lasten ruumiillisen kurittamisen?
jos et hyväksy miksi?
ja jos hyväksyt niin minkä tavan ja millä perustein??
ja lopuksi onko sinua kuritettu fyysiseti pienenä?
jos et hyväksy miksi?
ja jos hyväksyt niin minkä tavan ja millä perustein??
ja lopuksi onko sinua kuritettu fyysiseti pienenä?
Vastaukset 39
Vanhimmat
tärkeä asia, joskin taas sellainen puheenaihe, josta on odotettavissa jälleen ilmiriitoja.
Minä lasken ruumiilliseksi kurittamiseksi lapsen piiskaamisen, lyömisen ja kaiken sellaisen, jossa lapseen kohdistetaan suoranaista väkivaltaa. Sellaista en missään tapauksessa hyväksy!Aikuisen ei pidä alistaa puolustuskyvytöntä lasta väkivalloin.
Sen sijaan luunappi tai tukistaminen on minusta hyväksyttyä ääritilanteissa, joissa lapsen toistuva kieltäminen ei tuota tulosta, ja lapsi on esimerkiksi vaarassa, käytös todella huonoa, eli toisin sanoen lapsi tarvitsee konkreettista "herättämistä" tajutakseen,että nyt on äiti tai isä tosissaan.
Itse muistan saaneeni pienenä tukkapöllyä muutaman kerran, piiskaa tai sen suurempia rangaistuksia en koskaan.
Olen täysin samoilla linjoilla Millan kanssa. En missään nimessä hyväksy suoranaista väkivaltaa, lyömistä, potkimista, piiskaamista, alistamista.
Pieni tukistaminen tai luunappi ei mielestäni ole pahasta, kunhan sitä ei käytetä jatkuvasti. Vain ääritilanteissa tämä hyväksyttyvää. Itsekin tukkapöllyä joskus sain, eikä ole isompia traumoja jäänyt.
hyväksyn kyllä ihan ääri ääri olosuhteissa juuri jonkun luunapin ja pienen tukistamisen mutta siihen se sitten jää. itselläni tuttu joka lyö ja heittää lapsiaan tosi kovin lattiaan josta sainkin kysymykseen kimmokkeen vähän jatko kyssää
jos näet jonkun tuntemattoman/tuttavan oikeen kunnolla paihonpitelevän lasta
puututko asiaan? jos puutut miten? jos et niin mikset??
nimittäin tuohon tuttusi toimintaan. Jos otteet ovat jo nyt tuollaiset, niin nehän vain pahenevat lapsen kasvaessa.
Jos näkisin jonkun pahoinpitelevän lastaan, niin puuttuisin ehdottomasti asiaan.Joskus saattaisi riittää, kun tosiaankin joku herättäisi vanhemman ajattelemaan tekemisiään, joillekin lasten pahoinpiteleminen saattaa olla vain tapa, jota ei edes pidä mitenkään vääränä. Jos se ei auttaisi, niin soittaisin poliisille tai lastensuojeluun.
Kysymyshän oli tosiaankin kunnon pahoinpitelystä, eikä mistään pienestä ojentamisesta.
tilanteeseen tietenkin puutuin mutta sen vuoksi menetin oikeuden tavata kyseisiä lapsia. he elävät erittäin huonoissa olosuhteissa jonka vuoksi heitä olen pitkään jo hoitanut
lastensuojelu ilmoituksen tein, perheessä on paljon lapsia ja kaikki luultavasti joutisivat eri paikkoihin huostaanotto tilanteessa ja lapset ovat toisilleen hyvin tärkeitä, joudunko siis ikäni kantamaan taakkaa tästä asiasta vai yrittävätkö lastensuojelu ihmiset jotenkin perhekeskeisesti selvittää tilanteen kuten esim terapioilla,katkasuhoidoilla jne.?
mutta jos/kun tulee, en aio seisoa tumput suorina vieressä. Jos kyse on tutusta henkilöstä, ilmoitus lastensuojeluun on kai itsestäänselvyys, jos tuntemattomasta yleisellä paikalla tms, menisin kyllä väliin.
***
En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa lapseen jota en hyväksyisi itseenikään kohdistettavan. Minusta pitää olla aikuisella kykyä hoitaa asiat ilman väkivaltaa.
