synnytyksestä kohta vuosi ja imetyksen lopettamisestakin jo yli puoli vuotta eikä kuukautisia näy.gynellä käyty ja keltahormonikuuri syöty.ei auttanut.prolaktiinit eli maitohormonit oli yli 3000, siks ei menkkoja kuulu.nyt ootellaan aikaa kättärille lisäselvityksiin ja mahdollista lääkitystä.onko muilla äideillä kokemusta asiasta?voiko toi prolaktiinin koholla oleminen olla ihan hyvälaatusta raskaudenjälkeistä hormoniheittelyä?ite oon pelänny jo aivolisäkekasvainta....oon syöny psyykenlääkkeitä pahaan jännitysniska oireiluun, ollu hartiat koko syksyn jumissa.nekin voi kuulema vaikuttaa arvoihin...
prolaktiinin erityksestä
mamma06
124644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla oli ihan sama tarina oman synnytyksen jälkeen (nyt jo 15 vuotta sitten ;). Magneettikuvassa löytyi pieni aivolisäkekasvain, jota hoidettiin lääkityksellä muutama vuosi. Nyt olen ollut jo ilman lääkitystä monta vuotta, se kasvain pikku hiljaa hävisi.
Älä todellakaan säikähdä sitä kasvaimen mahdollisuutta. Ne on ihan hyvänlaatuisia ja hoidetaan lääkityksellä, jotka kutistaa sen. Luultavasti ensimmäiseksi pääset magnettikuvaan jossa todetaan kasvaimen suuruus. Äärimmäisen harvoin näitä leikataan eli silloin jos on todella suuri ja painaa esim. näköhermoon ja silloinkin leikkaus tapahtuu mikrokirurgisesti nenän kautta.
Aika korkea tuo sinun prolaktiini on ja se on terveydenkin kannalta hyvä saada alas. Endokrinologi on oikea lääkäri näiden hoitoon, ne tietää parhaiten miten hoidetaan. Gynekologit ei välttämättä tiedä mitään tästä. Tosiaan myös jotkut psyykenlääkkeet nostaa prolaktiinia - lähinnä neuroleptit eli skitsofrenialääkkeet.
Tsemppiä sulle!
minkälaisia oireita sulla oli?mä oon ymmärtäny et ne prolaktiinit voi jäädä muutenkin koholle imetyksen jälkeen, niin lääkäri sano.varsinkin kun mun imetys oli vähän niin ja näin ku ei vauveli oikeen rinnasta välittäny ni se imetys loppu sit vaikka maitoa ois vielä tullu.et ei kai se aina kasvainta meinaa?aika uskomatonta jos raskaudesta saa kasvaimen päähän...mä luin kyllä netistä et se on hyvänlaatunen eikä siitä henki lähde mut aina tollanen säikäyttää..varsinkin tollasen pienen lapsen äitinä sitä pelkää et itelle sattuis jotain.tää eka vauvavuosi menny muutenkin aikas puihin, ollu kaikenlaista remppaa.niskat tosi pahasti jumissa ja pää kipee 24h.alkaa olee hermot aika lopussa...
Mulla oli ihan samanlaisia oireita, eli synnytyksen jälkeen ei kuukautiset alkaneet, maitovuoto jatkui, päänsärky, kuivuneet ja kipeät limakalvot, ei minkäänlaisia seksihaluja jne. Eli toisin sanoen jonkinlaiset vaihdevuodet.
Prolaktiini on aina korkealla imetyksen aikana. Mutta sen pitäisi laskea kun imettäminen loppuu. Maidontuotanto imetyksen jälkeen kertoo korkeasta prolaktiinista. Tietenkään ei vielä voida tietää onko sinun tapauksessasi kyse aivokasvaimesta. Ne ovat vaan tosi yleisiä tällaisissa tapauksissa. Ja todellakaan tuota nimeä "aivolisäkekasvain" ei pidä pelästyä ja ylidramatisoida, koska se on vaaraton ja hoituu lääkkeellä. Kannattaa mennä yksityislääkärille, jos vaan on varaa, niin ei tarvitse kauaa potilasjonossa yksinään pähkäillä. Itse menin yksityiselle, koska pelästyin asiasta kuten sinäkin. Sain lähetteen magneettikuvaan ja kävin siellä muistaakseni samana päivänä ja saman tien tuli vastauskin. Sain lääkityksen ja niillä hoidettiin. Kuukautiset tuli muistaakseni parin kuukauden sisällä takaisin. Jatkohoito tapahtui yliopistosairaalan sisätautipolilla jossa prolaktiiniarvoja seurattiin useita vuosia ja aina välillä magneettikuvasta tarkistettiin kasvaimen koko. Nyt 2 viimeistä kuvaa olleet normaalit, lääke on lopetettu ja kuukautiset tulevat itsestään normaalisti. Eli nou hätä!
