Moi, minulla ilmenee näitä Deja Vu -ilmiön tyylisiä "hei, olen nähnyt tämän tilanteen aikaisemmin" -juttuja päivittäin, ja välillä useastikin päivässä. Siitäkös ajatukseni alkaa laukkaamaan, ja aina tulee mieleen, että kuolinkos minä tässä kohtauksessa.
Aloitin Sepramin käytön noin 3kk sitten paniikkikohtauksiin ja se on auttanut huomattavasti, mutta nyt nämä saamarin deja vuut kiusaavat.
Aloitin Sepramin käytön noin 3kk sitten paniikkikohtauksiin ja se on auttanut huomattavasti, mutta nyt nämä saamarin deja vuut kiusaavat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No hyvä kun otit puheeksi.
Olisi kiva lukea muitten tuntemuksia, koska ei näistä jutuista oikein kenellekään voi puhua.
Sinulla on kuitenkin lääkitys, joten on varmaan hoitava lääkärikin. Olisi mielenkiintoista saada tietää, miten se lääkäri asian selittää.
Itse olen yrittänyt tyytyä siihen "tieteelliseen" selitykseen, jonka mukaan aivoissa on tahdistusongelma aivopuoliskojen välillä, mistä johtuu tuo ennen koetun tunne.
Toisaalta kun omat isovanhemmat kalkkeutuivat niin pahasti, että sairaalassa ennen kupsahtamistaan elivät monesti nuoruutensa tapahtumia uudestaan, on kyllä käynyt joitakin mielikuvituksellisiakin vaihtoehtoja mielessä.
Luulen, että omalla kohdallani tämä johtuu stressistä, koska deja vu -ominaisuus on ollut lapsuudesta asti ja aina ilmennyt paineen alla. Nyt se vain on turhan jokapäiväistä.
Olen kehittänyt itselleni "filosofian", jonka turvin pystyn ottamaan hieman rauhallisemmin ja huvittuneemmin kummat tuntemukseni. Olen pähkäillyt, että sen ei nyt tässä tilanteessa ole väliä koenko asiat reaaliajassa, vai vihanneksena sairaalapedissä uusintoina. Elämällä hetki ja päivä kerrallaan saan lopulta tietää, miten minun käy/kävi ;) Vasta siinä vaiheessa, jos rupean muistamaan tulevaisuuden, alan todella hermostua.
Kun lähetin viestin, tuli ilmoitus: Palvelu tilapäisesti suljettu, yritä hetken kuluttua uudelleen. Kun yritin lähettää viestin uudestaan, tuli punaisilla kehyksillä teksti (jotain tällaista...): Olet lähettänyt jo samansisältöisen viestin... ;D (kuka hemmetti pilailee kustannuksellani???)
Ehkä ylläpitäjä osaisi vastata tuohon viestinlaittojuttuun. Tämä on suosittu keskustelupalsta, ehkä johtuu siitä ruuhkasta.
Nykyään suhtaudun hyvin kriittisesti lääketieteeseen. Pilleriresepti on nopea ja helppo keino päästä asiakkaasta tai potilaasta eroon. Masennus- ja muilla mielenterveydenhäiriönimikkeillä pystytään peittämään myös fyysiset sairaudet. Esim. työttömien kohdalla henkilön oletetaan olevan ensisijaisesti "hullu", mitään fyysistä vaivaa ei tunnusteta tai tunnisteta mielellään.
Oletko ajatellut sitä, että jospa dejavuu onkin fyysinen eikä puhtaasti psyykkinen ilmiö? Jos ilmiöllä on fyysinen tausta, niin eikö se kannattaisi selvittää? Eli jos oire ei ala helpottamaan, sano lääkärille. Voisihan kyseessä olla vaikka lievää epileptistä toimintaa.
Jotain tällaista olen ajatellut, mutta mikä sitten lie sen fyysisen ja psyykkisen ero tai raja...?
Aivoparat ovat lillineet jo monta vuotta muun kehon ohella ties missä aineissa, mitä keho epäonnekseen tuottaa paineen alla. Esim. (pelon ja suuttumuksen tuottama) adrenaliini aiheuttaa minulle suorastaan myrkytystilan, joka tuntuu kipuna ja kirvelynä koko kehossa. Onneksi olen voinut "annostella" endorfiineja vastalääkkeeksi säännöllisin väliajoin ;)
Silmät viiraavat ehkä unen puutteesta siihen malliin, että olenkin miettinyt, mikä osuus sillä voisi olla. Lääkäriin ja silmälääkärille joudun nyt menemään ammatinvalintajuttujen takia joka tapauksessa, joten ehkä sillä reissulla jotain selviää.
Taustoista sen verran, että olen tosiaan joutunut elämään eräänlaisessa uhkaavassa tilanteessa useamman vuoden. Lisäksi sitten raskas työ ja lopulta työttömyys siihen päälle. Olen ihmetellyt itsekin, miten näinkin hyvin olen tolpillani, mutta ilmeisesti olen fyysisesti ja psyykkisesti niin vahvaa tekoa, etten ihan romahda, mutten toisaalta tarpeeksi vahva, että selviäisin oireitta.
Kotikonsteilla olen pärjännyt tähän asti, mitään lääkkeitä en ole käyttänyt, toisin kuin aloittaja.
Aloittajasta vielä sen verran, että todella kiinnostaisi, voisiko lääke olla syypää? Tämä deja vu -aihe on sellainen salamyhkäinen mysteeri, josta on vaikea saada aikaan kunnon keskustelua edes lääkärien kanssa, koska tiedonpuutteessa (??? - arvaus vain...) hekin tuntuvat suhtautuvan omien pelkojensa kautta.
Olen miettinyt, olisiko kukaan kirjoittanut kirjaa/kirjassaan aiheesta? Kirjailijoilla kun on taito kuvailla meissä ihmisissä tapahtuvia asioita ymmärtävämmin ja ymmärrettävämmin kuin lääketieteen teknokraatit.