Kysymys naisille

lähtien halunnut olla mies. Silloin olisin saanut käyttää kirvestä ja vasaraa ilman "roolijako" huomautuksia. Eniten on ottanut päähän "naisten ja miesten" työt. Tosiasia on, että esim. maailman parhaat kokit miehiä. Vaatturi oli vaatturi ja ompelija oli ompelija. Siitäkin huolimatta, että tekivät samaa työtä.

Meidän ikäpolven kasvatukselle oli tyypillistä naisten ja miesten töiden erottelu. Yhä edelleen olen kummajainen kun minulta löytyy täydellinen työkalupakki. Nyrkin ja hellan välissä oleminen on ollutta ja mennyttä. Ruoka kiinnostaa vähemmän kuin remontointi.

Siis, haluaisin olla mies, että saisin tehdä niitä miesten töitä.

työntyä naisen pimppiin ja mikä saa aikaan sen että mies laukeaa.

jossa nyt toimin. Vaikka onhan meissä miespuolisiakin, mutta tosi vähän. Itse en miehenä haluaisi olla tässä duunissa. Olisin varmaan joku rakennuspuolen ammattilainen, koska pidän suunnittelusta ja pikkunikkaroinnista. Lapsuuden kodissakin korjailin rikkonaiset huonekalut yms, kun miehet ei muka joutaneet.
Vaikka olen tyytyväinen feminiinisyyteeni, voisin kyllä kuvilla olevani ihan onnellinen miehenäkin. Olisi se elämä ollut ihan toisenlaista, ja tällä luonteella aika vaikeaakin.

Olisin mennyt armeijaan. Nythän se on ollut naisille mahdollista jo pitkän aikaa, mutta ei minun nuoruusaikanani. Jos ja kun olisin mennyt armeijaan, olisin halunnut jatkoksi YK-joukkoihin.

Miehenä olisin edennyt urallani eittämättä paremmin, koska ko. alalla oli selkeä urakatto naisille ja on vieläkin.


Olisihan se ollut kivaa myös kokea, mitä tuntuu olla isänä, nyt on kokemusta vain äitinä olemisesta.

Olisi ollut myös jännää kokea mitä tarkoitetaan sillä, että naiset ovat Venuksesta ja miehet Marsista. Miehet ovat minulle vakuutelleet, että rakastelu ei ole heille ollenkaan niin vakava juttu kuin naisille, jotka ottavat kaikki niin tosissaan. Olen harvoja miehiä ottanut tosissani missään tilanteessa, joten miehenä olisi ollut metkaa kokeilla, olisiko ketään naista ottanut koskaan vakavasti. Ehkä en.

Ja lopuksi: en tiedä vakavasti ottaen, kaipaisinko tällaisia asioita ihan oikeasti. Olisi olut kivaa kokea, mutta että näitä jatkuvasti vatkaisin - pois se minusta.

huomattavaa etua, jos olisin syntynyt mieheksi.
Isänikin olisi ollut onnellisempi, jos olisi saanut pojan. Onneksi hän hyväksyi mielellään myös samoista asioista kiinnostuneen tytön puuhailemaan ja harrastamaan kanssaan, joten perinteisesti miehisinä pidetyt työvälineet ovat tulleet jo nuorena tutuiksi.

Pari työpaikkaa on luultavasti jäänyt saamatta siksi, että olen ilmiselvästi ollut "väärää sukupuolta".

Naiset työelämässä palvelevat yleensä miehiä - asemasta riippumatta - huomattavasti auliimmin ja paremmin kuin naisia. Naiset voivat myös joissain tapauksissa olla hämmästyttävän epäsolidaarisia, joskus suorastaan pahantahtoisia ja todella kateellisia toisille naisille. Esimiehenä ainakin vielä tässä ikäluokassa miehet pääsevät paljon helpommalla kuin naiset riippumatta alaisten sukupuolesta, samoin uralla eteneminen onnistuu miehiltä helpommin.

Naisiin kohdistuu monenlaisia epä- ja ennakkoluuloja, joita miehet eivät kohtaa. Nainen joutuu aina hankkimaan luottamuksen ja arvostuksen, joka miehelle lankeaa itsekseen ja hän voi ainoastaan menettää sen.

Joskus olen todennut, että olisi ollut ihan kiva, jos kotona olisi vaimo huolehtimassa asioista. Perinteiset naisten työt ovat mielestäni paljon tylsempiä kuin miesten vastaavat.;)) Tosin äidin ja vaimon roolista olen nauttinut suunnattomasti aikoinani. Niitä en vaihtaisi mistään hinnasta, vaikka melkein kaiken muun voisin vaihtaakin. ;))

Mitäs sitten kaipailen? Ainahan se on mielessä, että pitäis olla kaksineuvoinen, niin ei tarttia orotella lainaporaa. Se olis somaa kun olis oma, mistä tarpeen tullen ottaa vielä paljon yli kuusikymppisenäkin. Että sitä.