mä oon vähän sellanen et huolestun välillä liikaakin, vähän luulotautisen vikaa mut jotenkin kaikki kasvaimet sun muut tuntuu aina niin pelottavilta et ajattelen aina pahinta, kuolemaa yms.lapsen myötä se stressaaminen on vaan pahentunu, pelkää ettei vaan itelle tapahdu mitään...yksityistä oon miettiny et sais mielen rauhan kun sinne pääsee nopsaan, nyt tervarin kautta jonossa kättärille mut tuntuu ettei jaksa venata, mut sit yksityinen taas maksaa ihan hulluna!vai tuliko sulla hoidot kovin kalliiksi?ois kiva päästä taas nauttimaan elämästä ja pikkusen seurasta ja nää kaikki kurjat vaivat pois...päänsärkyä meinaan löytyy 24h kun on niskatkin jumissa.kovasti on yritetty jumpata auki!mut eiköhän se aurinko paista kohta tähänkin risukasaan!!ai niin ps.katoaako se kasvain niillä lääkkeillä kokonaan vai miten? kun kerroit et sitä on sullakin surailtu mageettikuvauksissa.vai pitääkö se vaan sen aisoissa...
Tiedätkö minkä alan lääkärille olet menossa kättärille? Ettei vaan olisi gynekologi? Nämä "umpirauhasasiat" ovat tosiaankin endokrinologiaan erikoistuneiden sisätautilääkäreiden erikoisalaa. Heillä on paras tietämys tämän hetken lääkkeistä ym. Itsekin tein aluksi sen virheen että luulin gynen tietävän jotain ja todellinen hoitokin viivästyi sen takia.
Kuolemaa ei todellakaan kannata pelätä. Tilanne on kuitenkin tilapäinen ja hoituu lääkkeillä. Lääkkeet kutistaa kasvaimen, mikäli sellainen löytyy korkean prolaktiinin taustalta. Sullahan ei vielä ole lainkaan varmaan mikä sitä aiheuttaa. Luultavasti hoito on kuitenkin sama, löytyi kasvain tai ei. Korkea prolaktiini pitää saada alas että normaali hormonitoiminta voi jatkua. Lääkitys kesti kyllä vuosia omalla kohdallani, eli prolaktiinia pidettiin alhaalla ja kasvain pienenä sillä lääkkeellä. Toista lasta emme halunneetkaan, joten sitä en tiedä miten uusi raskaus olisi vaikuttanut asiaan, koska silloinhan tilanne on taas uusi.
en tiiä yhtään mihin lääkärille se lähete on.soittelin sinne tässä yks päivä kun ihmetelin miks ei ala kutsua tulla ni perhesuunnittelun puolelle se lähete oli menny mut en tiiä muuta.ei ollu siis gyne-puolelle menny.voiks se hoidon viivästyminen olla jotenkin haitallista?tuntuu et pitäis varata aika yksityiseltä kun meinaa jo yöunet mennä aisioita kelatessa...muutenkin pitäis kai mennnä neurologille tästä jännitysniskasta sano yks lekuri tässä viikko sitten et sais oikeen hoidon tähänkin.tuntuu et koko vuos ollu yhtä lääkärissä juoksemista, alkaa jo väsyttämään...on se kumma et kun lapsen saa ni menee kroppa ihan sekasin, taidan harkita vakavasti tuleeko meille lisää jälkikasvua!
Ehkä kannattais kuitenkin soittaa vielä uudestaan sinne perhesuunnitteluklinikalle ja kysyä ihan tarkkaan että kenelle ja minkä erikoisalan lääkärille olet menossa ja koska on tapaamisaika. Ei siitä hoidon viivästymisestä mitään muuta terveydellistä haittaa kuin se että kaikki sun oireet jatkuu niin kauan kunnes saat sen oikean diagnoosin. Voin kertoa että itselläni meni todella kauan ennen kuin ohjauduin asiantuntevan lääkärin luokse. Ja nyt mielelläni kerron tämän riskin sinulle. Eli jotta pääset heti oikeaan hoitoon, selvitä minne olet jonottamassa. Pahimmassa tapauksessa jonotat ihan väärään paikkaan, joka ei osaa auttaa mitenkään. Näin kävi itsellenikin muutamaan otteeseen.
