en jaksa nyt tilittää elämäntarinaani koska se alkaa itsellenikin olla jo merkityksetön. lähinnä haluaisin kuulla vertaisteni mielipiteitä jotta voisin ehkä hahmottaa paremmin missä mennään. olen siis 19v nuorimies ja miettinyt pari vuotta itsemurhaa. kelailun määrä on kokoajan lisääntynyt ja olen noin vuoden ollut täysin varma että elämäni päättyy itsariin. vielä vuosi sitten itsemurhan ajattelu aiheutti ns."itkuisen olon" mutta varsinaisia kyyneliä en muistaakseni vuodattanut..nykyään asioiden kuten kuolema,läheisten suru jne...ajattelu ei aiheuta suurempia tunteita. nykyään myös mietin itsaria joka päivä lähes kokoajan. olen miettinyt eri tapoja joista eniten houkuttelee heittäytyminen junan eteen,myös hukuttautuminen ois hyvä. ajankohdaksi sopisi parhaiten juhlat kuten uusivuosi tai juhannus. myös masennus on viime aikoina pahentunut huomattavasti..valvon melkein aina koko yön eikä päivärytmeillä ole mitään väliä myös arkihommat kuten ylösnouseminen,suihkussa käynti,hampaiden harjaus,roskien vieminen vaativat ponnisteluja ja tuntuvat suorastaan vastenmieliseltä...kaikesta huolimatta itsemurha ei tunnu ajankohtaiselta vaikka onkin mielessä kokoajan enkä viitsi tehdä sitä ennen kuin on pakko! kysymykseni kokeneemmille onkin että miltä se vaikuttaa...onko mun aika jo lähellä?
itsemurhasta....
masis...
151125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
hae apua itsellesi,elämäsihän on vasta alussa.
Mahdottomienkin vaikeuksien jälkeen aurinko vielä paistaa.
heippa!
Mulla oli n.5 v sitten samat kelailut... tällä hetkellä nautin elämästä täysin. aika vaan korjaa, ja uskoo tulevaan, elämä on mahtavaa, jokaisen lahja. missä päin asut? mieti mistä paha olosi lähtee, ja koita korjailla asiaa, jo ajatus, tekee paljon. ja ajatuksesta kaikki lähtee. masennus lääkkeet voi olla yksi ratkaisu ainakin alkuun että pääset "jaloilleen". olisi kiva käydä vaikka kahvilla. älä vaan tee mitään tyhmää. kuollaan sitä kumminkin joskus.. turha kiirehtiä, joku päivä heräät varmasti vielä auringosta!
Itsemurhan tekemistä voi ajatelle myös toisten ihmisten, ystävien ja sukulaisten kautta. Mitä aiheutuu toisille ihmisille, jos teet itsemurhan? Itsemurha on loppuen lopuksi aika itsekäs teko, vaikka sen hyvin ymmärränkin, sillä olen itse muutamaan otteeseen vakavasti sitä harkinnut. En kuitenkaan ole itsemurhaan päätynyt ja suurin syy on ehkä se, että minun äitini teki itsemurhan ollessani 23-vuotias. Siitä on aikaa yli kaksikymmentä vuotta, mutta edelleenkin kannan sisälläni sitä asiaa - eikä se koskaan tule poistumaankaan...
Ja vaikka olen ollut lähellä itsemurhan tekemistä, niin olen kyllä saanut sittemmin nähdä, että se elämä tarjoaa kuitenkin AINA myös jotakin hyvää, vaikka pimeimpinä hetkinä sitä ei voi mitenkään nähdä eikä aavistaa :))
Usko vaan että aikasi on Jumalan käsissä ja varmasti ajallasi pääset täältä pois ,eikä itsemurha ole mikään ratkaisu ,entäs sen jälkeen josppa onkin olemassa ikuinen elämä jne?
Olen nyt 56 vuotias ,18 vuotiaanan kamppailin samojen asioitten kanssa kuin sinä nyt ,tulin siihen tulokseen että en jaksa enään elää ja yritin lopettaa itseni ,onneksi epäonnistuin ja heräsin teholla ...siitä en nyt enempää .
Kerroin tuon sen takia ettet ajattele mitäs tuo mummeli elämästä tietää ,tiedän toki plajon ja huudan "Elä tee itsellesi mitään pahaa"!
Uskotko sinullekkin on elämällä vielä paljon tarjottavana niinkuin minullekkin ,sain hyvän miehen kaksi lasta ja nyt vielä lapsenlapsikin .
Silloin tuskissani en jaksanut ajatella kuin hetken kerrallaan enkä pystynyt luottamaan parempaan huomiseen ,mutta se parempi aika tuli sittenkin .
Olet varmaan apua yrittänyt monelta taholta ,oletko koskaan rukoillut ?
Muista sinulla on ympärilläsi paljon ihmisiä jotka rakastavat ja huolehtivat sinusta ,sano heilel ääneen tuntemuksesi ja yritä jaksaa sinnitelllä ihan uteliaisuuttasi että näet mitä sinulle elämä on varannut .Ehkä olet muutaman vuoden päästä tukemassa täällä toisia kohtalokavereitasi kuten minä .
