Lara oli siis matkalla Viridianin metsään. Paikka
tuntui aika jännittävältä... Lara pääsi harvoin
katselemaan sellaisia maisemia. Larvitarkin oli
aika utelias näkemään lisää. Se pysähtyi
haistelemaan kukkasta, mutta pusikosta hyökkäsi
sen kimppuun lauma vihaisia pokemoneja. Lara
säikähti niin, että juoksi karkuun.
-Tule Larvitar! Et pärjää niitä vastaan! Lara
huusi. Molemmat kipittivät karkuun tuhatta ja
sataa. He pysähtyivät kun Larvitar huomasi, ettei
kukaan enää seurannut.
-Missä me olemme? Lara kysyi. Hän katseli
ympärilleen. Paikka oli pimeä ja synkkä.
Paaaaljon synkempi kuin Viridianin metsä.
-Tämä ei voi olla enää Viridian... Lara mietti.
-Olemmeko eksyneet?
Larvitar painoi päänsä alas.
-Älä ole surullinen... Osaisitko käyttää
suuntavaistoasi? Monilla pokemoneilla on hyvä
suuntavaisto! Lara ehdotti. Larvitarin ilme
kirkastui. Se alkoi nuuskia maata ja kulki Laran
edellä.
Aika kului. He kulkivat ja kulkivat, mutta eivät
löytäneet enää takaisin. He kulkivat ympyrää.
-Emme enää ikinä löydä pois täältä, Lara nyyhki.
Sitten Larvitar huomasi kirkkaan valon
häikäisevän silmiään. Se innostui ja juoksi valoa
kohti. Larakin havahtui:
-Valoa! Olemme pelastuneet!
Pettymyksekseen Lara ja Larvitar saivat huomata,
että valo lähti vain laumasta pieniä
sähköpokemoneja, jotka viettivät jokavuotista
välkejuhlaansa. Se näytti oikeastaan aika
mielenkiintoselta, kun Pichut ja Pikachut
tanssivat iltanuotion ympärillä ja Elekidit
antoivat valoa ympärilleen sähköpurkauksilla.
Se oli aika hienoa katseltavaa, ja Lara ja
Larvitar jäivät seuraamaan sitä koko yöksi.
Aamulla Lara heräsi, kun Larvitar tökkäsi häntä.
Samassa hän huomasi, että hänen vieressään nukkui
hyvin pieni Pichu. Ja muitakin pokemoneja!
-Ovatpa ne herttaisia... Ne hakivat varmaan
suojistani lämpöä! Lara ajatteli. Ihanan pehmeä
Furret toi Laralle hedelmän. Se oli tosi hyvää!
Ja muutkin ryhtyivät aamiaisen syöntiin. Kun Lara
oli lähdössä, se Pichu, joka Laran vieressä
nukkui, alkoi seurata.
Lara kysyi:
-Tiedätkö sinä, miten täältä metsästä pääsee pois?
Pichu hyppäsi ilmaan ja juoksi metsikön läpi.
-Seurataan! Lara huudahti ja juoksi Larvitarin
kanssa.
JATKUU...
TO BE CONTINUED...
tuntui aika jännittävältä... Lara pääsi harvoin
katselemaan sellaisia maisemia. Larvitarkin oli
aika utelias näkemään lisää. Se pysähtyi
haistelemaan kukkasta, mutta pusikosta hyökkäsi
sen kimppuun lauma vihaisia pokemoneja. Lara
säikähti niin, että juoksi karkuun.
-Tule Larvitar! Et pärjää niitä vastaan! Lara
huusi. Molemmat kipittivät karkuun tuhatta ja
sataa. He pysähtyivät kun Larvitar huomasi, ettei
kukaan enää seurannut.
-Missä me olemme? Lara kysyi. Hän katseli
ympärilleen. Paikka oli pimeä ja synkkä.
Paaaaljon synkempi kuin Viridianin metsä.
-Tämä ei voi olla enää Viridian... Lara mietti.
-Olemmeko eksyneet?
Larvitar painoi päänsä alas.
-Älä ole surullinen... Osaisitko käyttää
suuntavaistoasi? Monilla pokemoneilla on hyvä
suuntavaisto! Lara ehdotti. Larvitarin ilme
kirkastui. Se alkoi nuuskia maata ja kulki Laran
edellä.
Aika kului. He kulkivat ja kulkivat, mutta eivät
löytäneet enää takaisin. He kulkivat ympyrää.
-Emme enää ikinä löydä pois täältä, Lara nyyhki.
Sitten Larvitar huomasi kirkkaan valon
häikäisevän silmiään. Se innostui ja juoksi valoa
kohti. Larakin havahtui:
-Valoa! Olemme pelastuneet!
Pettymyksekseen Lara ja Larvitar saivat huomata,
että valo lähti vain laumasta pieniä
sähköpokemoneja, jotka viettivät jokavuotista
välkejuhlaansa. Se näytti oikeastaan aika
mielenkiintoselta, kun Pichut ja Pikachut
tanssivat iltanuotion ympärillä ja Elekidit
antoivat valoa ympärilleen sähköpurkauksilla.
Se oli aika hienoa katseltavaa, ja Lara ja
Larvitar jäivät seuraamaan sitä koko yöksi.
Aamulla Lara heräsi, kun Larvitar tökkäsi häntä.
Samassa hän huomasi, että hänen vieressään nukkui
hyvin pieni Pichu. Ja muitakin pokemoneja!
-Ovatpa ne herttaisia... Ne hakivat varmaan
suojistani lämpöä! Lara ajatteli. Ihanan pehmeä
Furret toi Laralle hedelmän. Se oli tosi hyvää!
Ja muutkin ryhtyivät aamiaisen syöntiin. Kun Lara
oli lähdössä, se Pichu, joka Laran vieressä
nukkui, alkoi seurata.
Lara kysyi:
-Tiedätkö sinä, miten täältä metsästä pääsee pois?
Pichu hyppäsi ilmaan ja juoksi metsikön läpi.
-Seurataan! Lara huudahti ja juoksi Larvitarin
kanssa.
JATKUU...
TO BE CONTINUED...
Vastaukset 1
Vanhimmat
se oli lyhyt mutta oikein mielenkiintoinen!
***½
eli: 3½/5