se että armeija niin kamala olisi.
"Entäpä naisten 9kk kestävä raskausaika"
Ei liity asiaan mitenkään, koska raskautta ei ole laissa määrätty. Jos sellainen laki merkitään, niin sitten voi sanoa tasa-arvon toteutuvan.
"Kummankaan ei tarvise tyytyä toiseen. Saa toki tyytyä jos siltä tuntuu ja parempi ehkä niin. Enpä minä ole noita kauneusihanteita kehittäny. Useammin vaan nainen kiinnostuu vanhemmasta miehestä kuin nuori mies vanhemmasta naisesta."
Kyllä nykyiset mummot ovat aivan eri luokkaa kun meidän äitimme ja isoäitimme.
Osataan esittää miehille aivan samat vaatimukset kuin miehet joskus ammoin naisille.
Ei minulla ainakaan ole ollut puutetta seurasta.
Huomennakin ajaa huomattavasti nuorempi mies luokseni 250 km päästä.
Eikä turhaan, koska tätä on jatkunut vuosikausia.
En myöskään ole äitihahmo enkä rahoittaja.
Meillä vain on hyvä olla yhdessä.
Hän ei ole ainoa, minulle on sanottu että olen sellainen ihminen jonka kanssa on hyvä olla.
Kaikki me vanhennutaan, en kuvittele itsestäni mitään ihmeellistä.
Olen sinut itseni kanssa enkä mieti ikääni enkä ulkonäköäni, ainakaan silloin kun ollaan yhdessä.
Joko hyväksyy tai ei.
En voi muuksi muuttua.
Olen onnellinen että ikää on tullut, jos olisin tiennyt kuinka hyvä on nyt, olisin jättänyt kaikki kriisivuodet väliin.
Niin, nyt meillä on vapaus valita käykö armeijan vai meneekö siviilipalvelukseen. Olkoon periaattesi mikä hyvänsä, jotkut ovat maksaneet aikoinaan kovan hinnan sinunkin periaatteistasi, ja monen muun.
En ole "sotahullu", päinvastoin. Mutta jos ketä kunnioitan, niin niitä sodassa olleita miehiä ja naisia, jotka taistelivat tämän vapauden meille. Hinta oli aika kova. Sankariristin päällä pieni kasa isänmaata palkkana, että me voimme elää niin kuin tänä päivänä eletään. Kysyttiinkö niiltä, että haluatko mennä tykinruuaksi vai valitsetko jotain muuta?
Ei ole raskautta laissa määrätty, mutta liittyy asiaan siten, että naiselle lankeaa suurin osuus raskaudesta ja pienestä vauvasta. Ei kaikkea tarvitse laissa määrätä, että asioita voidaan verrata.
"Niin, nyt meillä on vapaus valita käykö armeijan vai meneekö siviilipalvelukseen. Olkoon periaattesi mikä hyvänsä, jotkut ovat maksaneet aikoinaan kovan hinnan sinunkin periaatteistasi, ja monen muun."
Eihän se mikään vapaus ole kun siviilipalveluksen valitsemisesta rangaistaan lisäkuukaudella. Eikä se muutenkaan olisi koska tämä pakko työ pitää kuitenkin suorittaa ihan sama oliko se armeija vai sivari.
Jotkut ovat maksaneet kovan hinnan, miksi vain osan täytyy maksaa takaisin kun muut voivat jättää asian vaille kiinnostusta ?
Pointti ei ole siinä etteikö isänmaa olisi tärkeä. Pointti on siinä että miten ihmeessä voidaan valita ihmiset joilla on velvollisuus maata puolustaa ja keillä ei ole velvollisuus. Mielestäni velvollisuus pitäisi ola jokaisella jos sellainen puolustus kerta pakollista on. Itse kannattaisin kyllä palkka-armeijaa, joka olisi kaikin puolin parempi nykyaikana kun hyökkäykseen ei tarvitse valmistautua. Vain kansainvälisillä tehtävillä on merkitystä.
"Ei ole raskautta laissa määrätty, mutta liittyy asiaan siten, että naiselle lankeaa suurin osuus raskaudesta ja pienestä vauvasta. Ei kaikkea tarvitse laissa määrätä, että asioita voidaan verrata."
Kyllä tarvitsee. Etkö osaa hahmottaa pakon ja oman valinnan eroa?
Tietojesi perusteella miehellä ei siis ole raskauden kanssa mitään tekemistä? Minä olen sitten pahemman kerran erehtynyt tässäKIN asiassa.