Itse sain pienenä piiskaa sekä luunappeja. Minusta ne olivat nöyryyttäviä.
no onhan tossakin pointti
"En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa lapseen jota en hyväksyisi itseenikään kohdistettavan"
kyllä mullakin rupeis kierroksia heittää jos riita tilanteessa mies antais mulle luunapin tai tukkapöllyn
mutta toisaalta jotkut lapset pääsee niin valtaa perheissä ettei välttämättä muita tapoja ole kitkeä vanhempien tallomista
Lasten kasvatus on pitkäjännitteistä hommaa ja kitketäänkö tukistuksella tms. vanhempien tallomista vaiko luodaan pelkoa ja sitä että vahvempi saa kurittaa pienempää.
Meillä on 8 lasta ja emme koskaan ole käyttäneet väkivaltaa ja hyvin on pärjätty. Kerran jouduin tilanteeseen jossa silloin 16v.poika oli lähdössä ulos kiellosta huolimatta, seisoin oven ja vihaisen pojan välissä ja mietin kuinka käy, tuijottelun jälkeen poika poistui huoneseensa. Olen sitä mieltä, että jos meillä olisi kuritettu häntä aikaisemmin hän olisi vain työntänyt minut syrjään vahvempana.Pituuseroa oli 20cm ja painoeroa 20kg pojan hyväksi.
se on että jos kuritat lastasi fyysisesti voit jonain päivänä itse kokea kasvatuksen tuloksen. näin
kasvatettaessa opetetaan että väkivalta on periaateessa hyväksytty keino ratkoa asioita,
mutta olen myös törmännyt lapsiin joiden kanssa ei yksin kertaisesti vanhemmilla ole ollut enää muita vaihtoehtoja
Tukistaminen ja luunappikin on väkivaltaa. Kuinka moni hyväksyisi puolisoltaan tukistamiset ja luunapin? Tuskinpa kukaan. Ja jos pitäisi valita, tukistaako aikuista vai lasta niin ennemmin aikuista, sillä aikuiselta voi jo todellakin odottaa ja olettaa että osaa käyttäytyä kuten kuuluu, mutta lapsi ei ajattele kuten aikuiset eikä ymmärrä asioita, joten väkivalta ei häntä myöskään opeta ymmärtämään vaan hän tarvitsee ohjausta oikeisiin toimintatapoihin.
Lapseen käsiksi käyminen kertoo vain aikuisen kyvyttömyydestä käsitellä tilannetta ilman väkivaltaa. Rajat eivät tarkoita lapsen fyysistä satuttamista.
Jotkut ovat sitä mieltä, että lapsella ei muka ole rajoja jos häntä ei kurita fyysisesti mutta jopa minua on arvosteltu liian tiukaksi vanhemmaksi - olenhan ilkeä äiti vuoden ikäiselle, kun en koe huonoa oloa esim. siitä, että lapsi saattaa hetken itkeä jos ei saa mennä leikkimään roskakorille tms. Ja kaikki ne tukistajat, keitä on tullut nähtyä, ovat olleet aivan hakusessa lapselle rajojen asettamisessa. Ja sitähän se on. Ei ole kykyä asettaa niitä ja sitten yritetään sitä väkivaltaa. Ehkäpä ennen sitä tukistamistaan kannattaisi hakea apua ammattilaisilta ja miettiä, missä menee vikaan kun ei pysty lasta kasvattamaan ilman että fyysisesti tähän kajoaa.
Erittäin mielelläni olen "liian tiukka" äiti rajojen asettamisessa kuin rajojen kanssa hakusessa oleva äiti lastaan pahoinpidellen.
Lapsi ei ole mikään robotti, jotta hänen tulisi joka hetki toimia juuri niinkuin aikuinen ajattelee. Lapsi kokeilee, tutkii ja tekee vahinkoja eikä väkivalta niihin auta.
Minua on kuritettu pienenä olan takaa ja vanhempiini pätee sama, että kykyä kasvattamiseen ei ollut.
Tukistaminenkin on laissa kiellettyä, mutta eihän laki asennevammoja muuta. Onhan tappaminen ja raiskauskin laissa kielletty ja silti niitäkin tapahtuu.
Kysyt, että kuka hyväksyisi puolisoltaan tukistamista ja luunappeja. No tuskinpa kukaan. Samalla kirjoitat, että aikuiselta voi odottaa asianmukaista käytöstä, mutta lapsi ei ajattele eikä ymmärrä asioita.
Tässäpä se asian ydin onkin. Kyllä on aikuisiakin, joille ei mene puhe tai kiellot perille, ei edes niitten luunappienkaan säestyksellä, mutta aikuinen ottaakin itse tekemisistään vastuun, ja varmasti tajuaa tekojensa seuraukset.
