kun mulla oli mies ja nyt huomasin että ei ollutkaan. oli toisen ja kolmannen mies, taidan tyytyä pokaan.
miten jaksan eteenpäin
tästä jatkaa
18926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aivan liian tuttu tarina nykyään ja tiedän ettei tunnu hyvältä.Tärkeää kuitenkin,että säilytät oman moraalin korkealla.Ei me kaikki miehet olla tuollaisia ja meitä on iso joukko kunnollisia.Näissä
tilanteissa vain saamme kaikki leiman.Minkä
tosin toisaalta ymmärrän.Voimia tarvitset ja sisua.
Miehenä en voi sanoa kuin että meitä kunnolisia on.Emme ole kaikki veistetty samasta puusta.
Äärettömän paljon voimia ja kannustusta sinulle.
Oikein mukavaa tätä päivää!
jokapäivä joku samasta asiasta ruikuttaa.
Kummallista kun jatkuvasti pyörii joillain sama levy.
Minä ainakin tunne äärettömän suurta sympatiaa aloittajaa kohtaan ja tuen häntä miten vain suinkin voin.Miesten tämänkin aloiotuksen kohdalla pitäisi mennä itseensä!
näitä jo provoiksi, ja yllykkeiksi..
ja jokaisen haavottuneen kohdalla kipu on aina yhtä todellinen ja tuore. Ei siinä vanhat tekstit mitään auta. Kirjottaminen on yksi tapa purkaa sitä pahaa oloa. Tässä asiassa sukupuolet varmaankin ihan oikeasti eroavat toisistaan. Naiset julkituovat suruansa, miehet enemmän ryyppäävät pannuhuoneessa ja pitävät asiat sisällään? Tietty meitä on kuitenkin moneksi...onneksi :).
Mulle itselleni ystävät on olleet iso tuki ja turva, ovat yhä uudelleen. Eilenkin meitä oli kolme naista paikalla ja "päivitettiin" elämäntilanteemme ja olomme. Kuinka hyväonnisia onkaan ihmiset, joilla on ystiksiä :) !
sen kertoo.
suhteista eronnu useamman kerran ja tiedän miltä tuntuu.
Ei pidä jäädä kotia nyyhkyttämään ja vaikeroimaan,että ai,ai,voi,voi,miten tässä nyt näin kävi.
Kyllä varmasti suhde on lähennelly loppuaan muutenkin,tuskinpa se yllätyksenä on tullu, en usko.
Saahan sitä myöyätuntoa kun tänne kirjoittelee ja valittaa.
Toisen kuolema on eri asia mutta suhteesta eroaminen on pikkujuttu.
kauhistuttavaa!
Tuosta olen samaa mieltä ettei pitäisi jäädä kotiin vaikeroimaan, mutta, suhteesta eroaminen ei ole pikkujuttu, tarkotan lähinnä yli kolmikymmenvuotista avioliittoa ja avioliittoa muutenkin tai pitkää avoliittoa kenelle se on ollut parisuhteen muoto.
Kuolema on eri asia, siitä olen myös samaa mieltä, se ei ole oma valinta, se on lopullinen ero kumppanista.
tarkempaan,siksi...jospa miestä ei ole ollutkaan.
kodista jossa ei ole hyvä olla, saatikka sitten mies.
selitys. Häpeä.
aina miehessä? Minuun ei vanha stereotypia istu.
tv. nainen
Yksinomaan jompaa kumpaa. Syyt taitavat olla syvällä ja suurin lienee siinä, ettei olla osattu elää sitä elämää, mikä "annettu on" elettäväksi. Miksi? Eipä ole siihen vastausta. Eli kumpikin on omalla laillansa syyllisiä ja syyttömiä.
naapuriin, ku kyllästy siihen hirveään häslinkiin mikä meillä siihen aikaan vallitsi. Pieniä lapsia, koiria ja muita kissoja, erilaisia ihmisiä ramppas sisään ja ulos. Liika on aina liikaa. Kaks kertaa koitin raahata sen takaisin kotiin, mutta se oli päättäväinen. Naapurin hiljaisessa perheessä se eli kakstoista vuotta hemmoteltuna ainokaisena. Kiitos vaan entisille naapureille :).
köyttä ja jostain paksu männyn oksa:)
Oletko ihan varma,ettei ole? Jos,niin uskottele itsellesi"parempi yksin,kuin huonon kaverin kanssa".
Voimia ja se siiven sipaisu sinulle.
Jostakin kumman syystä meitä ihmisiä on (ainakin) kahdenlaisia: toinen uskottelee ja toinen uskoo...
Jutun onni lienee siinä, että kaksi "uskovaa" (lue rehellistä) ihmistä kohtaavat toisensa, jolloin..:)
Uskottelevakin henkilö toki voi muuttua ;DDD
Toivottavasti löydät rinnallesi sen "toisen rehellisen" ;D