Täällä palstoilla näemmä aika-ajoin käydään keskustelua elatusmaksuista ja niiden suuruudesta/pienuudesta, äidit valittaa että saavat sitä liian vähän ja miehet että joutuvat maksamaan liikaa.
Olen itse eronnut pari vuotta sitten ja maksan elatusmaksuja kahdesta lapsesta ex-vaimolleni. Mulla ei tulot kovin kummoiset ole, mutta mielelläni kannan oman korteni kekoon lapsieni hyväksi, sillä itsehän heidät aikoinaan olen tänne maailmaan siittänyt.
Nyt viime aikoina olen alkanut miettiä myöskin omaa tulevaisuuttani ja mahdollista uuden perheen perustamista. Eli käytännössähän se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi siis elättää tavallaan kahta perhettä, sekä entistä että nykyistä. Ex-vaimoni asuu tällä hetkellä avoliitossa toisen miehen kanssa ja he tulevat hyvin toimeen, reissaavat ja nauttivat elämästä. Itselläni elämä on suht koht mallillaan, rahat riittävät laskuihin ja ruokaan, mutta ei niillä juhlimaan pysty.
Entäs sitten siinä vaiheessa kun on aika perustaa uusi perhe. Maksan elatusmaksuja entiselle vaimolle, ja uusikin perhe haluaisi saada kaikenlaista kivaa ja hauskaa, mutta mistäs rahat siihen? En uskalla sitoutua kehenkään, koska tiedän että jossain vaiheessa tulee esille asia lasten tekemisestä ja perheestä. Tuntuu, että ainoa mahdollisuus siihen on, että etsin jonkun yksinhuoltajaäidin, jonka saamat elatusmaksut kompensoivat itse maksamani.
Tällä kirjoituksella haluan kertoa sitä, että yksinhuoltajaäidin on huomattavasti helpompaa aloittaa uuden suhteen rakentaminen kuin elatusvelvollisen isän. Kommentteja?
Olen itse eronnut pari vuotta sitten ja maksan elatusmaksuja kahdesta lapsesta ex-vaimolleni. Mulla ei tulot kovin kummoiset ole, mutta mielelläni kannan oman korteni kekoon lapsieni hyväksi, sillä itsehän heidät aikoinaan olen tänne maailmaan siittänyt.
Nyt viime aikoina olen alkanut miettiä myöskin omaa tulevaisuuttani ja mahdollista uuden perheen perustamista. Eli käytännössähän se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi siis elättää tavallaan kahta perhettä, sekä entistä että nykyistä. Ex-vaimoni asuu tällä hetkellä avoliitossa toisen miehen kanssa ja he tulevat hyvin toimeen, reissaavat ja nauttivat elämästä. Itselläni elämä on suht koht mallillaan, rahat riittävät laskuihin ja ruokaan, mutta ei niillä juhlimaan pysty.
Entäs sitten siinä vaiheessa kun on aika perustaa uusi perhe. Maksan elatusmaksuja entiselle vaimolle, ja uusikin perhe haluaisi saada kaikenlaista kivaa ja hauskaa, mutta mistäs rahat siihen? En uskalla sitoutua kehenkään, koska tiedän että jossain vaiheessa tulee esille asia lasten tekemisestä ja perheestä. Tuntuu, että ainoa mahdollisuus siihen on, että etsin jonkun yksinhuoltajaäidin, jonka saamat elatusmaksut kompensoivat itse maksamani.
Tällä kirjoituksella haluan kertoa sitä, että yksinhuoltajaäidin on huomattavasti helpompaa aloittaa uuden suhteen rakentaminen kuin elatusvelvollisen isän. Kommentteja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos ja kun perustat uuden perheen silloin in myös käytössä uuden kumppanin tulot, ihan samanlailla kuin ex.si nyt. Vai meinaatko kenties että ex.si uuden miehen pitäisi elättää kokonaan sinunkin lapsesi??
Mitäs jos sinun uudella kumppanilla on myös lapsia, silloin sinun pitäisi elättää heidät eikä heille tulisi elatusmaksuja.
Se mitä noita niin kiistan alaisia maksuja maksellaan ei tosiaan riitä lapsen kuluihin.