Lapsi taas ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta, vielä vähemmän käsitettä vastuun ottaminen.Ja on olemassa lapsia, joille sen opettaminen voi vaatia enemmän, eikä mene perille sittenkään.Ei auta kiellot, ei puhe eikä ohjauskaan.
Minusta sinä suurentelet nyt aika karskilla otteella luunapin antamista tai tukistamista. Ei se ole lapseen käsiksi käymistä, eikä edes väkivaltaa, tosin jos oma käsityksesi niistä on sitä luokkaa, että luunapista jää mustelma tai
tukistetaan niin kovaa että päänahka rutisee ja hiustukko jää käteen. En minä ainakaan sellaista tarkoita.
En minä tunne itseäsi kyvyttömäksi käsitellä tilannetta ilman väkivaltaa, vaikka olen joskus joutunut turvautumaankin ns. kiellettyihin metodeihin. Esimerkkitilanne uhmaikäisen lapsen kanssa: Lapsi tietää, ettei potkuautolla saa lähteä piha-alueelta minnekään.
Päättää sitten itsepintaisesti kokeilla ,mitä ne vanhemmat sanovat, jos tästä nyt pinkaisen pakoon läheistä katua kohti.Ei auta ties monennenko kerran pois hakeminen,kiellot, ei jäähy eikä lopuksi autonkaan pois vieminen, koska hoksaa, että pääseehän sinne juostenkin.Ilkikurisesti nauraa ja pinkaisee pakoon. Kyllä minä siinä vaiheessa jo otan vähän siitä niskakiehkurasta kiinni, katson silmiin ja sanon tehostetusti, että nyt loppui tämä peli ennenkuin käy huonosti.
Mieluummin teen näin, että lapsi ymmärtää, jotta nyt on tosi kysymyksessä, kuin että homma jatkuu ja yksi kerta lapsi pääsee karkaamaan sinne autotielle enkä ehdi saada kiinni!
Toinen esimerkkitilanne:Lapsi kiusaa nukkuvaa koiraa, vetää hännästä, ja vetää pippelistä. Lasta kielletään, haetaan pois, mutta aina sama toistuu. Koira alkaa jo hermostua näyttämällä hampaitaan. Vaikka ei olisi koskaan purrutkaan, niin koira on aina koira. Siinäkin tilanteessa tehostan mieluummin kieltoa vaikka luunapilla, jos lapsi ei muuten usko.Koiraa ei käsketä paikaltaan pois, vaan lapsen on tajuttava, ettei koiraa saa kiusata.
Tiedätkös kun niitä tukkapöllyjä ja luunappeja ei tarvitse viljellä alvariinsa. Jotkut tilanteet vain yksinkertaisesti vaativat jo lapsen oman turvallisuuden takia tehostamaan kieltoa niin, että lapsi lopulta uskoo.
Vuoden ikäinen lapsi on vielä sen verran pieni ja "älytön", että siinä vaiheessa opetellaan vasta niitä perusrajoja-ja kieltoja. Isompi lapsi on jo vähän eri juttu. Kyllä sinä sen sitten huomaat, kun omasi kasvaa tuosta hieman. Jos sinua onkin kuritettu olan takaa lapsena, niin älä kuitenkaan kärjistä asioita.
vähän pihalla?Etkö todellakaan erota väkivallan/pahoinpitelyn eroa luunapista?!Voi hyvä jumala mitä porukkaa taas liikenteessä...Tuollainen hyysäyskasvatus ei vie mihinkään,vapaan kasvatuksen vaikutukset ovat jo selvästi näkyvillä.
Millalla näyttää olevan sentään maalaisjärki kohillaan, eikä ala takertumaan pikkutarkasti joka sanakoukeroon ja väännä siitä jotain piruuttaan.
Näin myös itse näen asian, ja tukistamisen ja luunappien suhteen siis täysin samoilla linjoilla. Esimerkkisi olivat todella hyviä!!
Lapsesi saavat olla onnellisia, heillä on fiksu äippä =))
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Muakin on nimitetty liian tiukaksi kasvattajaksi ja ilman väkivaltaa pystyy kyllä lapset kasvattamaan.
Luunappi ja tukistaminen ON väkivaltaa, mutta eipä siitä monikaan välitä; ei edes, vaikka tukistaminen onkin laissa kiellettyä.