Sodassa oli myös naisia. Jos et asiasta tiedä mitään, älä esitä liian tietävää, vaan ota asiasta selvää. Armeijan voi muuten käydä samassa ajassa kuin muutkin, mutta sen voi suorittää ilman asetta. Tiesitkö sen? Oma valintahan se on, jos valitsee siviilipalveluksen.
Ja se totuus pätee joka tapauksessa, että joku on taistellut vapauden ja siinä sivussa siviilipalveluksen, jopa omalla hengellään. Eikö se merkitse mitään?
"Tietojesi perusteella miehellä ei siis ole raskauden kanssa mitään tekemistä?"
Väitinkö minä niin, jos väitin niin kyseessä on kirjoitusvirhe. Väitin että raskautta ei voida verrata inttiin, koska intti on jokaiselle suomalaiselle miehelle paikollinen (miinus poikkeukset, jotka saavat epätasa-arvoisin perustein usein vapautuksia), mutta raskaus ei ole jokaiselle suomalaiselle naiselle pakollinen. Itseasiassa se ei ole sitä yhdellekkään suomalaiselle naiselle.
"Sodassa oli myös naisia"
Miksi heitä ei kouluteta sotimaan niin kuin miehiäkin, miksi miehet eivät voi valita samaa roolia kuin nainen, eli sodan tullessa puolustetaan maata, mutta rauhan aikana harjoituksia (inttiä) ei käydä?
"Armeijan voi muuten käydä samassa ajassa kuin muutkin, mutta sen voi suorittää ilman asetta. Tiesitkö sen? Oma valintahan se on, jos valitsee siviilipalveluksen. "
Epäolennaista jorinaa. Jos et vieläkään ymmärtäny niin niin pointtina ei ole se miten palvelus suoritetaan, vaan se että miksi joidenkin (MIESTEN) TÄYTYY (= vastakohta omalle valinnalle) suorittaa palvelus ja toisten (NAISTEN) ei tarvitse sitä suorittaa (= saa suorittaa JOS HALUAA, eli ei ole PAKKO).
"Ja se totuus pätee joka tapauksessa, että joku on taistellut vapauden ja siinä sivussa siviilipalveluksen, jopa omalla hengellään. Eikö se merkitse mitään?"
Tämän kappaleen pointti meni minulta ehkä hieman ohi, mutta mikään ei oikeuta epätasa-arvoiseen kohteluun kun siihen ei ole pakottavaa tarvetta.
että jatkossa lihava lohduttaa ja auttaa toista lihavaa...Onnea laihtumisyrityksille.
Kiitos vain onnentoivotuksista, jotka taisivat olla pientä piruilua. Voin kuitenkin kertoa, että olen tällä elämäntaparempalla pudottanut kiloja about 20kg. Että se siitä eli tiedän kyllä mistä kirjoitan.
Toisen lihavan on helpompi samaistua lihavaan "lajitoveriinsa", eikä tarvitse odottaa arvostelua niin kuin usein hoikempien neuvoessa näitä itsekurijuttuja. Elämäntaparemontti on ihan muuta kuin itsekuriasia. Se on halu pysyvään muutokseen, sitä ei toteuteta hampaat irvessä ja nälässä. Mikään ruoka ei ole kiellettyjen listalla ja siihen juuri elämäntapremppa perustuu. Pelkkä tieto siitä, että ei tarvitse kieltäytyä, tekee asian paljon helpommaksi kuin nämä "nälkäkuurit.
Mikä parasta, elämäntaparempalla pudotetut kilot myös pysyvät poissa, jota nämä "ihmekuurit" eivät tee. Niissä kilot tulevat nopeaan tahtiin korkojen kanssa takaisin. Sitä minä ainakaan en halua.
..joita ihmiskunnasta on 3% ja kai niistä joku tännekin eksyy:) kaikenmaailman sadisteja,joilla on mopo karannu jo syntymässä....ole vahva ja pidä tuo terve asenne!:)
"Elämäntaparemontti on ihan muuta kuin itsekuriasia. Se on halu pysyvään muutokseen, sitä ei toteuteta hampaat irvessä ja nälässä. Mikään ruoka ei ole kiellettyjen listalla ja siihen juuri elämäntapremppa perustuu"
Mitä mielestäsi itsekuri on ? Mielestäni se on juuri tuota tässä tilanteessa. En minä ainakaan ole missään vaiheessa ehdottanut mitään salaattidiettiä, koska ei sellainen tule ikinä kestämään, koska siitä on melkeimpä enemmän haittaa kuin hyötyä.
