Raamattu

Tuonnimisen kirjan lopputeemaa referoi Heikki Räisänen (Rosoinen Raamattu -kirjassaan) näin:
"raamatullisuus on dialogia Raamatun kanssa ja diakoniaa Kristuksen asialla". Valinnat ovat väistämättömiä ja jäävät tulkitsijan vastuulle. Hän ei voi siirtää vastuuta Raamatulle, ei edes katekismukselle. "Raamattu on särmikäs kirja, jota voi käyttää elämän tai kuoleman palveluksessa"; tärkeintä on, että se pääsisi palvelemaan elämää.
- Raamattua lukiessa hämmästyy, että sieltä löytyy paljon sellaista, mistä saarnoissa ei koskaan puhuta. Myös tieteellinen tutkimustieto on silmiä avaavaa. Jumalan totuus kestää tutkimisen. - Keskustelu sujuisi paremmin jos olisi vahvojen tunteiden ja totuttujen fraasien sijaan enemmän tietoa. - Onko kukaan samaa mieltä?
3156
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tiedon pohjalta on varmasti hyvä keskustella, jos todella tietää.

Näilläkin palstoilla moni "tietää", ettei ole Jumalaa tai yleensä mitään tuonpuoleista.

Minä voin sanoa, että minä "tiedän", että Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki on. En vain mitenkään voi sitä kenellekään näyttää, se on sisäistä varmuutta.

Tässä asiassa olemme niin suuren mysteerin äärellä, kukaan ei voi todella tietää asiasta niin, että sen voisi toisellekin näyttää. Uskoon liittyy aina se usko (hieno havainto), joka ei aina näe.

Äänestä

"Raamattua lukiessa hämmästyy, että sieltä löytyy paljon sellaista, mistä saarnoissa ei koskaan puhuta."

Kuten suurta vihaa ja verisyyttä.

Äänestä

usein varmuudeksi, vaikka tiedon alkuperä olisi kyseenalainen. Kun siis väitän tietäväni sellaista, mikä ei ole totta, nojaan väittämiin, joiden todenperäisyyttä ei ole tutkittu.

Toisaalta totuudet, jotka irrotetaan asiayhteyksistään, johtavat helposti "tutkijat" harhaan.

Edellisestä syystä ja Raamatun arvovaltaa Jumalan Hengen ilmoituksena puolustaen, olen samaa mieltä kuin Raamatun kirjoittajat. Tai Luther. Tai moni, moni kristitty. Vain Pyhä Henki (ei jokin oletettu) voi puhaltaa Raamatun sanoihin oikean hengen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja kirkon usko kirjoitti:

Tuonnimisen kirjan lopputeemaa referoi Heikki Räisänen (Rosoinen Raamattu -kirjassaan) näin:
"raamatullisuus on dialogia Raamatun kanssa ja diakoniaa Kristuksen asialla". Valinnat ovat väistämättömiä ja jäävät tulkitsijan vastuulle. Hän ei voi siirtää vastuuta Raamatulle, ei edes katekismukselle. "Raamattu on särmikäs kirja, jota voi käyttää elämän tai kuoleman palveluksessa"; tärkeintä on, että se pääsisi palvelemaan elämää.
- Raamattua lukiessa hämmästyy, että sieltä löytyy paljon sellaista, mistä saarnoissa ei koskaan puhuta. Myös tieteellinen tutkimustieto on silmiä avaavaa. Jumalan totuus kestää tutkimisen. - Keskustelu sujuisi paremmin jos olisi vahvojen tunteiden ja totuttujen fraasien sijaan enemmän tietoa. - Onko kukaan samaa mieltä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu