Poikani on 5-vuotias ja diagnoosina on dysfasia (lähinnä dyspraksia). Haluaisin tietää Helsingistä jonkun hyvän puheterapeutin, joka on erityisen perehtynyt dysfasiaan ja tulee hyvin toimeen näin pienten lasten kanssa tai vinkkejä, mistä kannattaisi lähteä etsimään.
Lisäksi minua kiinnostaa, montako kertaa viikossa puheterapiaa yleensä saadaan? Vaikeusaste pojalla on ainakin keskitasoa.
Lisäksi minua kiinnostaa, montako kertaa viikossa puheterapiaa yleensä saadaan? Vaikeusaste pojalla on ainakin keskitasoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ellet sitten aio itse maksaa koko lystiä.
Joko terveyskeskuksen lähetteellä tai sitten Kelan kuntoutuksena.
Hyvän terapeutin löytäminen on ongelma, ei se, etten tietäisi hoitoonhakeutumisväyliä. Maksan itse.
Etsimme nimenomaan kuvaamanilaista terapeuttia yksityiseltä puolelta (kokemusta terapiasta on jo).
Tiedän, että terapiaa olisi 1 tai 2 kertaa viikossa. Kyselen, kumpi on yleisempää.
Mikäli kyse on vaikeammasta puheen ja kielen ongelmasta, on tarpeen varata terapia-aika kahdesti viikossa. Etenkin dyspraktiset ongelmat vaativat sen. Lapsella tulee kuitenkin olla kuntoutuksesta vastaavan tahon (terveyskeskus, sairaala) laatima kuntoutussuunnitelma, eikä kukaan yksityinen puheterapeutti etenkään dysfasian kohdalla lähde toimimaan ilman sitä.
Lisään vielä edelliseen, että puheterapeutit ovat opiskelleet yliopistossa 5-6 vuotta joten voit luottaa heidän ammattitaitoonsa. Tavallisimmin puheterapeutit toimivat nimenomaan lasten kanssa ja varmaankin saat hyvää kuntoutusta lapsellesi käännyitpä sitten kenen tahansa yksityispuheterapeutin puoleen.
terapeutteja voit hakea täältä http://www.puheterapeuttiliitto.fi/main.site?action=app/yksityis/list
1-2 kertaa viikossa ikävuosina 2-10. Puheterapia annettiin kunnallisessa päiähoidossa ja myöhemmin koulussa. Olen terapeutteihin hyvin tyytyväinen. Se ei tietenkään maksanut mitään. Lisäksi saimme yksityiselle kuntouttajalle maksusitoumuksen SI-terapiaan n. vuotta ennen kouluunmenoa (sai vuoden koululykkäyksen). Terapiasta oli erityinen hyöty, jonka huomasi lapsessa jo n. kahden viikon kuluttua. SI-terapiaa oli kerran viikossa.
Keskivaikeaan dysfasiaan saa kyllä maksusitoumukset keskussairaalasta eli ei niitä itse tarvitse maksaa. Ongelma taitaa olla terapeuttien vähäisyys - ei siis auta minkäänlainen tukku rahaa takataskussa. Dysfasia on niin paljon muuta kuin ns. tavallinen s- tai r-vika, että se vaatii terapeutilta juuri tähän vammaan erikoistumista. Toli puuttuvat äänteetkin harjoitellaan aikanaan, kun on ensin löydetty lapselle käsitteitä ja puhe on lähtenyt käyntiin - tai muu ilmaisukeino, sillä kaikki eivät opi puhumaan. Viittomat apuvälineenä ovat esim. hyvä keino ja niitä onneksi suositaan nykyään.
Voimia ja pitkäjänteisyyttä kotiharjoituksiinkin!