Muistan sinua rukouksin juuri nyt.
itsellesi ja hautonut ja kypsytellyt sitä vuosia? Miksi et ole tehnyt selviämisestä päämäärää jota kehittelet ja omaksut vuosia ??? Selvästi alitajuntasikin siellä sinua kutsuu että voi ei älä luovuta koska sisimpäsi kuitenkin tahtoo elää ja elpyä!!!! Et sinä turhaan täällä ole herranen aika! Katso mikä on sinun tarkoitus ja sisin eli tee selviämisoperaatio itsellesi ja hae siihen apua ja kunnollista !!! Et tule katumaan :)
Ennen itsemurhan harkitsemistakaan, kannattaa käydä tappamassa kaikki ilkeät ihmiset, ihan vaan ettei koko elämä olisi täysi blanco...
kiitoksia vastauksista..niin kuin viestissä sanoin itsemurha ei kuitenkaan tunnu ajankohtaiselta...mietiskelin vaan että kauan täs viel pitää odottaa "ahaa elämystä"...no mutta kai se tulee aikanaan...arvostan kyllä paljon masennuksesta/itsemurhasta selvinneitä,mutta itse en kestäisi epäonnistuneen itsarin jälkeistä häpeää joten kun aika tulee toteutan sen varmalla tavalla...niin ja itsariin olen päätynyt koska ei ole mitään tulevaisuuden näkymiä...perheeseeni en pidä yhteyttä eivätkä he minuun,kavereita ei ole eikä tule koska olen helvetin ujo ja nihkee...joka asian olen itse ryssinyt,myös avun jota on kerran tarjottu...lorvin paskaisessa yksiössäni kunnes päätän sotkun jonka itse aiheutin...ihmeet kyllä ottaisin vastaan mutta en niihin usko.
Eikös se niin mene, että siinä vaiheessa kun tuntuu ettei oikeasti enää jaksa ja kaikki voimat on loppu, niin oikeasti jaksaa vielä saman verran jos vain tosissaan sitä haluaa. Tuotahan ne taitaa armeijassakin jauhaa, kun marssilla alkaa askel painaa.. Että en todellakaan usko että aikasi olisi vielä!
Ja koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia ystäviä. Jos ujous on este, niin onhan olemassa netti. Ihan tavallisia ihmisiä täällä koneiden takana istuu, joten ei tuo ole missään nimessä huono vaihtoehto.
Tuosta avun tarjoamisesta. Hae itse apua, jos siltä tuntuu. Kukaan ei estä ja kiellä hakemasta apua toista, viidettä, kymmenettä tai viidettäkymmenettä kertaa. Aina se on parempi hakea apua liian usein, kun liian harvoin..
Et sinä voi istua keskellä lattiaa odottamassa ihmeiden tapahtumista. Sinun tulee itse auttaa niitä tapahtumaan. Siinä vaiheessa jos on jo itsemurhan partaalla, niin onko minkään suhteen enää mitään hävittävää? Eikö kannattaisi KAIKKI yrittää ensiksi? Ja jos ei onnistu, tai asiat menee vielä enemmän pieleen, niin vasta sitten harkita tuota itsaria.
Jos sinä nyt päädyt kuitenkin tappamaan itsesi, niin tee se mielummin ihan keskenäsi. Hyppäämällä junan/auton alle aiheutat vain suurta tuskaa "viattomille" sivullisille (kuskille). Vai toivotko samanlaista oloa, kuin mitä sinulla on, jollekin toiselle tuntemattomalle henkilölle? Hengen saa kyllä pois niin monin eri keinoin, ihan itsekseen.
"Silloin kun en itse jaksa rukoilla, kun on sydämeni tyhjä sanoista,
tule sinä, Jeesus, hiljaa rukoile, kanna kuivuudesta ilon lähteelle.
Silloin kun en itse jaksa uskoa, kun on sydämeni liekki hiipuva,
tule sinä, Jeesus, usko minussa, pimeyteni valtaa taivaan valolla.
Silloin kun en itse jaksa rakastaa, kun on sydämeni kuiva erämaa,
tule sinä, Jeesus, hiljaa rakasta, anna minun löytää rauha sinussa. "
(Anna-Mari Kaskinen)
Tämä laulu sai mieleeni sinut ystäväni joka kamppailet siellä yksinäisyydessäsi .Tiedän että itsestään on vaikea pumpata mitään iloa ,jaksamista mutta kuten laulussakin sanotaan on ihmeitä tuleva ja oleva eli Jumala varmaan näkee tuskasi ja yksinäisyytesi ja tahtoo rakastaa sinut ehjäksi .
Varmaan muistat tuhlaajapoika vertauksen kuinka toinen veljeksistä lähti vieraille maille tuhlaten kaiken mitä oli isältä saanut ,joutuen lopulta sikojen kaukalolle aterioimaan niitten kanssa .Hän ajatteli varmaan samoin kuin sinä että kaiken olne tyrinyt eikä minua enään isän pojaksi edes kutsuta .