Helppohan se on aina selitellä omaa käytöstään. Tosi surullista, että näet asian siten, että mielestäsi ilmeisesti kaikkien isompien lasten äidit ja isät joutuvat kajoamaan lapseensa fyysisestikin. Jos löytäisin itseni siitä tilanteesta, hankkisin apua.
Olikin ihanaa lukea täältä kahdeksan lapsen äidin kommentti, ettei koskaan ole väkivaltaa tarvittu. Eiköhän nämä lukuisat perheet sen osoita, että kasvatus ja rajat onnistuu ilman väkivaltaakin.
Odotan innolla, että oma lapseni kasvaa ja pääsen olemaan muitten silmissä iso paha, liian tiukka kasvattaja, ja samaan aikaan mukamas vapaan kasvatuksen kannattaja :D :D
Ja pyöriihän tässä kohta virallisessa uusperheessäkin miesystävän 3vee poika, johon ei myöskään ole koskaan miesystäväni tarvinnut käydä käsiksi millään tavalla. Kiukkupuuskista olen toki saanut jo nähdä osansa eikä siltikään ole tullut mieleen, että pitäisi alkaa toista tukistelemaan tai luunapittelemaan.
Suurperheestä haaveillessa ;)
Eikös se ole ihan normaalia selittää käytöstään jos sitä täytyy selvittää?
Tosi surullista on se, että sinä pistät jälleen omat olettamuksesi kehiin, niinkuin yleensäkin. Minä en ole nimittäin missään vaiheessa sanonut enkä edes ajattele niin, että kaikkien isompien lasten äidit joutuvat kajoamaan lapsiinsa fyysisesti!Enkä puhu väkivallan puolesta, enkä myöskään käytä sitä, sanoitpa sinä nyt mitä tahansa.
Olihan sinusta varmasti ihanaa lukea ne kahdeksan vastausta, jotka tietysti tukevat juuri omaa mielipidettäsi. Minusta yhtä ihanaa on lukea mielipiteitä laidasta laitaan, siitähän se keskustelu syntyy ja aiheesta saattaa löytyä uusia ulottuvuuksia. Mutta tiedätkö, kuinka monta mielipidettä tänne jää kirjoittamatta juuri sinunlaistesi takia, jotka alkavat heti syyllistämään ja tuomitsemaan?
Minusta on tosiaankin huvittavaa, että sinä olet noinkin putkinäköinen ihminen, ettet suostu näkemään kuin sen yhden ja ainoan mielipiteen, nimittäin omasi, ja jos toisilla on toisenlaisia mielipiteitä, niin ne ovat heti sellaisia, että alat puhua avun hakemisesta ja hoidon tarpeesta.
Onnea uusperheyritykseen, sinua ei voi ainakaan sanoa hitaaksi päätöksissäsi.Toivottavasti teet oikean päätöksen, ettei lapsesi kärsi jatkuvasti muuttuvista elinoloista. (Huomaa piikki, tämän kaltaisia mielipiteitä sinä viljelet jatkuvasti)
Et taida ymmärtää, että lapsen kurittaminen ruumiillisesti on laissa kielletty, tukistamisia ja luunappeja myöten. Miksi niitä pitäisi ylipäätään käyttää, kun on muitakin keinoja? Jos näitä kuvailemiasi "ääritilanteita" ei kykene käsittelemään ilman että satuttaa lasta fyysisesti, niin silloin todellakin kannattaisi hakea apua ja tukea vanhemmuuteensa. Tässä asiassa ei ole kyse kenenkään mielipiteestä, vaan siitä yksinkertaisesta totuudesta että kenelläkään ei ole oikeutta tuottaa toiselle ihmiselle fyysistä kipua, ei aikuiselle eikä etenkään lapselle!
että ne ovat laissa kiellettyjä, mutta eiköhän noiden lakien taustalla ole kuitenkin tarkoitus suojata lapsia yhä enemmän lisääntyvältä TODELLISELTA väkivallalta ja pahoinpitelyltä.
Noissa aikaisemmin kirjoittamissani ääritilanteissa tasan tarkkaan enemmän kipua tuottaa a)lapsen joutuminen auton tönäisemäksi tai sen alle b) tarpeeksi ärsytetty koira joka upottaa hampaansa lapseen. Ja jos osaat yhtään lukea tai ymmärtää lukemaasi, niin olen koko ajan painottanut, ettei niskatupsusta kiinni ottaminen tai sormella napsautus vaadi voiman käyttöä millään tavalla, nekin voivat olla sellaisia jotka eivät aiheuta lapselle kipua, mutta havahduttavat lapsen kuuntelemaan, että nyt on tosi kysymyksessä.