Silloin kun asutaan yhdessä ne kulut ovat myös silloin maksussa ja varmasti suurempina kuin tuo kuukausittainen elatusmaksu.
Voin sanoa ettei lähivanhemman ole sen enempää helpompaa aloittaa uutta suhdetta, ei rahallisesti eikä muutenkaan, kyllä nuo asiat ovat ihan ihmisestä kiinni.
Ei se raha ole tässä elämässä se kaikkein tärkein asia, vaikka se siltä tuntuukin.
Ja kun aloitat uuden suhteen, en usko sen kaatuvan siihen onko sinulla rahaa vai ei, kyllä siinä on muut asiat ne tärkeimmät.
Jos suhteen luominen on rahasta kiinni ei sellaista suhdetta kannata edes ajatella, se in tuhoon tuomittu ennenkuin pääset edes metriä pidemmälle.
Ja jos nyt rahan kannalta mietit asiaa niin laske:
Yh-äiti tuloina työmarkkinatuki n.460€ lapsilisä 123€ elatusmaksu 118€. Siitä vähennetään vuokra 160€ ja muita pikkulaskuja esim. puhelinlasku yms.
Jäljelle jäävästä kun ostaa ruuat lapsen vaatteet joskus jopa tulee lääkekuluja siinä sitä onkin sitten miettimistä, mistä ne vaatteet itselle tai jos joskus meni vaikka lapsen kanssa huvipuistoon... mistä rahat?
Ei tälläisillä tuloilla todellakaan juhlita, vaan eletään tiukkaa arkea.
Mutta usko se raha ei ole se elämän pää asia. Eikä mikään este uuden suhteen aloittamiselle.
Asiat tärkeysjärjestykseen ja miettimään sitä mikä on todella tärkeää, sitten vasta jos jää energiaa kinastellaan siitä rahasta.
Ja tämä on kaikille tarkoitettu, ei vain sinulle.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa :))))))))))
Painu sinäkin töihin sitten,jos noin kehnosti pärjäät,kun te yh:t niin kivenkovaan väitätte,että ette ole yhteiskunnan elätettäviä.Siivouspaikkoja on joka paikassa niin paljon,että eiköhän sieltä yksi paikka vielä liikene.Kyllä kai ainakin sen taidon osaatte,vai osaatteko?
Kyllä monilla on varaa ostaa joka päivä se sätkäaski,myös yh:lla joka polttaa,mutta vali vali sitten kun rahat loppuu!
vai etkö osaa lukea? Kirjoitin selvällä suomen kielellä "ettei raha ole pää asia", koska ketjun aloittaja ihmetteli kuinka voi aloittaa uuden suhteen kun joutuu elättämään uuden sekä vanhan perheen. Ja hän oli myös sitä mieltä että yh.n on helpompi aloittaa uusi suhde ja ymmärsin hänen tarkoittavan asiaa taloudelliselta näkökulmalta.
Siksi laitoin työttömän yh.n tuloista viestiini, en valittanut köyhyydestäni.
Koska en ole köyhä, rahaa ei ole paljon, mutta minulla on paljon tärkeimpiä asioita kuin raha.
Minulla on oma lapseni, joka on parantunut vaikeasta sairaudesta, ja usko huvikses, se on paljon tärkeämpää kuin mitkään maailman rahat!
Ja vaikka minulla olisi ollut kuinka paljon rahaa silloin kun lapseni sairasti, se ei olisi auttanut asiaa yhtään.
Vai luuletko että olisi?
Vieläkin sanon, asiat tärkeys järjestykseen!
"Voin sanoa ettei lähivanhemman ole sen enempää helpompaa aloittaa uutta suhdetta, ei rahallisesti eikä muutenkaan, kyllä nuo asiat ovat ihan ihmisestä kiinni.
Ja kun aloitat uuden suhteen, en usko sen kaatuvan siihen onko sinulla rahaa vai ei, kyllä siinä on muut asiat ne tärkeimmät."
Kyllä se on niin, että jos mies kuuluu eronneisiin, jotka maksavat maksunsa kunnolla, niin naiset luokittelevat hänet kastiin nyhveröluuserit. Ainakin itselläni on sellaisia kokemuksia, että rahattomalle miehelle vaan nauretaan, enkä puhu vain omista tutustumisyrityksistä, vaan on tullut muutama vuosi kuunneltua naisvaltaisen työpaikan kahvipöytäjuttuja. Se ikuinen väite, ettei raha merkitse mitään, on pelkkää p...aa.