Kuinkas kävikään ,poika meni itseensä kuten sinä nyt ,huomaat että vika on myös sinussa ja huomioi mikä oli seuraava juttu ,hän päätti lähteä isän luo .Tarvittiin päätös että nyt otan askeleen kohti kotia ,lopun muistat kuinka isä avosylin otti lapsensa vastaan ja juhlat pystyyn.
Tämä on vertaus Taivaan Isästä kuinka me tuhlaaja tytöt ja pojat täällä mailmalla usein menemme liian syvälle kaikkiin houkutuksiin jotka tuhovat elämämme ,mutta aina on mahdollisuus tehdä ratkaisu ja kääntyä kohti kotia .
Jumalan sanassa on toivo ja lohdutus meille kaikille .Eli elä ystävä rakas ajattele että sinun tarvitsee jäädä sinne "kaukaloosi" ota ensimmäinen askel ja avaa sydämesi ovi ihmeelle .
Hyvä kun sinulla on tietokone ,voit näin purkaa sydäntäsi .Tänään on uusi päivä ja kun oikein tarkka olet niin jotain ihmettä tapahtuu sinulle .
Kirjoittele kuulumisiasi me yritämme auttaa sinua!
auton eteen menemistä en oo kuitenkaan harkinnut mutta junakuskin fiilikset jääny huomioimatta...no se kuvastaa hyvin mua..ja ihmeillä tarkotan lähinnä kavereita tai sisältöä elämään tms. asioita joihin en voi vaikuttaa..älä kysy miks koska en osaa vastata...avun saannit hoidan jos hoidan..ja jumalaan en valitettavasti usko..
Moi!
Jos susta todella tuntuu tuolta, mene heti lääkäriin! Kun tilaat aikaa, sano suoraan tilanteesi! Masennus on ihan samanlainen sairaus kuin mikä tahansa muu, ja pidemmän päälle tappaa ihan liian paljon ihmisiä.
Olen itsekin ollut tosi syvästi masentunut, ja suunnitellut itsemurhankin hyvin tarkkaan. Mutta lääkkeiden ja psykoterapian voimin olen päässyt jaloilleni, onnistunut hankkimaan itselleni ammatin ja työpaikan. Välillä jopa tunnen olevani maailman onnellisin ihminen, enkä pysty ymmärtämään masennuskausiani!
Yhä vielä masennun välillä, mutta nyt tiedän, että siitä voi selvitä. Masennus ei häviä kuin flunssa, mutta hyvällä hoidolla paranee vähitellen. Nyt heti tilaamaan lääkäriä, jonka kanssa voitte miettiä paranemissuunnitelman!
Äläkä vaan erehdy ajattelemaan, että olisit jollain tavalla epänormaali. Et todellakaan ole ainoa, sillä masennus taitaa täällä Suomessa olla varsinainen kansansairaus. Tsemppiä paranemisprojektiin!
Hei,
niinkuin edellisessä viestissä kehoitettiin, kehoitan sinua kanssa hakeutumaan lääkäriin heti.
Vaikka omalääkärin kautta, kerro aivan rehellisesti mitä mielessäsi haudot. Siitä kaikki alkaa. Omalla pojallani on kanssa ollut masennusta, vakaavaa sellaista, ja apua hän on nyt saanut. Oli kova kynnys lähteä lääkäriin ja syödä mielialalääkettä. Nyt hän käy terapiassa ja syö lääkkeitä, apua on siis tullut ja hän voi paremmin. Ja kaveritkin on taas tullut mukaan kuvioon. Eli pikaisesti apua hakemaan.
Onnea tiellesi!
Nii, siis ei todellakaan oo vielä aika lähtee! Sä oot viel noin nuorikin! Mä tiedän kokemuksesta, että itsari ei oo mikään ratkaisu, oon menettäny kaks kaveria, joista toinen oli paras kaverini itsemurhalla ja tässä kaks viikkoo sitte kolmas kaveri yritti itsemurhaa, joten voit varmaan arvata miltä meistä tuntuu, ylipäätänsä läheisistä.
Joten sanoisin ettei se oikeesti kannata, elämässä kuolee niin monta ihmistä muutenki jokka haluis elää, mutta ne kuolee kuitenki, ni kannattaa miettiä. Itse olen ollu masentunu ja nyt vieläkin, ja yrittäny itsemurhaa mut epäonnistuin ja kiitän siitä todella ettei se onnistunu! Mä en ikinä haluis kuolla jonkun muun ihmisen takia vaan siks et se on niin paska (mun tilanteessa syy se ja muut ongelmat).
Voimia sulle!
Elämän on saanu vaan kerran joten eläkäämme sen mukaisesti! :)
Kyllä Sinä selviät! Hae apua lääkäriltä,kerro oma vointisi,niin saat varmasti sieltä apua.
Muistan Sinua! Ja jos haluat kirjoittaa niin voit lähettää sähköposttiin> [email protected]
terveisin.Make
Hae oikeesti apua jos sinun olo on noin paha. Terapiasta ja lääkityksestä on apua. Itse olen käynyt terapiassa vuoden ja olen syönyt masennuslääkkeitä koko terapian ajan ja olo on kohentunut huomattavasti.