Jos sinä haluat tehdä minusta väkivaltaisen, hoidon tarpeessa olevan äidin, niin siitä vaan. Sinulle voisin vastaavasti sanoa, että älä viitsi olla noin naivi, niinkuin olet monta kertaa itsestäsi tuonut esille.
Sinun 1-vuotiaasi on ilmeisesti kuitenkin sen verran hellantelttu, kuuliainen ja kiltti lapsi, joka osaa pahimpana uhmakautenaankin istua kesken riehumisen (ai anteeksi, eihän sinun lapsesi kylläkään riehu) kuuntelemaan, kun äiti kertoo hänelle elämän filosofiaa ja selittää syy-seuraus-suhdetta. Luultavasti hän on saanut jo geeneissä harvinaisen viisauden perimänsä sinulta.
Meillä on kolme melko menevää ja vilkasta lasta, joille on elämän varrella ehtinyt sattua ja tapahtua, ja aina eivät ole pelkät kasvatusoppaiden neuvot riittäneet. Luulen 15 vuoden kokemuksella tietäväni hieman enemmän lasten kasvatuksesta käytännössä kuin sinä, ja olen törmännyt sellaisiin tilanteisiin, joista sinä tai kukaan muukaan ei ole lukenut kasvatusoppaista miten menetellä.
En jaksa kiistellä tästä asiasta enempää. Lähden tästä tekemään lapsille iltapalaa, vai antaisiko sen sijaan tässä ihan huvikseen muutamat tukkapöllyt, väkivaltainen kun olen. *G*
silloin kun sitä käytetään.
Sinulle siis ei riitä se, että mainitsemat väkivaltaiset teot ovat laissa kiellettyjä ja että olet jopa tietoinen siitä?
Ehkä heräät ajatuksesi keskeltä sitten kun lapsesi havahduttavat sinut kuunteleemaan itseään tukistamalla tai antamalla luunappeja sinulle?
Minullakin on vilkkaat ja voimakastahtoiset lapset, mutta väkivaltaa (tukistaminen ja luunapit ym.) ei tarvitse käyttää. Kasvattaa voi ilman väkivaltaakin.
Henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin ruumiillinen. Lasta sattuu kiinnipitäminen varmasti ihan yhtälailla kuin pieni tukkapäästä nöyhtäisy.
tietenkään väkivaltaa. Varmaan harva ns. kunnon kuritusta, kuten monet ovat tässä todenneet. (Kuinkahan kauan menee, että se yksi tonttu, joka aina muka piiskaa lapsiaan, vastaa omituisella murteellaan tähän ketjuun)
Tuntuu tässä vaiheessa aivan mahdottomalta ajatella, että antaisin edes luunapin tytölleni (1v2kk), mutta hän onkin ollut tähän mennessä "kiltti". Silti jos tyttö on tehnyt jotain kiellettyä, olen aikani kieltänyt ja siirtänyt tytön kauemmaksi ja lopulta vienyt toiseen huoneeseen ja yrittänyt kiinnittää huomion muualle. Parkua, veltoksiheittäytymistä yms. on esiintynyt usein aika tovin, mutta onneksi ei vielä lyömistä, raapimista tms.
Ystävilläni on sangen eläväinen (suoraan sanoen todella ärsyttävä) 4-vuotias ja jos kiellot eivät enää auta he ruukaavat pitää pojasta kiinni, ikäänkuin sulkevat syliinsä. Näyttää sekin pahalta kun poika huutaa ja raivoaa ja varmaan voi tuntua alistavalta, mutta lopulta poika siihen rauhottuu. Sitten juttelevat asiasta ja päästävät menemään.
Jotenkin minusta tuntuu, että jos lasta kurittaa fyysisesti niin se lapsi alkaa soveltamaan samaa pienempiin kavereihinsa. Ainakin sellaiset, jotka joutuvat kiusatuiksi vaikka koulussa, kuulemma sitten harrastavat samaa pienempiänsä kohtaan.
Minua on joskus tukistettu ja joskus annettu luunappeja. Harvoin kylläkin. Lähinnä siinä yhteydessä kun olimme siskon kanssa tukkanuottasilla.