"Useimpien laihdutuskuurien epäonnistuminen ei johdu laihduttajan itsekurin puutteesta, vaan siitä että kuuri ei ole tehokas. Onnistuneen laihdutuskuurin perustana on laihduttajan positiivinen asenne itseensä, sillä laihtumisen onnistumisessa psyykkiset tekijät ovat yhtä tärkeitä kuin ravitsemukselliset tekijät. On myös muistettava, että laihduttaminen on yksi tärkeimmistä syömishäiriöitä laukaisevista ja ylläpitävistä tekijöistä. Syömishäiriöt ovat vakava psyykkinen sairaus, joka saattaa aiheutua keholle pysyviäkin vaurioita. Paranemisen kannalta on tärkeää ammatti-ihmisten ja läheisten tuki. Syömishäiriöstä ei tarvitse selviytyä yksin." Lainaus Yliopiston apteekin sivuilta.
Eli tämän saman tekstin ja lisää voi lukea Yliopiston apteekin sivuilta, jos kiinnostaa.
>Onko hän mahdollisesti jotenkin erilainen kuin
>toiset? Tyhmä loisija, joka vain makaa ja mäsyttää >koko ajan vai onko hän samanlainen kuin muutkin
>ihmiset?
Lihava vain syö liikaa. Mitä ihmeellistä siinä on. Jos syöt normaalisti, olet normipainoinen. Jos syöt ja mässötät liikaa, olet mitä todennäköisimmin ylipainoinen. Yksinkertaista.
Taitaa toisten kommentit vaivata aika paljon. Mietiskelin ajatuksella kirjoitustasi ja päädyin siihen tulokseen, että olen liian tyhmä ymmärtämään noin monimutkaisia juttuja.
Siksi sanonkin vain sanoa, että perus itkemistä itsekurittomalta ylipainoiselta jolla ei ole itsetuntoa eikä huumorintajua.
Olipa muuten hienosti sanottu, tai ei varmaan, en mie tiedä.
häiriö ja syön siihen lääkkeitä laihduttaa en saa ja tunnen että painoni on noussut hieman huomaan kun kävelen rappusissa. Jos minä tästä jatkan lihoamista niin olen pian kun pallo ( lyhyt kun olen) niin että saa nähdä miten menee . Ruokakin on niin kovin hyvää.
Jos minua tarkoitit, niin miten vain. Sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi. Kaikella kunnioituksella. Ei ne minua kaada, jos eivät jää vaivaamaankaan. Onneksi olen oppinut kuka olen.
Hyvää jatkoa sinulle ja onnelisia päiviä elämääsi!
Mitä muuta sen on kuin itsekurin puutetta jos lihoo syömällä liikaa, tiedostaa sen, mutta ei kykene vähentämään ruoan määrää tai lisäämään liikuntaa?
Uskooko joku oikeasti että ihminen lihoo jollain muullakin tavalla kuin syömällä enemmän kuin kuluttaa?
Uskoo! Elä sinäkin vähän vanhemmaksi niin putkinäkö voi vielä laajentua ja ymmärrät elämää ja sen ilmiöitä paremmin. Joskus näin ei käy vaan tyhmyys jatkuu läpi koko elämän aina vanhuuteen asti. Sille ei kukaan mahda mitään. Onneksi asianomainen itse ei ymmärrä surra tilaansa.
Harvoin sitä muulla lihoo kuin liialla ravinnolla.
Turhia kysymyksiä.
Mutta esim. sydämen vajaatoiminta aiheuttaa nesteen kertymistä.
Eräs vanhempi läheiseni laihtui 20 kg kun sai lääkityksen sydämen vajaatoimintaan.
On niitä muitakin painonousua aiheuttavia sairauksia.
Pitää olla kova tahto ja itsekuri että saa pumpun toimimaan tehokkaammin.
....................................................
Tiedätkö, että tuollainen "nykyasenne" alkaa ottaa pattiin painosta sun muista huolimatta.
Sen vois suomentaa jotakuinkin näin:
"hitsi, kun hyvät aikeeni loppuu jos joku on eriävää mieltä ja iskee tunnesyöppöys joka tietty on aina toisten syy"
Tai näin: aina pitää olla "mukavaa" "kukaan ei saa olla eri mieltä kuin MINÄ, sillä hän on taatusti väärässä. Tahdon puhua lässyn läsyn vaaleanpunaisten silmälasieni lävitse, mutta totuutta en halua missään nimessä edes pohtia tai edes olla kiinnostunut miksi toiset ajattelevat toisin. Jos siis muut ovat muuta mieltä kuin MINÄ niin kellään ei ole enää sen jälkeen hauskaa vaan ojennan heitä alta aikayksikön omaan dominoivaan tapaani alistaen heidät uskomaan "sanaani".
