Niin kuin mistään mitään tietäisin
kirjoitan Hänestä
ja tuulesta
rakkaudesta kirjoitan
Viime päivien sateista
niin kuin ne olisivat tavallista sadetta
ne surun kyyneleet
joita tuuli on kantanut
ja silti - voitko ymmärtää
se tuuli kuivasi kyyneleeni
astuen avoimesta ikkunasta
juuri ennen nukahtamista
Ulkona liehuvat lakanat
uskon niiden tuulessa kuivuvan
vaikka taivas on pilvistä musta
niin kuin ne olisivat tavallisia pilviä
Miten ne olisivat tavallisia pilviä
tai mitä minä siitä tietäisin
kunhan kirjoitan rakkaudesta
ja tuulesta joka oli Hän
kirjoitan Hänestä
ja tuulesta
rakkaudesta kirjoitan
Viime päivien sateista
niin kuin ne olisivat tavallista sadetta
ne surun kyyneleet
joita tuuli on kantanut
ja silti - voitko ymmärtää
se tuuli kuivasi kyyneleeni
astuen avoimesta ikkunasta
juuri ennen nukahtamista
Ulkona liehuvat lakanat
uskon niiden tuulessa kuivuvan
vaikka taivas on pilvistä musta
niin kuin ne olisivat tavallisia pilviä
Miten ne olisivat tavallisia pilviä
tai mitä minä siitä tietäisin
kunhan kirjoitan rakkaudesta
ja tuulesta joka oli Hän
Vastaukset 14
Vanhimmat
...kaunista!
Kiitos kun olet!
Runosi ei tälläiselle taatelintallaajalle auennut, kuin vasta toisella yrittämällä ja sitten kun se avautui, niin olin haltioissani. Tämä kuuluisi jo sarjaan "kuolemattomat runot", niin hyvä se on.
Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos,
kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos
lukuhetkestä
Kiitos Sinulle!
Mietin hyvän tovin ennen kuin laitoin tämän runon tänne... se on aika vaikea. (mutta pakko kirjoittaa - tai, oikeammin, tuollaiseksi se itsensä kirjoitutti...)
Se kertoo surullisesta viestistä joka sunnuntaina tuli tuonne toiselle palstalle...
Sinulle toivotan hyvää päivää!
..tuulesta joka oli hän...
Sama tuuli tuo kyyneleet ja kuivaa ne..
Niin.. kunhan vie surun pois - aikanaan
ja taivas kirkastuu ja tietää onni on mahdollista
myrskyjen jälkeenkin aurinko paistaa,,,
Suruisa runosi kyllä tänään ,,*Muru tarjoo ystävän-teetä* (_)? Elämä on....
Mutta parempaan mennään, vai mittee, Mys! *Muru silmät suurina nyökyttelee päätä* :D
Aivan totta - hän oli tuuli...
Lempein kesätuuli jonka voi kuvitella =)
Kiitos Muru - teehetki ystävän kanssa lohduttaa =)
lukea useampaan kertaan niin kauniin surumielinen, kiitti hienosta runostasi!
Kiitos Sinulle!
Hän, tuuli ja rakkaus, yhtä kaikki.
Surun kyyneleet on tuulen vietävissä, mutta raikas
tuulen henkäys tuli ja vei kyyneleet mennessään,
kuivasi posket, kuin hellällä suudelmalla, olihan hän, hän.
Näin minä ymmärsin kauniin runosi, kiitos Mysteriet!
Niin minä haluaisin ajatella =)
tiedän. Ja taidanpa käydä jättämässä Ristolle
omat surunvalitteluni, vaikka en heitä tuntenut-
kaann. Suru koskettaa aina, ja varmasti jokainen
osanotto lämmittää.
Mutta runoosi.
Sinä kirjoitat ysätävästä
joka oli kuin kesätuuli
ja jonka elämänlanka,
katkesi aivan liian varhain.
Hän jätti kaipauksen läheisilleen
ystävilleeen
ja silti Hän elää keskuudessasi
kesätuulena yhä kuivattaen kyyneleesi
poissaollessaankin.
Tähtenä taivaalla.
Ja Sinun on häntä ikävä, ikävä.
Lohdutuksen sana myös Sinulle, elämä ei ole aina
oikeudenmukainen - valitettavasti.
...myös vierailustasi siellä toisaalla!
Sinulla on kaunis sielu!
Tavallistako?
Ei, vaan epätavallisen kaunis runo.
Tyttö, sinä olet tähti!
Minä kiitän Sinua sanoistasi!