Kun on joskus katsonut sitä super nanny vai mikä se on kun on niitä ongelmaperheitä ja -lapsia (usein vanhemmat ihan pöljiä), niin on siellä niin raivostuttavia kakruja, että tuntuu, että miten semmoset sais kuriin. Eihän se nannykään niitä aina saa kuriin, varsinkaan jos vanhemmilla ei pinna kestä ja kärsivällisyyttä riitä. Mutta niissä tapauksissa tilanne onkin aika pitkälle jo ehtinyt "riistäytyä käsistä".
Saa nähdä kuinka jatkossa mielipiteet muuttuvat, mutta tämmöiset mietteet tällä hetkellä.
En hyväksy, en. Vanhemman ei kuulu satuttaa lasta fyysisesti eikä henkisesti, alistaminen ei oel kasvattamista. Rajat ja kiellot ovat asia erikseen, vahingoittaminen, tahallinen kivun tuottaminen lapselle EI kuulu asiaan.
Jihuu tuossa mainitsi kiinnipitämisen. Saattaa kyllä näyttää väkivaltaiselta :D kyse on keinosta jsosa lasta autetaan hallitsemaan tunnetilaansa vaikkapa hänen saatuaan kunnon raivokohtauksen. Meillä käytössä myös. Pointtina on lapsen raivon vastaanottaminen itse rauhallisena pysyen, kun lapselta pääsee niin sanotusti mopo käsistä. Pitää lapsi mahdollisimman liikkumatta, turvallisuutta luoden. Kuin kapalossa, sama idea :D turvalline tila lapselle purkaa raivonsa satuttamatta ketään, itseään tai muita, vanhmepi hallitsee tilannetta jos lapsi ei siihen itse pysty.
Joskus näyttää pahalta, ja tuntuu pahalta, mutta toimii. Kiinnipitämisen jälkeen, kohtauksen mentyä ohi, halitaan ja lapsi on huomattavasti tyytyväisempi, kuullut monesta tapauksesta jossa vanhempi lapsi on itse raivon mentyä ohi kiittänyt vanhempaa kiinnipitämisestä. Ettei vain jätetty yksin, hylätty raivoamaan jonnekin oven taakse vaan pidetään sylissä ja autetaan pahaolo ohitse.
***
Eikun Elffis mainitsi kiinnipitämisen... *läps* ja unohtui mainita että ei, minua ei ole pienenä kuritettu fyysisesti.
***
tästä kiinnipitämisestä...
minun vanhempani ovat joskus harvoin muistaneet minua tukkapöllyillä, tukkapöllyt ei kyllä jättänyt mitään henkisiä arpia MUTTA
olin kova saamaan raivokohtaksia pienenä ja minua pidettiin väkisin sylissä "rauhoittumassa" tämä oli tosi sadistista ahdistun vieläkin jos joku ei heti sillä punaisella sekunnilla päästä minua irti otteesta kun tahdon, vaikka kyse olisi kädestä pitämisestä.
minusta kiinnipito on ihan ääri keino jota pitäis käyttää vain silloin kun lapsi on ympäristölle ja itselleen vaaraksi
lapsen tarvitsee myöskin saada vapaasti esim huoneessaan raohuittua
tämäkin on sellanen asia mitä ei varmasti kukaan aikuinen hyväksy itselleen tehtäväksi kun on riita esim puolison kanssa vai??
ei varmasti aiheuta kaikille tuo kiinni pito mitään traumoja mutta minulle kyllä..
traumoja syntyy läpi elämän ja vanhempien tehtävä on pehmittää niitä, ei niitä voi poistaa kokonaan, vaikka nykyään sitä tuntuu olevan liikkeellä että lapset kasvatetaan pumpulissa
siis tämä oli vain minun mieli piteeni ja ihan silkkaa pohdintaa, jolla ei kuitenkaan hirveästi painoa ole sillä en yhtään lasta ole vielä jotutunut kasvattamaan jotenka en voi tietää mitä tulen missäkin tilanteessa tekemään, minä keskityn vielä tähän vauvan leveyden kasvattamiseen jotenka älkään turhaan hermstuko te jotka koette kiinni pidon olevan oikea ratkaisu=)
Ai kauhistus.
Juu, tässä lapsessa on se pointti että kun raivokohtaus alkaa, tulee kuuroksi aj sokeaksi kaikelle, menee vain pitkin seiniä pää edellä, on siis jo vaaraksi itselleenkin. Kiinnippitäminen on se keino joka on auttanut rauhoittumaan kun kaikki muut keinot on käytetty. Radikaaliahan se on, eikä sovi kaikille niinkuin omastakin tapauskestasi nähdään, kauheaa... minkä ikäisenä sinua pidettiin kiinni? Osasitko pyytää pois? Sanoitko että se tuntuu pahalta? Mainitsemani lapsi on vasta kaksivuotias, pienemmät raivot menevät ohi nurkassa mököttämällä :D
***
mitä sinulla on aiheesta kerrottavaa, koska ahdistusta tai traumaa en hitossa halua lapselleni tuottaa! Jos jaksat ja viitsit pohtia kiinnipitämisen aihetta hiukan pidempäänkin..?