Siis voi perskärpänen, ihmiskunta tyhmistyy just sen tähden kokoon katsomatta, kun kulkevat dominoivien perässä uskoen alistettuina kaiken mitä "parempi" sanoo todekseen. Seuraa vaikka politiikka peliä. Tahi mieti miksi moottoritie pitää rakentaa juuri viivasuoraan ostamalla kalliilla jonkun ihmisen koti alta kun vierestä saisi maata pilkka hintaan.
Siis totta helskutissa sun pitää oppia suodattamaan toisten ihmisten mielipiteet ja totta perskuta sua harmittaa kun ne keleet ovat vielä osittain oikeassakin.
Mikä sua oikein riivaa, paha päivä päällänsä ja ajattelit jakaa sen ystävällisesti muillekin? Joku on juuri katsastanut ostoskärryjäsi säälinsekaisin ilmein, totta kai sellainen säälittää ihmistä kenen ei tule tarvetta kokea tunteita noin nurinkurisesti kuin sinä ja ahmia ruokaa kaksin käsin kurkkuunsa kun harmittaa. Laiha ihminen lähtee lenkille siinä kohtaa purkamaan paineitaan ja selvittämään ajatuksiaan. Läski on se joka ei selvitä itselleen tosiseikkoja JA TEE JOTAIN.
Ei mulle vaan laihat tuu koskaan mitenkään päin solvaamaan jos tulisivatkin, niin totta helkutissa kysyisin, että häiritseekö ostoskorissani jokin tai tiedä vaikka olisivat löytäneet vanhentuneen tuotteen sieltä, kysymällä se selviää, ei mua kukaan laiha koskaan loukkaa päinvastoin arvostaa ja kuntosalillakin saan ihan asiallisia vinkkejä aivan jokaiselta pyytäessäni ja äijät taitaa välillä ihan muuten vaan tulla neuvoskelemaan tehdäkseen tuttavuuksia.
Siis läski sulla on päässäsi jos mielummin täällä auot päätäsi loukkaten vastaajille, harjoittamatta itsetutkiskelua ja löytämättä syitä.. miten sen mainitsisin, hmmm. masennus, saamattomuus ihan miten vaan. Läskin on liian helppoa olla tajuamatta reippaampia tapoja elää ja muuttua aktiivisemmaksi oman elämänsä eteen.
Siksi en näillä lihavuuspalstoilla viihdy, ette te täällä muuta kun valitatte puolin ja toisin, jos tulee asiallinen tai positiivinen viesti, niin niihin ette vastaa lainkaan, kun toisessa päässä ei oo ketään kenelle voisi purnata ja valittaa.
Meneppä kurkkaamaan liikunta tai fitness palstalle, sielä ihmiset ovat tarttuneet tekoihin itsensä hyvinvoinnin eteen kyselevät vain neuvoja miten ja millä tehdä kroppansa eteen jotain, ei liikuntaa harrastavat ihmiset kuluta aikaansa toisten morkkaamiseen. Lihavaa yritetään AUTTAA tajuamaan, että nyt on jotain hullusti ainakin silloin jos se vain vinkuu ja vinkuu, ku ei viittis tehrä yhtään mitään itsensä eteen. Ja jos hyvin käy niin lihava ottaa ivan piikistä itseensä jo alkaa tekemään jotain. Jymähtänyttä tai masentunutta (ihan miten vain) on vaikeaa auttaa jos itsellä ei ole halua tulla autetuksi vaan krätisee satasella vastaan.
Tämä läski lähtee mielummin kuntoilemaan ja vastedeskin kysyy jos ihmeteltävää tulee vastaan syytä toisen mielipiteeseen, sillä se selviää eripurat omassa päässä.
Jos minua tarkoitit, niin et voisi olla enempää väärässä. En ole ollenkaan tuollainen kuin kirjoitit enkä oikein ymmärrä mistä olet saanut päähäsi, että olisin.
Ei aina pidä olla mukavaa, eikä olekaan. Elämään kuuluu kaikki tunteet vihasta rakkauteen ja siltä väliltä. Jos kaikki olisivat aina samaa mieltä, ei mitään keskustelua syntyisi. Eikö näin ole?
Jos todella tarkoitit minua, aloittajaa, niin miten minä olen dominoiva? Mielestäni tuon vain omat mielipiteeni esille ja ne voivat olla erilaisia kuin toisten, mutta ei se minusta dominoivaa tee. Itsepäinen olen, sen myönnän, ja jos joku asia on minulle tärkeä, menen vaikka läpi harmaan kiven, mutta että dominoiva...