Eläimetkin kaupunkilaistuu.Ennen oli tosi vaikeaa luonnossa nähdä esim Kettuja,syksyn aikana olen kuitenkin "törmännyt" kolmeen kettuun öiseen aikaan
täällä kaupungissa.Kaupunkimiljöö tuntuu olevan niillekkin hyvä saalistuspaikka.Monia sellaisia eläimiä on joita ei ennen kaupungeissa tavannut kuten viime kesän "Stadionin" Huuhkajaa.
Oletko sinä törmännyt kaupunki oloissa erikoiseen eläimeen,mihinkä sellaiseen?
täällä kaupungissa.Kaupunkimiljöö tuntuu olevan niillekkin hyvä saalistuspaikka.Monia sellaisia eläimiä on joita ei ennen kaupungeissa tavannut kuten viime kesän "Stadionin" Huuhkajaa.
Oletko sinä törmännyt kaupunki oloissa erikoiseen eläimeen,mihinkä sellaiseen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihmttelin Raision Myllyssä lentelevää lintua. Talitinnttihan se. Varmaan löytyy niin syotävää kuin juotavaakin ja olo on mukavaa näin sateisena syksynä.
Lisääntyvä urbanisointi tuo varmaan monenlaisiakin ongelmia. Ovathan esim. lihat suoraan nokittavissa.
Mitkä ovatkaan uhat hygienian ja sairauksien oasalta?
mitkä lihat sielä myllyssä on . Eikös myllyssä ole paremminkin ryyniä.??
on suurin marketti Raisiossa.
minä asun Tukholmassa ,ja kotini on järven sannalla . Järvi on kiva kiertää koiran kanssa, On juuri sopivan pitkä lenkki4km.
Piisami on asettunut tähän järveen ja kaataa isojakin puita. Niitä ei paljoa näe koska on tosi arka eläin. Mutta jäljet ovat selvät.
Yksi mahtava pesä on rakennettu ja sen näkee kuinka sitä korjaillaan.
Kaataako piisami puitakin?
Varmaan kuule majava. Se onkin komea eläin.
Majava täälläpäin kaatelee puita tulvaksi asti omalla lammellaan. Lammesta se saapuu järvelle uimaan ja pyrstöllään läjäyttelemään. Kerran soutelimme perässä. Läjäytti vettä korkeuksiin ja sukelsi.
majava se varmaankin on .
Mutta on se vaan kiva kun näin kaupungissa (Suurkaupunkitukholma)
Kauris eräänä kesäisenä aamuna varhain museomme takana hätääntyi kulkijoista, loikkasi ikkunan läpi museon narikkaan ja siitä käytävän vastakkaisen ikkunan läpi ulos vapauteen. Ihmeeltä se tuntui. Sanomalehtijutun luettuani kävin katsomassa uudelleen kitatut ikkunat.
Eläimet sopeutuvat olosuhteiden pakosta. Lähiössä missä asun oli viime kesänä aamuyöllä outo otus joka juoksi roskakatosten välissä. Naapuriston kanssa bongasimme sitä ja se varmistui supikoiraksi.
Rusakoita täällä on vaikka kuinka. Keväällä totesin, että piharusakkomme oli löytänyt parin ja alkukesästä pihalla temmelsi kaksi poikasta. Oravia on paljon ja pääskyset pesivät räystäiden alla. On se kiva katsella kun kaupungissakin on elämää. Toinen juttu on miten ne itse asiassa voivat saasteen ja liikenteen keskellä.
Talitiainen taisi olla ensimmäisiä urbanisoituneita lintuja.
Sehän opetteli slanginkin. On jo kauan laulanut titityyn asemesta tityy, tityy.
Siitä on aikaa parivuotta kun eräänä keväisenä aamuna nostin ylös säleverhoa ikkunasta, se mitä näin luulin uneksi, kuusi jänistä juoksi ympyrää siinä ikkunani alla jossa kulkee kävelytie ja silloinkin pari naista ulkoilutti koiriaan, siksi aikaa ne kyykistyivät heinikkoon ja taas alkoivat juosta ympyrää se oli kuin satua ,olen asunut maallakin mutta en ole moista nähnyt, enkä varmaan tule näkemään toista kertaa mutta ihanaa se oli.
kyllä olla jopa paljon pahemmat maaseudulla. Ilman saasteet leviävät ilmavirtojen mukana.
Jopa sillon venäjältä ne atomivoimalan saastet tulivat pitkiä matkoja .
Emme me ole missään saasteilta piilossa.
Kettua en vielä ole nähnyt, vaikka asun vanhassa puutarhamaisessa kaupunginosassa ja täällä saattaisi ollakin. Sen sijaan rusakon reviiriä on puistomainen kerrostalotonttimme. Joka ilta se nököttää ikkunani alla nurmikolla nähtävillä. Siilejä joskus näkee myös. Koskahan kettu löytää tiensä tänne.
kauriita samasen järven rantamilla .Siinä on vähän matkan päässä Tukholmalaisten ulkoilualue ,on saunat ja punttisalit ,hyvin suosittu kesät ja talvet . Ihmisistä ne kauriit ei paljoakaan välitä .
Pyöräily on onneksi kielletty ,kun yhteen aikaan
ne hurjasteli niillä montenpaikilla ,ja kelloa ei täkäläiset osaa käyttää , kerran yksi tulla tupsahti minun selkääni .Onneksi ei käynyt kuinkaan.
Viikin pelloilta yhytin edelliskesänä hirvipariskunnan syömässä. Kaupunkiparvekkeelta olen monena kauniina kesäpäivänä nähnyt ketun istuksivan aivan muutaman metrin etäisyydellä eikä arkuudesta ole ollut tietoakaan, oli tyystin reporankana.
Viime kesänä ja sitä edellisenä vieraili palokärki moneen otteeseen pystyyn lahoavassa puussa, joka on pihallamme. Tikat ovat ihan tavallisia vieraita, haukkoja olen nänhyt saalistamassa. Niillä on metka kirkuna. Lepakoita näkyy kesäiltoina paljon. Yksi onneton oli laittanut itsensä yöpuulle lähipuuhun ja kärventyi siinä auringonpaisteessa päiväsaikaan. Huuhkajan olen kuullut huhuilevan, mutta itse otus on pysynyt piilossa. Käki kukkuu Stadissa yhtä hyvin kuin aikoinaan kuulemma Karjalasssa.
Jäniksiä meillä on runsaasti ja myös nykyisin kaneja. Niillä on vakireittinsä, arkoja ne eivät ole lainkaan. Muuttojen aikaan eli keväällä ja taas syksyllä on pihallamme vieraana kaikenlaisia erikoisen näköisiä lintuja hetkestä muutamaan päivään, mutta mistäs näiden kaikkien nimiä tietäisi. Kurkia en sentään ole pihalla nähnyt, kuullut sen sijaan monet kerrat. Että on tässä kaupunkilaisfriidulla ihmettelemistä.
Kesämökillä, nykyisin kaupunkialuetta, vilistää pimeällä liito-oravia. Keltaiset jätökset haavan juurella.
Pahuksen siipioravat, aktivistien lemmikit, maanvaiva yleisyydessään, päinvastaisiksi luokitellut. Minäkin menetin isieni maita niiden vuoksi valtiolle. Siis minut ryövättiin vastoin tahtoani.