***
kaksivuotias on tietenkin aivan eri asia=), itse olin jo sen verran iso että osasin pyytää ja pyysinkin päästää irti, tommoselle taaperolle se nyt on tietenkin hyväksi ettei vipata vaan yksin huoneeseen huutamaan vaan pidetään lähellä, ja tässäkin se on niin tempperamentista kiinni, joillekkin kiinnipito tuo turvallisuutta ja joillekkin lapsille se on täyttä kiduttamista mutta jokainen vanhempi sitten varmasti soveltaa tätäkin lapsikohtaisesti.
En nyt tiedä, että onko tämä yhtään sama asia, mutta olen sairaanhoitaja ja kun olin työharjoittelussa opiskeluaikanani lasten psykiatrisella, niin sanottiin että ihan ääritapauksissa otetaan käyttöön tuo kiinni pitäminen, muuten ei saa. tosin kyse oli 5v ylöspäin eli tuon 2v kohdalla en osaa sanoa.
myös ahdistaisi. Muistan tarhaiästä kun siskoni muka sitoi minut kerrossängyn tolppaan kun leikittiin intiaania ja sain mielettömän ahdistuskohtauksen. Ihan vain tunsin itseni niin avuttomaksi (ei sisko mitään "kidutusta" tehnyt).
En sitten tiedä. Pitäisi lukea enemmän aiheesta. Voisin kyllä haastatella niitä kavereitanikin, mitä he ovat asiasta mieltä.
sen tässä toivoisinkin saavani. Yksi kun sanoo että näin kannattaa tehdä, ja toinen ettei missään nimessä... on turhauttavaa kun koulukuntia on niin monta ja mihin tahansa löytyy järjelliset perustelut, sitten pitäisi vain valita se mikä on paras :D mutta milläs valitset.
Sen teidän että vanhemmilla lapsilla on oltava todellakin kyse itsetuhoisesta käytöksestä tms että kiinnipitäminen on sallittua. Kaksivuotiaaseen soveltaen kyse on oikeastaan enemmän lapsen turhautumisraivon (ei osaa puhua => ei ymmäretä => turhautuminen, kiukku, paisuu raivoksi) hallitsemisesta ja lähellä olemisesta, sen näyttämisestä että raivotakin saa, negatiivisetkin tunteet saa näyttää ja silti äiti rakastaa ja pitää sylissä. Että ei hylätä vaikka miten kiukkuaisi :D ja täytyy myöntää että raivokohtaukset ovat harvenneet ja lyhentyneet tuolla metodilla, lopputuloksena on itse nyyhkyttäen äidistä kiinnipitävä lapsi joka hiljenee syliin ja jää siihen.
Onko työharjoittelustasi kauan? Muistako enemmän siitä mitä tuosta metodista puhuttiin?
***
Periaatteessa tietysti fyysistä kurittamista ei pitäisi tarvita. Joissain tilanteissa se kuitenkin on se pienempi paha. Annanhan rokottaakin lapseni, vaikka se sattuu vähän, koska katson sen olevan lapseni parhaaksi. Tarvittaessa antaisin tehdä ison ja kivuliaankin leikkaus- tms toimenpiteen.
Jos pystyn ainoastaan fyysisellä kurittamisella (kaikki muut keinot jo kokeiltu) estämään lastani menemästä joelle leikkimään yksin, juoksemasta autotielle tai kiipeämästä kerrostalon katolle, niin mielestäni se on silloin järkevämpää kuin "antaa" lapsen tehdä niitä. Satuttaminen on luonnon keino opettaa ja se on usein huomattavasti kovempi keino kuin vanhempien kuritus.
Pikkulapselle tietenkin tukkapölly tai luunappi on se kovin mahdollinen fyysinen kuritus, mutta entäs isomman kohdalla? Jos ainut keino pitää teini-ikäinen erossa huumeista on turpiin antaminen, niin minä teen sen. (Ja todennäköisesti, jos se auttaa, hän säästyy monilta pahoinpitelyiltä muiden ongelmien lisäksi tällä yhdellä pahoinpitelyllä.)