Endokrinologit ovat siis parhaiten näistä perillä. Esim. Dextrassa on hyvä lääkäri Katriina Nikkilä, jonka vastaanotolla itsekin joskus kävin Jorvissa. Myös Mehiläisessä löytyy endokrinologeja. Pääasia että pääsisit heti oikean lääkärin hoitoon. Myöskään neurologi ei tiedä näistä parhaiten. Sinun jännitysniska, päänsäryt ja väsymys voi parantua sen myötä että saat hormonitoimintasi normalisoitua. Itse en odottelisi vaan lähtisin toimimaan ja etsimään aktiivisesti apua. Onnea matkaan!
kiitti kannustuksesta ja neuvoista, mieli on jo vähän rauhallisempi kun ei enää oo niin kauhuissaan.ne soitti mulle tänään sieltä kättäriltä, mulle on aika kahen viikon päähän mut enhän mä tietty tajunnu kysyä et mille lääkärille!!sieltä tulee varmaan huomenna postitse ohjeita ni katotaan siitä ni soittelen sit sinne ja selvittelen tarkemmin...voiks jännitysniskakin johtua hormoneista?se on kyllä vaivannu ja auhea päänsärky!huomenna oon menossa hierojalle.väsymystä mulla ei onneks oo pajemmin ollu, enemmänkin henkistä väsymystä tähän sairasteluun!
en tiiä ootko enää käyny seuraamassa meiän aikaisempia keskusteluja mutta ajattelin vaan kirjotella että sen mun kohonneen prolaktiinin taustalla tosiaan oli aivolisäkekasvain.pääsin aika nopsasti magneettikuvaan ja endokrinologian polille ja kasvain leikataan tammikuussa.oli sen verran kookas halkasijaltaan 3 cm et leikkaushoito toimii nopeemmin kun lääkitys joka tosin aloitettiin alkuhoidoksi.dostinexia kerran viikossa prolaktiinia vähentämään ja tod.näk kasvainkin hieman kutistuu.jännittää se leikkaus hulluna vaikka lääkärit sanoivat että se on aika simppeli homma mut sairaalassa pitää olla n.viikko ja siitä tulee varmasti kovaa aikaa kun joudun olemaan ensimmäistä kertaa erossa pienestä pojastani joka tosin on hyvässä hoidossa kotona isän kanssa..mutta äiti on aina äiti.ehkä se elämä alkaa tästä pikkuhiljaa näyttämään valosammalta kun saa ittensä kuntoon!
tämäkin viesti. Tämä on tarkoitettu menopausseista kärsiville naisille ja miksei miehillekin.
no onko sillä nyt niin maailmaa musertava merkitys mihin palstalle tuli, vahinkoja sattuu...kyllä tässä maailmassa tilaa riittää
Mulla jäi menkat pois yli 10 vuotta sitten ja monen lääkärin ja tutkimuksen kautta huomattiin, että prolaktiiniarvo oli kohonnut suureksi. En ole koskaan ollut raskaana, mutta silloin rintani alkoivat tihkua maitoa. Lopulta olin aivolisäkkeen magneettikuvauksessa ja siinä todettiin mikroadenooma eli hormonikasvain. Sain lääkityksen ja kasvain hävisi muutamassa vuodessa. Kävin paikallisessa keskussairaalassa jatkuvasti kontrollissa eri specialisteilla, mm. neurologilla, gynekologilla, sisätautien erikoislääkärillä ja vielä silmäpolilla. Mikroadenooma voi aiheuttaa näkökentän pienentymistä ja sen vuoksi silmäpolilla seurattiin näkökentän laajuutta. Mulle ei tullut mitään suurempia oireita, ainoastaan lääkitykseen ei elimistö oikein aluksi sopeutunut monien sivuoireiden vuoksi. Menkat palasivat myös pikku hiljaa, mutta alkoivat pian jäädä pois pitkiksi ajoiksi ja lopulta jäivät pois kokonaan. Lääkitys lopetettiin pikkuhiljaa ja prolaktiiniarvoa on tutkittu muutaman kerran sen jälkeen, mutta se on pysynyt viitearvojen puitteissa.
Sikäli tämä asia liittyy myös vaihdevuosiin, sillä mulle lääkäri sanoi silloin, että vaihdevuosien aikaan oireet voivat palata. Mulla alkoi varhaiset vaihdevuodet jo muutama vuosi sitten, mutta prolaktiini ei ole toistaiseksi kohonnut.
En ole itse kokenut mikroadenoomaa mitenkään pelottavaksi asiaksi, koska sain asiallista tietoa siitä ja sen hoidosta.