Alkuperäiselle ketjun aloittajalle: mahdollisuudet ovat 1. elät yksin ja maksat maksusi. 2. jos hankit uuden kumppanin, niin joudut kehittelemään keinot ettei voi maksaa ja sitten saat sen pinnarimaineen. 3. köysi kaulaan.
Itse olen valinnut vaihtoehdon 1
Pääsee poloinen töihin johon se on tarkoitettukin. Naimisissa olo on jormalle luppoaikaa, käyttö vähäistä ja lyhytaikaista. Eikun kokemuksia keräämään...
...pääsee poloinen "jorma" taas oman rakkaan nyrkkin suojiin...
Hankala tilanne kieltämättä. Ja varsinkin, kun elatusmaksuja ei kai juurikaan tarkasteta, vaikka elämäntilanne muuttuisi.
Sitä en varsinkaan käsitä, että kun eräässä perheessä toinen lapsista jäi isälle ja toinen äidille, isä joutui maksamaan vielä tästä toisesta lapsesta elatusta.
Ei kai ex-vaimo ole mitään osinkoja oikeutettu saamaan ex-miehen tuloista? Minusta elatuksessa pitäisi jakaa tasan *todelliset* kulut eikä harrastaa kulujensiirtoa isopalkkaiselta mieheltä ex-vaimolle.
Hei, eikö mene jakeluun?
Jos minä jätän opiskelun, työelämän ja henkilökohtaisen etenemisen jne... ja jään hoitamaan kotia ja lapsia ja saakin jossain vaiheessa häneltä monoa liitosta, OLEN OIKEUTETTU saamaan monottajalta korvausta! Eli hän saa tukea minua taloudellisesti kunnes itse sen kykenen hoitamaan.
Olenhan yhteisestä sopimuksesta johtuen kohtuuttomassa tilanteessa hänen ratkaisun takia, jolloin on vähintään kohtuullista, että hän tukee minua taloudellisesti. (piste)
Jos kirjoittaja on lapseton nainen, niin kuinkahan mieli muuttuu jos on lapsia. Ei noin reilua naishenkilöä ole olemassakaan.
"Sitä en varsinkaan käsitä, että kun eräässä perheessä toinen lapsista jäi isälle ja toinen äidille, isä joutui maksamaan vielä tästä toisesta lapsesta elatusta."
Tuossa tapauksessa lähdetään siitä, että kummallakin lapsella on samanlaiset oikeudet saada elatusta vanhemmiltaan. Jos isä on selvästi suurempituloinen, hän osallistuu enemmällä määrällä lasten elatukseen.
Omassa tilanteessani aikoinaan miehen tulot olivat noin kolmanneksen suuremmat kuin minun. Meille kummallekin määriteltiin elatusmaksu siihen toisen luona asuvaan lapseen nähden. Ja koska olin pienituloisempi, minun osuuteni oli pienempi kuin miehen. Onneksi meillä ei tarvinnut riidellä, joten homma hoidettiin niin, että mies maksoi oman elatusmaksunsa ja minun elatusmaksun erotuksen. Pahimmassa tapauksessa me kumpikin olisimme lähettäneet koko osuuden toinen toisillemme, vaikka lopputulos olisi ollut sama kuin valitsemallamme tavalla toimien.
Elatusmaksuja tarkastellaan aina tilanteen niin vaatiessa, jos jompi kumpi osapuolista tekee aloitteen elämäntilanteensa muuttuessa. Jollei kumpikaan tee asian eteen mitään, ei maksuja automaattisesti tarkasteta.
Et ole oikeutettu mihinkään - itse olet valintasi tehnyt.
Teissä loiseläjissähän on mm. sellainen ikävä piirre, että ette ole valmiit näkemään vaivaa omavaraiseksi päästäksenne. Helpompaahan on kitistä maailman pahuudesta ja loisia toisten siivellä. Itsellensä loinen uskottelee, että se toinen on kaiken pahan aiheuttanut ja vastuussa loisen tulevaisuudesta.