En toki hyväksyisi mieheltäni väkivaltaista kohtelua minua kohtaan. Se johtuu siitä, ettei hänellä ole minuun valtaa. Olen aikuinen ja oikeutettu omiin mielipiteisiini ja tekoihini. Toisaalta hyväksyn sen, että poliisit tarvittaessa käyttävät väkivaltaa taltuttaakseen rikollisia. Tietenkin vain ääritilanteissa. Vanhempien ja lasten välistä suhdetta voi enemmän kuvata poliisin ja kansalaisen kuin miehen ja vaimon väliseen suhteeseen. Eikä mahdollisuus väkivaltaan kansalaista kohtaan vähennä ainakaan minun kunnioitustani poliisia kohtaan (kun se tehdään aiheesta tietenkin). Päinvastoin.
Mutta liian ankaraa tai väkivaltaista kurittamista en missään nimessä hyväksy ja se pitää aina olla lapsen parasta ajatellen, eikä saa johtua vanhemman raivonpurkauksesta. Tällöin en usko sen mitenkään katkeroittavan lapsia tai vähentävän kunnioitusta tai lisäävän pelkoa. Eikä se myöskään lisää väkivallan käyttöä lasten kesken. Vanhemmilla on erioikeuksia kuin lapsilla. Aikuiset saa ajaa autoa, juoda kaljaa ja äänestää, lapset eivät. Aikuiset saavat komentaa ja kurittaa lapsiaan, lapset eivät saa tehdä sitä muille.
Kyllä on minua kuritettu fyysisesti pienenä, eikä aina aiheesta tai vain kohtuullisesti. Ei, en ole kurittanut fyysisesti omia lapsiani, ei ole toistaiseksi ollut tarvetta.
Tukistus tai luunappi äärimmäisissä olosuhteissa kun ei muu auta.
Olen kaikenkaikkiaan samoilla linjoilla Millan kanssa asiasta joten en ala toistamaan sen enenpiä.
mielikuvituksen köyhyyttä vanhemmilta. On niin paljon parempia keinoja kurittaa lapsia,
tässä esimerkkejä.
Vaihtaa tietokoneen salasana. Ja sit unohtaa se uusi. /meillä meni lapsilla viikko ennenkun saivat tyhjennettyä koneen ja ladattua sen ohjelmilla uudestaan. Ja kokoajan varoittelivat toisiaan hermostuttamasta äitiä, kun ei yhtään tiedä mitä se seuraavaksi aikoo... hehhehh.....
tuollaiset keinot ehkä pätevät isompiin, jo murkkuikää hipoviin lapsiin, mutta sovellapas samoja keinoja 1-5 vuotiaisiin tenaviin!
Kukakohan tässä kärsii siitä mielikuvituksen puutteesta...hehhheheh vaan itelles.
Teillä sitä paitsi näköjään lapset pelkäävät äitiään, koska joutuvat varomaan koko ajan hermostuttamasta. Tiesitkö, että sitä sanotaan henkiseksi väkivallaksi?
tietokonetta tarvitaan vaikka töiden tai opiskelujen vuoksi. Ei voi unohtaa salasanaa? Entäs jos lapset ei oo kiinnostuneita tietokoneista? Ei haittaa yhtään. Entäs jos ne sitten menee kaverille leikkimään koneilla? Paljon pahempi juttu mielestäni.
Ja jos ei sitä mielikuvitusta ole, niin sitten ei ole. Voi olla, että ruumiillinen kurittaminen usein johtuu siitä, ettei vanhemmat osaa käsitellä tilannetta oikein, mutta ei voi mitään. Ihan sama jos sanot Olympikisoissa kakkoseksi tulleelle, että juoksisit kovempaa. Kyllä se varmaan sen tietää, mutta resurssit ei vaan riitä.
Ai, se on henkistä väkivaltaa kun lapset pelkäävät, että äiti hermostuu ja vaihtaa tietokoneen salasanan. Mitä se sitten on kun lapset pelkäävät, että äiti hermostuu ja tukistaa.
kirjoitti, että lapset ovat oppineet varomaan hermostuttamasta äitiä, kun ei tiedä mitä tämä keksii.
Ja hei, hermostuksissaan annettu luunappi/tukkapölly ei ole sama asia kuin viimeisenä keinona annettu "herätys".Minä en ainakaan omaa hermostumistani pura lapsiin siten, kannattaisi ehkä lukea tarkemmin.